Kaunokirjallisen työn esitys
Hetki elämää
Kävelin katua eteenpäin polttaen tupakkaa. Kivitalot toivat katuun lisää kylmyyttä
kylmän ilman lisäksi. Sumu esti näkemästä kymmentä metriä kauemmas. Täydellisen
kamala ilta. Kello oli jo sen verran että baarin ovet alkoivat aukeilemaan.
Katsoin lasien alta oliko edessäni Jimi vai näinkö väärin. Oli erittäin pöljää
pitää mustia aurinkolaseja tähän aikaan vuodesta sumussa illalla. Mutta tyyli
ennen kaikkea. Jimi alkoi nauraa nauruaan joka muistutti röhkivän sian päästämää ääntä.
“perkeleee oot myöhäsä! Oon ihan jäässä.” Nyökkäsin ja lähdimme kävelemään yhdessä eteenpäin alas katua. Kadun päässä odotti loppu jengi. Ne oli saanut lisää porukkaa
mukaansa. Kutsuin uusia tyyppejä lehmäjengiksi sillä porukka koostui parikymppisistä muijista
jotka jauhoivat purkkiansa kuin viimeistä päivää ja päästivät suustaan kummallisia lauseita. “Jimiii!!!” Kiljui yksi lehmäjengin muijista. Sillä oli kireät farkut jaloissa ja napapaita vaikkamittari näytti miinusta. Sen lisäksi kireät farkut loivat kivat jenkkakahvat lantiolle.
Jimi veti lettinsä taakse ja vinkkasi silmää. Minä olin jo heittämässä tupakkaani pois kunnes lehmäjengi iski taas.
Yksi otti kädestäni tupakan lopun jo poltti pari henkosta.
Toinen tarttui kädestä kiinni ja kysyi nimeäni. Huokasin syvään ja Jimi huomasi tilanteen.
“Hei tuuppa tänne. Tää tyyppi on speciaali! Vähä ujo mut kyllä se siitä. Se on virtuoosi soittaan.”
Sen jälkeen Jimi alkoi heiluttamaan kättään leikkien soittavansa ilmakitaraa. Lehmäjengiläiset
alkoivat kyylätä kiinnostuneena. “Ai mitä tää soittaa? Ei ainakaan suutansa.” Yksi tokaisi ja
alkoi nauraa. Huokaisin jälleen ja kävelin oman tutun ja turvallisen jengini luo.
Jimi oli naistenmies. Se osasi kaikki replat ja sen sellaiset turhat jutut. Se tiesi miten käsitellä
naisia. Lisäksi sillä oli karhea ääni joka veti naisia puoleensa. Minä osasin puolestaan käsitellä
kitaraa, tiesin sen muodot kielet kaiken mahdollisen. Se oli minun rakas.
Lähdimme kävelemään läheiselle klubille. Ääntä tuli järjettömästi kiitos lehmäjengin.
Vastaan tulevat ihmiset kääntyilivät katsomaan meitä. Minulla oli hieman vaivaantunut olo.
Pari lehmäjengiläistä oli liimautunut kylkeeni. Paukku rauhoitteli sanomalla kyllä se siitä.
Olen tuntenut Paukun jo yläaste ajoistani, tosin nykyäänhän sitä kutsutaan peruskouluksi
mutta kuitenkin. Paukku oli ADHD tapaus. Se paukutti aina pulpettiaan musiikin tahtiin jota
se kuunteli cd-soittimestaan koulussa. Jimi sanoi että se oli tehnyt sitä aina. Ne ovat olleet
pienestä asti kavereita. Minulle ei tullut yllätyksenä kun kuulin Paukun soittavan rumpuja.
Menimme kaikki kolme samaan lukioon yläasteen jälkeen. Siellä tapasimme Tintin jonka
aivojen tilalla tuntui olevan pumpulia. Ei hajuakaan miten mies lukioon eksyi.
Hän oli meidän basisti. Pähkähullu joka melkein aina keikalla satutti itsensä.
Tintin perässä seurasi kuin pieni koiranpentu ihme Alisa. Ihme lisänimen hän oli
saanut, koska hän onnistui aina hankkimaan kaiken vaikkei meillä ollut rahaa.
Alisa on puhelias, mutta erittäin uskollinen Tintille. Tintti käski hypätä Alisa hyppäsi.
Onneksi Tintti oli liian tyhmä käyttämään Alisaa hyväksi. Lukion ekalla perustimme bändimme.
Saavuimme klubille. Portsari päästi meidät suoraan sisään, olimme tuttuja.
Lehmäjengiläiset jäivät näyttelemään henkkareitaan. Kaksi jäi oven taakse kadulle, alaikäisiä.
Paikalla oli tuttu baarimikko joka oli valmiiksi laittanut juomat. Olimme sopineet
keikan täksi päiväksi. Tintti alkoi heti juomaan kilpaa parin äijän kanssa.
