Kaunokirjallisen työn esitys
Kuuluu jysähdys, ja voihkaisu. Sormet koettelevat veriruhjeista otsaa, joka vasta oli tajunnut, että uusi törmäys oli tapahtunut. Veri pisaroi varovaisesti pintaan ja tahmasi sormet.
Silmät kohottivat epäuskoisen katseen harmaaseen seinään, joka tukki tien keskellä pitkää käytävää. Irrationaalisesti. Katse oli ollut liian keskittynyt maalauksiin käytävän seinillä, ei huomannut eikä odottanut matkan yllättävää pysähtymistä.
Tajunta palautui raiteillensa, ja turhautuminen tuntui valtaavan koko mielen ja ruumiin. Umpikuja, siis. Pitkä käytävä, joka johtaa umpikujaan. Katkeruus välkehti nyt silmissä kirkkaammin kuin edellisellä törmäyksellä. Katse kääntyili läpäisemättömässä pimeässä ympäriinsä.
Pakokauhu alkoi ottaa tilaa.
Pakko päästä pois, taaksepäin ei voinut mennä. Mitä tehdä, oliko tämä nyt loppu? Kurkkua kuristi, sormet puristuivat nyrkkiin. Ei näin voi käydä.
Samassa katse tavoitti rahtusen valoa. Se ei voinut tulla siitä suunnasta, josta oltiin tultu, tämä oli jotain muuta, jotain uutta. Hapuilevat kädet urkottivat tuota toivonpisaraa kohti. Pakko. Kuin narkomaani, pakkomielteisenä, kiilto silmissä. Kaikki tuntui saavan täyttymyksensä, pakokauhu ei enää puristanut sydäntä, hengitys kulki vapaammin. Haparoivat, tunnustelevat askeleet astuivat nopeammin, jalat lähtivät rientämään käytävää eteenpäin, uusin voimin kohti käytävän päässä odottavaa...
Kuuluu jysähdys. Ja voihkaisu. Ja taas hän makaa lattialla.
Kynä nousee paperilta kuuluvan huokauksen saattelemana.
Työn tiedot
Seinään
centaurea
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 184 sanaa» Työ lisätty: 30.03 - 2008» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Tämä on vanha, lukion äikän tunnilla kirjoitettu - ei kirjoitustehtävänä vaan pyrkimyksenä olla kuuntelematta tunnilla. Tarkoituksena oli kuvata inspiraation puutetta ja sen aiheuttamia tuntemuksia.
Kommentit
Paradigm
00:57 // 31.03 - 2008
"Hapuilevat kädet urkottivat tuota toivonpisaraa kohti" Lisää edes se K tuohon urkottamiseen... :) Mutta... ennenkaikkea... hieno teksti... tulee mieleen ihan meidän suhde...
MadDoc
13:39 // 31.03 - 2008
Suorastaan intensiivinen ja mukaansa vievä tekstin pätkä. Tulee ihan mieleen sananlasku "Tunnelin päässä näkyy valoa, joskus sieltä vain tulee juna". Sun uusin työs on aika pirun samalla tavalla nimetty kuin Joonaksen :D Tai siis uusin submissio tänne.
Tulee ihan oma elämä tuosta mieleeni. Samaistun aika voimakkaasti tekstiin ja sen kaikkiin vaiheisiin.
"Silmät kohottivat epäuskoisen katseen harmaaseen seinään, joka tukki tien keskellä pitkää käytävää. Irrationaalisesti. Katse oli ollut liian keskittynyt maalauksiin käytävän seinillä, ei huomannut eikä odottanut matkan yllättävää pysähtymistä."
Hmm.. Kuin katselisi valetta ympärillään, kaikkia niitä asioita jotka vievät pois siitä umpikujasta joka on väistämättä edessä. Etkä edes huomaa käveleväsi kokoajan eteenpäin kohti kylmää seinää.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!