Kaunokirjallisen työn esitys
Pinoccio
Pahvisen ikkunansuojan reunalta karkaava valokiila paljastaa nuoren pojan väsyneet, mutta toiveikkaat kasvot. Joka ilta hän tekee näin; polvistuu ikkunan eteen ja tuijottaa hartaasti ulos siitä ainoasta väylästä ulkomaailmaan, joka hänellä on jäljellä. Hän toivoo olevansa joku toinen. Jossain muualla.
Näin on ollut jo vuosia, Hän ei vain luule että unelmat toteutuvat kunhan niihin jaksaa uskoa. Ei, hän tietää sen. Toisinaan ilman syytä hänen silmänsä vuotavat kyyneliä, toisinaan hän huutaa ja takoo nyrkillään seinää. Mutta mikään tälläinen, hänen oman ymmärryksensä ylittävä teko ei saa häntä luopumaan unelmastaan.
Eräänä iltana hänen huoneensa pysähtyneen tunnelman rikkoo vaimea koputus. Poika kävelee hämmästyksissään ovelle ja avaa sen. Siellä ei ole ketään. Käytävästä tunkeutuu kylmää ilmaa huoneeseen, eikä hän pidä siitä. Hän pelkää kylmyyttä. Hän mumisee jotakin itsekseen ja sulkee oven. Mutta juuri kun hän on palaamassa ikkunan viereen, hän huomaa lattialla laatikon. Pieni, todella vanhan näköinen, mutta kauniisti kuvioitu laatikko on ilmestynyt keskelle huonetta, hänen ja ikkunan väliin. Epäillen hän avaa laatikon ja huomaa sisällä olevan kirjeen. Poika lukee kirjeen ja hymyilee. ”Tämä on unelmaasi varten. Toteuttamaan kaikki toiveesi.” Hän tiesi! Poika tiesi että odottaminen kannatti. Nopeasti hän ottaa laatikon syliinsä, polvistuu ikkunan eteen ja toivoo kovemmin kuin koskaan ennen:
”HALUAN OLLA JOKU TOINEN, JOSSAIN MUUALLA!”
…mutta mitään ei tapahdu
…koskaan.
Pinoccio
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 203 sanaa» Työ lisätty: 30.03 - 2008» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
...Olisikohan pitänyt laittaa sittenkin teksti "Pippeli pomppi pitkin pääkatua" Se on aika hyvä, tästä en tiedä. Siinä on tosi hyvä sanoma. Tää on vähän tällänen.
22:53 // 30.03 - 2008
Nimestä päätellen se toinen teksti olisi voinut olla mielenkiintoisempi. Odotin tästä jotain "Puolen tähden hotelli"n kaltaista, ja petyin. Nimestä pisteet.
02:58 // 31.03 - 2008
Hänen isänsä Hans Andersen oli sairaalloinen suutari, joka uskoi olevansa aatelista syntyperää ja osasi lukeakin.
19:49 // 06.04 - 2008
Olihan siinä jännä nimi keksitty. Aika ankea loppu tarinalle, mutta ihan hyvä novelli. Pistä ihmeessä se pomppiva pippelikin ;) Senkin voi sitten lueskella.
22:54 // 21.04 - 2008
Sitten sille pitäisi vissiin tehdä jotakin. Usein ainut, joka todella pitää ihmisen vankina itsessään, on ihminen itse...
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!