Muut meistä viidestä menimme takahuoneeseen. Jimi otti kaksi lehmäjengiläistä, jotka
pääsivät sisään mukaansa. Alisa vilkuili ettei Tintti juonut liikaa, Paukku paukutteli
sooloansa pöytään. Minä kokeilin viikko sitten ostamaani uutta kitaraa.
Aika kului nopeaa ja kohta menimme soittamaan. Tintti heilui uhkaavasti, mutta
minusta hän soitti paremmin kuin ennen. Muijat kiljuivat kilpaa kun Jimi alkoi laulamaan.
Soitimme hieman yli tunnin. Lopuksi pari hitaampaa biisiä jossa sain soittaa sooloja.
Lopetettuamme Jimi lähti juomaan pöytään jossa tietenkin oli vain muijia.
Tintti jatkoi juomakisaansa Alisan kannustuksella. Tällä kertaa vastassa oli Paukku.
Nimensä mukaisesti hän oli haka juomisessa. Juomapaukut menivät suoraan kurkusta alas.
None problemos. Katsoin että kitarani oli kunnossa ja pakkasin sen laukkuun.
Katsoin paikalla olevaa porukkaa ja päätin mennä hakemaan lisää juomaa.
“Kymmene euroa vetoa et mää pystyn siihen!” Huusi Jimi huitoen käsiään kattoon.
“Kakskyt euroa vetoa ettet.” Vastasi pitkä laiha mies. Porukka alkoi innostua.
Kysyin kuiskaten Alisalta mitä on tapahtumassa. “Jimi aikoo päästä sinne paikkaan
minne Henkka viimeviikolla meni.” Henkka oli tämän paikan toinen hullu Tintin
lisäksi. Viime viikolla se oli hypännyt vartioidulle pihalle ja juossut vihaista koiraa
pakoon putkikasan päälle, josta vartija oli ystävällisesti vienyt putkaan. Tarkoituksena
oli päästä vanhan tehtaanomistajan huoneeseen ja varastaa siellä oleva taulu, joka esitti
omistajan kaunista puudelia. Tai kaunis ja kaunis ainakin omistajan mielestä kaunis.
Tehdas työllisti neljäsosan kaupungin asukkaista. Vanha äijä oli pihi jota nuoret aina
kiusasivat tekemisen puutteessa.
Kymmenen ihmisen porukka seurasi Jimiä, hän oli päättänyt onnistua varastamaan
taulun. Ihmiset jäivät katsomaan aidan taakse kun Jimi kiipesi aidan yli.
Hän onnistui hiipimään hiljaa niin ettei koira huomannut aluksi häntä.
Putkikasan kohdalla vanha koira huomasi hänet. Alkoi juoksukilpailu.
Jimi humalassa vastaan vanha koira. Juuri kun koira oli saavuttamassa Jimi hyppäsi
talon seinustalla olevan tynnyrin päälle. Yksi ihmisistä tuli nauraen seuraamme takaisin.
Hän oli käynyt katsomassa vahtia. Se oli vanha pullukka joka oli nukahtanut syvään uneen
niin ettei kuullut vanhan koiran murinaa. Jimi ärsytti koiraa huitomalla käsiä, samalla hänen
tasapainonsa alkoi horjua. Alisa mutisi kuinka tyhmä ihminen voi olla. Yhtäkkiä tynnyri
kaatui jonka seurauksena Jimi lensi jääden kaulakorustaan roikkumaan seinustalle.
Humalassa hän ei tajunnut mitä tehdä. Ihmiset alkoivat panikoimaan ja tajusin että
Jimi oli kuristumassa. Paukku hyppäsi aidan yli ja potkaisi koiran edestään, nosti Jimiä ylöspäin
niin että hän pääsi koukusta irti. Jimi alkoi yskimään, joka herätti vartijan lopulta.
Vartija osoittautui Jimin äidin entiseksi miesystäväksi joka antoi varoituksen ja
auttoi Paukkua taluttamaan yskivän Jimin ulos. Soitimme taksin ja lähdimme kaikki kämpille.
Aamulla kaikilla oli krapula paitsi minulla, niin kuin yleensä. Olin yleensä se joka piti kaikista
huolta. Tintti oli pumpuli aivoista huolimatta myös erittäin hyvä kokki.
Hän oli se joka teki ruuan. Olimme kuin perhe. Kaikilla oli oma tehtävänsä.
Jimi katsoi peilistä jälkeä kaulassaan. “Kiitti eilisestä Paukku…” Sen jälkeen hän
Irrotti korunsa kaulasta. “Tässä on aiva helvetin kestävä ketju ku tällästä läskiäki
jaksaa kantaa” Katsoin Jimiä joka seisoi ilman paitaa, kylkiluut näkyivät selvästi läpi.
“Tää on isukilta peritty koru…” Jatkoi Jimi melkein kuiskaten.
Jimin vanhemmat olivat kuolleet auto-onnettomuudessa kun hän oli kasilla.
Muistin vieläkin sen päivän. Tapahtumasta ei saanut puhua tai Jimi ei siitä pystynyt puhumaan.
Kerran ysillä Jimi oli selittänyt minulle humalassa itku kurkussa kuinka hänen olisi pitänyt
olla siinä autossa. Silitin loppuillan sen hiuksia niin että se nukahti syliini.
Minä en tiennyt mitä se ajatteli minusta, mutta minä tunsin suurta sympatiaa Jimiä kohtaan. Menetin omat vanhempani kolmen vanhana. Asuin sen jälkeen isovanhempieni luona mutta juuri ennen yläasteen alkamista minun piti mennä asumaan serkkujeni luo. Se oli oikeastaan vain hyvä asia sillä tapasin sen ansiosta nämä kaikki ihmiset. Jimi jatkoi koruun tuijottamista ja menin halaamaan sitä. Laitoin sitä ennen oven kiinni. Halatessani Jimi yhtäkkiä kääntyi ja rutisti minua. Tunsin oloni pieneksi, sillä Jimi oli reilusti minua pidempi. Vaikka tämä jätkä esitti kovaa ja oli naistenmies minä tiesin että sisältö oli jotain aivan muuta. Tintti tuli valittamaan kusihätäänsä ja jouduimme lähtemään vessasta. Alisa oli kattanut pöydän ja Paukku ryysti jo mehua tuolillaan. Liityimme Paukun seuraan syömään. Kaikki olivat hieman väsyneitä.
Pyhitimme aina sunnuntain lepäämiselle, emme uskonnon takia vaan sen että olimme juhlimassa aina lauantaisin. Tämäkään sunnuntai ei ollut poikkeus. Menimme Alisan kanssa lainaamaan elokuvaa. Alisa oli hieman erikoinen, sen lisäksi että hän aina seurasi Tinttiä hän pukeutui mahdollisimman
huomiota herättäväksi. Nyt hänellä oli raitapolvisukat ja vekkihame jossa oli kiekuroita,
takkina toimi Tintin vanha armeijatakki. Hän käveli kadun reunaa hyppien välillä minua tönien.
Alisa ja Tintti olivat olleet yhdessä ala-asteen viimeiseltä luokalta asti. Hän oli joutunut
vaihtamaan koulua, koska hänet oli huostaan otettu. Isä oli lähtenyt kun hän oli kolmosella
ja sen jälkeen hänen äidillä oli alkanut ryyppyputki. Tintti oli huomannut hänet heti. Alisa joka on
normaalisti puhelias oli istunut yksin nurkassa ja kirjoittanut vihkoonsa. Sopeutuminen uuteen
paikkaan oli hänelle vaikeaa. Tintti oli udellut opettajilta tietoja ja kuullut että Alisalla oli samanlainen
perhe entä hänellä ennen. Tintti oli huostaan otettu kun hän oli viisi, joten hän ymmärsi tunteen.
Siitä lähtien Tintti auttoi Alisaa selviytymään. Vasta kasin lopussa hän oli tajunnut että Alisakin pystyi auttamaan häntä.
He olivat erottamaton pari. Pelkkä reissu videovuokraamoon kanssani sai hänet ikävöimään Tinttiä. Valitsimme kauhuelokuvia ja lähdimme seuraavaksi kauppaan. Pari sipsipussia ja juomista niin päivä oli pelastettu. Alisa kirkui elokuvaa katsoessa ja pelkoa lisäsi Paukun pakkomielle säikytellä. Siinä meni sunnuntai.
Paukku, Tintti ja Jimi olivat kaikki hakeneet lukion jälkeen samaan kouluun. Koska Alisa ei halunnut olla erossa Tintistä oli myös hän siellä, minä menin sinne minne muutkin.
Oli onni että meidän kaupungilla oli rahaa joten yhdessä yliopistossa pystyi lukemaan monta eri ainetta. Opiskelun lisäksi Paukku ja Tintti olivat perustaneet oman pikku yrityksensä. He huolsivat autoja. Toisin kuin Paukku ja Tintti Jimi halusi erikoistua ongelmanuoriin. Minä olin samoilla tunneilla hänen kanssaan. En tiedä kuinka aikamme riitti vielä soittamiseen, jotenkin vain varastimme aikaa.
Seuraavat kaksi kuukautta menivät opiskellessa, soittaen ja juhlien. Sen jälkeen alkoi kesäloma. Olimme kaikki samaa mieltä siitä että ansaitsimme loman. Lähdimme Paukun autolla kohti kesämökkiä. Se oli minun suvun mökki. Tai minä perin sen kun isovanhempani kuolivat. Kävimme siellä yleensä joka kesä. Automatka meni lauleskellen. Perillä huokasimme helpotuksesta ja aloimme tyhjentää autoa. Olimme saaneet paikallisesta baarista keikan. Yöllä lähdin Paukun ja Jimin kanssa kalalle soutuveneellä. Jätkät oli tietenkin päissään.Kuten yleensäkin Jimi ja Paukku alkoivat heiluttamaan venettä kikattaen kuin pikku tytöt. Minä huusin niin että koko naapuristo varmaan heräsi. Retki loppui siihen kun he vihdoin ja viimein sai kaadettua veneen. Meni viisi kesää ennen kuin he onnistuivat siinä. Katsoin avuttomasti uppoavaa venettä, Paukkua ja Jimiä jotka kelluivat pelastusliivit päällä. Jimi nauroi possu nauruaan.
Meni yli tunti ennen kuin olimme takaisin mökillä vaikka rantaan ei ollut kuin sata metriä. Tuntui kuin meri olisi liikuttanut meidät rantaan.
Olo oli kuin rusinalla vedessä lillumisen takia. Kello alkoi käydä kolmea ja Alisa ja Tintti olivat jo nukkumassa. Vaihdoimme kuivat vaatteet ja röhähdimme sängylle. Jimi ja Paukku olivat vieläkin humalassa. He olivat onnistuneet pelastamaan kylmälaukun jossa oli kaljat ja joivat ne sillä välin kun lilluivat rantaan. Nousin päättäväisesti ylös ja kömmin omaan huoneeseen, omaan sänkyyn. Meni tunti kun tunsin oven aukeavan. Jimi tuli huoneeseen kävellen hieman vinoon. Hän sulki oven perässään. Hän rysähti viereeni ja alkoi rutistamaan. Tunsin kuinka kyyneleet valuivat iholleni. Jimi mumisi jotain. Silitin sen hiuksia ja rauhoittelin kysellen mitä oli tapahtunut.
Sain yhtäkkiä selvää kahdesta sanasta: Paukku kuollut. Nousin istumaan ja käskin Jimin odottaa. Menin olohuoneeseen jossa Paukku makasi lattialla. Ei pulssia. Huusin niin että Alisa ja Tintti heräsi. Soitin hätänumeroon. Kohta ambulanssi tuli. Olimme kaikki paniikissa. Ambulanssin sisältä tuli kaksi miestä joista toinen ilmoitti heikon pulssin tuntuvan. He veivät Paukun sairaalaan, Alisa ja Tintti menivät heidän perässä.
Jäin seisomaan olohuoneeseen kunnes muistin Jimin. Menin katsomaan miten hän voi. Raukka nyyhkytti sängyllä vieläkin hieman humalassa.
Rauhoittelin ja sanoin Paukun olevan hengissä. Jimi nyyhkytti että oli tappanut sen. Jäätiin sängylle makaamaan ja nukahdettiin siihen.
Aamulla soitin Alisalle joka kertoi Paukulla olleen sydänkohtaus. Liian monta paukkua vitsaili Alisa. Ei kauheana naurattanut.
Kerroin sen Jimille joka huokaili vieressä. “Tiiät sä on tosi hyvä et oot täällä…” Silitin sen hiuksia. “Iha oikeesti piät munt täällä. Tiiät sä? En sekoa tai jos sekoan sä autat” Huokaisin. “Hei älä nyt huokaile oon tosissani.”
Jimi katsoi suoraan minua silmiin. Sen otsatukka oli puoleksi toisen silmän päällä. Vastasin sille: “Joo mä tiedän et oot tosissas.” Se tuli lähemmäs.
“Älä jätä mua.” Yritin olla nauramatta sen koiranpentu ilmeelle. “Emmä oo sua jättämässä Jimi… Älä säkää jätä mua” Jimi otti minua kädestä ja veti ihan lähelle.
Tunsin sen hengityksen huulillani. Se katsoi minua silmiin. Hetken hiljaisuus. Kännykkä alkoi soimaan. Tintti soitti Jimin puhelimeen.
Jimi vastasi siihen ja ne juttelin jonkin aikaa. Alisa oli tulossa hakemaan meitä. Tintti halusi jäädä Paukun luo. Paukku oli sen viikon sairaalassa tarkkailussa. Kukaan ei halunnut lähteä keikalle ilman Paukkua. Istuimme vuorotellen Paukun luona niin ettei sen tarvinnut jäädä sinne yksin pitkäksi aikaa. Siltä kiellettiin alkoholi.
Paukku vitsaili että sen nimi täytyy vaihtaa tai sitten sille täytyy löytää toinen merkitys.
Lähtiessämme pois Paukku pyysi nätiltä hoitajalta sen numeron. Niille oli kait syttynyt joku romanssi siellä. Vietimme alkoholittoman viikon grillaten mökillä ja juoden mehua. Jopa Jimi suostui siihen. Se oli alkanut roikkua minussa.
Minne tahansa mentiinkin se tuli perässä ja välillä jopa tahtoi pitää kädestä. Se välillä muistutti pelottavasti Alisaa. Paukku oli kutsunut hoitsun viettämään aikaa meidän kanssa mökillä. Ihmettelimme kun se oli suostunut. Ei siksi että Paukku olisi jotenkin vastenmielisen näköinen vaan siksi koska he olivat tunteneet vain vähän yli viikon.
“Hei mie olen Hensku” Esitteli hoitaja itsensä. Nyt en kait voi enää sanoa häntä hoitsuksi vaan joudun puhumaan Henskusta.
Kesä meni muuten erittäin hyvin paria kännimokaa lukuun ottamatta. Kesänloppua halusimme juhlistaa menemällä Paukun perheen mökille.
Paukulla ja Henskulla oli myös järkyttäviä uutisia. Päivä oli muuten normaali mutta Paukku oli päättänyt jättää alkoholin Henskun painostuksesta.
Myös Hensku ei juonut. Minä, Jimi, Alisa ja Tintti istuttiin sohvalla tuijottaen Paukkua ja Henskua jotka seisoivat television edessä.
“Meillä olisi tällainen iloinen uutinen” Aloitti Paukku. Jimi otti kädestäni kiinni. “Me ollaan juteltu tästä paljon.” Alisa oli vähällä alkaa itkemään.
“Tadaaa!” Huusi Paukku ja näytti Henskun mahaa. “Sun muija on lihonut?” Kysyi Tintti. Alisa tönäisi Tinttiä. “Onnittelut! Monennella kuulla oot?” Kysyin. Tintillä ja Jimillä loksahti suu auki. Hensku alkoi hymyilemään. “Neljä viikkoa!” Sitten Paukku ja Hensku suuteli. Kaikki tuntuivat olevan hieman pihalla. Lopulta kaikki onnittelivat ja aloimme syömään.
Alisa yritti huudella Henskun mahan sisälle ja Tintti kuiskasi Jimille että toivottavasti Alisa ei innostu tästä. Tintti, Jimi ja Paukku menivät saunaan ja jäivät sen jälkeen pihalle juttelemaan. Minä, Alisa ja Hensku istuimme sisällä.
Alisa oli innostunut, mutta minä hieman järkyttynyt. Heti vauva tulossa… Juttelimme myöhään ja lähdimme sitten nukkumaan. Jokaiselle oli omat huoneet. Kolmen aikaan yöllä heräsin siihen kun joku rutisti. Jimi oli taas kömpinyt viereen. Se haisi sen lisäksi viinalta. Se laitto päänsä minun mahan päälle ja kysyi hankitaanko mekin lapsia. Se lisäsi järkytystäni, en ehtinyt vastata kun Jimi jo sammu siihen.
Aamulla sillä ei ollut mitään muistikuvaa asiasta kun kysyin.
Kesäloma oli loppunut ja meidän viiden hengen perhe oli muuttunut neljän hengen perheeksi. Paukku ja Hensku oli hankkineet oman asunnon.
Alisa ja Tinttikin olivat puhuneet siitä jo jonkin aikaa mutta he viitsineet jättää meitä. Vakuutimme kuitenkin heille että pärjäisimme ja päätimme
myydä meidän rakkaan asuntomme. Myytyämme sen ostimme Jimin kanssa pienemmän asunnon. Keikkailukin jäi vähemmäksi koska kaikilla
tuntui olevan aina jotain muuta. Soitin kuitenkin säännöllisesti kitaraa. Yhtenä iltana eksyin Paukun asunnolle kun Hensku oli tapaamassa kavereitaan.
Paukku odotti todella innokkaana vauvaa. Hän kuitenkin pelkäsi että Hensku jättäisi hänet. Se johtui siitä että hänen oma isänsä oli lähtenyt kun
hän oli syntynyt tai toisin päin, sen äiti ei ollut halunnut kertoa. Rauhoittelin ja vakuutin kaiken menevän hyvin. Sain vastaukseksi halauksen ja kiitoksen.
Lähdin sen jälkeen takaisin kämpille. Jimi oli tuonut jonkun naisen sinne. Olin hieman vaivaantunut kun yllätin heidät limomasta sohvalta.
Pyysin anteeksi ja menin omaan huoneeseeni. Itseäni seurustelu ei kiinnostanut. Oli minulla kuitenkin joku aina vähän aikaan, muttei mitään vakavaa.
Joulu oli yksinäinen. Kaikki olivat kahdestaan jonkun kanssa ja olivat unohtaneet minut. Jimikin oli lähtenyt jonnekin. Uutena vuotena soitin eräässä baarissa kun joku nainen lauloi. Elämä oli muuttunut iloisesta kaveripiiristä surkeaksi yksinäisyydeksi.
Aloin eristäytyä kavereistani. Kun Paukku ja Hensku sai vauvansa kävin katsomassa heitä. He olivat menneet kihloihin. Katsoin uutta pientä ihmistä huokaillen. Alisallakin oli maha pelottavasti pullollaan. Mitään uutista ei kuitenkaan kuulunut.
Jimi hymyili pikkuiselle ja Tintti kehui isänsä näköiseksi. Masennuin siitä onnellisuudesta ja lähdin pois kun kukaan ei huomannut. Valmistun tänä vuonna yliopistosta pääaineena psykologia. Ei hajuakaan mihin ammattiin pyrkisin. Huhtikuussa pyysin lääkäriltäni unipillereitä vedoten etten saanut enää unta iltaisin. Se oli puoliksi totta. Olisin saanut unta jos olisin yrittänyt kunnolla, mutta nyt päässäni pyöri miljoonia eri asioita.
Sain pillerit. Alisa ja Tintti kävivät kämpillä kysymässä olenko kunnossa ja valehtelin heille että tietenkin olen. Paukkukin oli alkanut soittelemaan
entistä enemmän ja Jimi tarkkaili pupilleja. Sain kiukkukohtauksia ja huusin että kaikki on hyvin. Ja kaikki oli niin huonosti.
Kesäloma alkoi taas ja valmistuin yliopistosta. Paukku, Hensku ja pikku Janne olivat menossa pitkälle matkalle katsomaan sukulaisia pariksi kuukaudeksi.
Alisa ja Tintti olivat menneet kihloihin vihdoinkin ja he menivät yhdessä Amerikkaan säästettyään pari vuotta. Jimi… No Jimi on aina Jimi.
Se kävi laulamassa baareissa iltaisin aina kun sai mahdollisuuden. Se pyysi minua mukaan, mutta kieltäydyin. Se alkoi valittamaan etten enää edes soita kitaraa.
Masennuin ja menin omaan huoneeseen. Jimi alkoi oikeasti olla huolissaan. Eräänä iltana join liikaa baarissa Jimin kanssa. Jimi auttoi minut takaisin kämpille.
Menin suoraan vessaan oksentamaan. Jimi koputteli oveen olenko kunnossa ja käski avata oven. Jäin lattialle makaamaan ja käskin häipyä.
Se oli ensimmäinen kerta kun sanoin sille niin. Koputus loppui ja alkoi kuulua outoa ääntä. Jimi oli ottanut linkkarinsa ja vääntänyt lukon auki.
Se juoksi minun luo ja alkoi kyselemään mikä on hätänä. Kerrankin näin päin. Normaalisti minä olin se joka kyseli. En tiennyt mitä sanoa joten
makasin hiljaa kylmällä lattialla. Jimi nosti minut istualleen ja rutisti. Rutisti niin kuin aina kun oli jotain vialla. Aloin itkeä kun ajattelin kaikkea.
Mihin kaikki oli kadonnut ja mitä oli tapahtunut. Jimi nosti minut ylös ja vei sänkyyn. Se silitti hiuksiani niin kauan kunnes nukahdin. Se välitti.
Aamulla se oli laittanut ruuan valmiiksi pöydälle. Sen piti lähteä töihin. Se oli saanut kesäksi töitä korjaamolta Paukulta kun se oli matkustamassa.
Paukku oli perustanut sen Tintin kanssa. Tai olihan niillä ennenkin ollut omapaikka mutta nyt ne oli hankkinut isomman paikan johon ne oli laittanut
kunnon korjaamon. Katsoin ruokaa paheksuvasti ja heitin sen roskiin. Ei tehnyt mieli syödä. Silloin se alkoi. Se oli kesäloman kolmas viikko.
Lopetin syömisen. Heitin ateriat roskiin kun Jimi ei huomannut, söin päivässä vain pari leipää ja join. Ei kestänyt kauaa kun Jimi huomasi sen.
Se oli ajatellut viedä roskat. Kun se nosti pussin ja katsoi sisään se huomasi sen sisältävän suurimmaksi osaksi ruokaa. Se tuli valittamaan ja kyselemään
kun makasin sängyllä. Käännyin mahalleni ja painoin pään tyynyyn, en vastannut. Se sai Jimin hermoromahduksen partaalle. Sitä jatkui viikon.
Se pyysi ja lopulta rukoili että söisin kunnolla jotain. En osannut enää vastata mitään. Jimi ei tiennyt mitä tehdä kun muut Tintti, Alisa ja Paukku
olivat poissa. Se tuli aina viihdyttämään ja lopulta sai suostuteltua minut ulos. Me oltiin baarissa kun Jimi yhtäkkiä haalasi minut lavalle ja löi kitaran
käteen. En tiennyt muistanko enää mitään. Se käski soittaa yhden tutun biisin. Aloin automaattisesti soittamaan ja Jimi lauloi. Mieleen tuli muistoja.
Miten asiat voikaan muuttua vuodessa. Sinä iltana olin onnellinen. Juotiin ja pidettiin hauskaa.
Jimi auttoi taas takaisin kämpille. Mietin miten se jaksoi kantaa minua. Huoneen ovella kuiskasin sille että rakastan sitä. Jimi huokaisi ja sanoi etten
tiedä kuinka paljon se minusta välittää. Aamulla herätessäni aamiainen oli valmiina kannettuna petiin. Unohdin ajatukseni syömisen lopettamisesta ja söin valittamatta aamiaisen. Jimi katsoi hymyillen vieressä. Sen otsatukka oli kasvanut niin pitkäksi ettei sitä enää otsatukaksi voinut sanoa.
Sillä oli vieläkin pieni jälki kaulassa. “Rakastat sää mua vieläkin?” Se kysyi hieman huvittuneena. “Kyllä mä sua rakastan.” Vastasin hymyillen.
Se antoi pusun poskelle ja sanoi lähtevänsä töihin. Kesäloma oli puolessa välin. Tai enhän minä voinut sanoa enää sitä kesälomaksi kun koulut
oli jo loppunut. Kesä oli puolessa välin. Heinäkuu oli täydellinen kuukausi. Pidimme Jimin kanssa hauskaa ja Paukku tuli takaisin matkaltaan.
Sekin hymyilin kun se huomasi että olin onnellinen ja normaali minä taas. Pikku Janne oli kasvanut, Henksu oli lihonut. Arvelin että kohta on toinen lapsi tulossa. Elokuun puolessa välin kaikki kaatui. En tiennyt enää mitä tehdä. Kaikki tuntui niin rasittavalta.
Aloin ottamaan taas unipillereitä. Jimi kyseli onko jokin hätänä, vastasin että olen vaan väsynyt. Syyskuun toinen päivä oli lopullinen romahdus.
Jimi oli silloin töissä. Kaikki tuntui niin mahdottomalta. Join aika paljon. Jimiä ei kuulunut vielä kuuden aikaankaan illalla. Menin sänkyyn ja otin pillereitä.
Kädelle lipsahti kymmenisen pilleriä joista suurin osa osui suuhun. Viinalla alas. Ei tullut ajatelleeksi niin paljon sinä hetkenä.
Sammuin sängylle tiputtaen vahingossa lasin ja lääkepurkin alas.
Jimi tuli myöhään kotiin. Se oli jäänyt baarille laulamaan kavereiden kanssa. Se avasi oven ja laittoi soittimen kiinni. Se huuteli minua nimeltä vaikka kello oli jo kaksi yöllä. Jimi huomasi huoneeni oven olevan auki ja tuli sisään. Aikomuksena varmaan taas kömpiä viereen. Se potkaisi oven edessä olevaa pulloa vahingossa ja laittoi valot päälle. Ensimmäisenä se huomasi rikkoutuneen lasin ja sitten lääkepurkin. Se juoksi sängylle ja alkoi ravistelemaan minua. En ollut siinä maailmassa. Jimi alkoi itkemään ja juoksi hakemaan kännykkänsä, se oli ihan poissa tolaltaan. Se soitti ambulanssin ja sitten yritti herätellä tuloksetta. Jouduin sairaalaan vatsahuuhteluun. Jimi ravasi ympyrää sillä välin käytävällä, Paukku oli tullut heti kun se oli kuullut asiasta. Alisa ja Tintti olivat tulossa seuraavalla lennolla. Ne oli minun perhettä, vaikkei enää yhdessä asuttukaan. Lääkäri ilmoitti Jimille ja Paukulle että selviän. Nukun vielä monta tuntia että he voisivat mennä nukkumaan kotiinsa ja tulla aamulla. Jimi käski Paukun mennä kotiin nukkumaan ja sanoi jäävänsä valvomaan.
Nukuin oletettua pidempään. Heräsin vasta kuuden aikaan illalla ja silloinkin väsytti kauheana. Ensimmäinen mitä näin oli Jimin huolestunut naama.
Se silitti minun hiuksia ja kyseli olenko kunnossa. En pystynyt katsomaan silmiin. Jimi yritti saada kontaktia “Rakastan sua. Älä jätä mua. Sä lupasit ettet jätä… Miks sä olit menossa?” Jimi otti kädestäni kiinni. “Hei oikeesti. ” Katsoin sen vetisiä silmiä. Aukaisin suuni “Emmä tiiä miks… Kaikki vaan kaatuu? Tiiät sä? “ “Tiiän mä” vastasi Jimi nopeasti. “väsyttääkö? Nuku vaan mä vahdin.” Nyökkäsin ja aloin nukkumaan taas. Heräsin yöllä ja huomasin Jimin vieläkin olevan vieressä pitelemässä minun kättäni. Se oli nukahtanut puoleksi sängylle. Tunsin syyllisyyttä.
Seuraavana päivänä Paukku, Alisa ja Tintti tulivat käymään. En tiennyt miten olisin. Ne kaikki tulivat halaamaan ja pahoittelivat kun eivät ole olleet paikalla.
Minunhan tässä anteeksi olisi pitänyt pyytää… Alisa ei silloin viitsinyt mainita siitä että hän on raskaana vaan kuulin siitä kahden viikon päästä kun olin jo
päässyt pois sairaalasta. Olin oikeasti onnellinen heidän puolestaan. Jimi kyttäsi tekemisiäni koko ajan ja oli sopinut kunnon työaikataulut Paukun kanssa.
Silloin kun Jimi oli töissä Alisa oli luonani. Sitä kesti jouluun asti. Vietimme kaikki yhdessä joulua. Henskulla ja Alisalla oli jo mielestäni isot mahat, Tintti, Paukku ja Jimi pelleilivät yhdessä. Tunsin kuuluvani perheeseen ja olin siitä onnellinen.
Tintti oli valmistanut kunnon jouluaterian Paukun ja Henskun uudessa talossa. Siinä oli tilaa pikku Jannelle ja tulevalla vauvalle. Uuden vuoden vietimme Tintin ja Alisan luona. Se oli minulle välivuosi ei mitään opiskelua tai työtä. Minulla oli hieman huono omatunto siitä etten maksanut omaa osaani vuokrasta mutta Jimi vakuutti että hän voi hoitaa yksinkin taloutta. Hän oli saanut vakituisen työn lasten ja nuorten psykiatrina.
Kesällä kumpikin oli saanut vauvansa. Hensku ja Alisa. Tyttö ja poika. Kävin katsomassa kumpaakin. Tintti oli onnellinen isä. Hän kävi korjaamolla näyttämässä vauvaansa melkein heti kun Alisa ja vauva pääsivät pois sairaalasta. Paukulle tämä oli jo tutumpaa, mutta hänkin oli mielissään tytöstä. Kävimme Jimin kanssa katsomassa aina välillä miten heillä menee. Alisa oli todella väsynyt, joten lupasimme hoitaa vauvaa vähän aikaa. Alisa pyysi minua kummitädiksi ja Paukku Jimiä kummisedäksi. Jannen kummisetä oli Tintti. Jimi todella piti lapsista. Se oli jotenkin luonnollista hänelle. Minulla oli ensin ongelmia vauvojen kanssa, mutta loppujen lopuksi opin käsittelemään heitä.
Paukun pikku tytöstä tuli Susanna ja Tintin pojasta Raul. Alisa oli tahtonut lapselleen erikoisemman nimen. Olihan vanhemmatkin erikoisia.
Kesän puolivälissä lähdimme Jimin kanssa kahdestaan lomailemaan. Se oli ensimmäinen kerta sillä yleensä joku muukin tuli aina mukaan.
Vuokrasimme mökin pohjoisesta. Kävimme vaeltamassa ja kalastamassa. Lähellä mökkiä oli lampi jossa illalla kävimme uimassa ja sen jälkeen saunassa.
Sitä kesti viikon. Sen jälkeen tulimme takaisin ja kaikki jutut hyökkäsivät kimppuuni. Ahdistuin taas.Yhtenä iltana olin täyttämäsää lomakkeita ja sain paniikkikohtauksen. En saanut henkeä. Tuntui kuin olisin tukehtunut.
Aloin köhiä ja sen seurauksena menin totaaliseen paniikkiin. Jimi juoksi luokseni ja kysyi mikä hätänä. Onneksi hän oli ammattinsa puolesta lukenut tällaisista tilanteista. Se haki muovipussin ja käski hengittää siihen. Sitten se veti minut lähelleen ja pani kätensä siihen kohti missä sydämeni pomppaili kuin hullu. Pikku hiljaa rauhoituin ja kyyneleitä alkoi tippumaan silmistäni. Säikähdin. Jimi rauhoitteli ja silitti taas hiuksia.
Niin näistä tilanteista aina selvittiin. Halasin Jimiä. “Sori.” Jimi naurahti ja sanoi ettei
ollut syytä pyydellä anteeksi, näitä sattuu.
Tunsin oloni pöljäksi. Silloin Jimi otti kädestäni jossa pussi oli kiinni ja laittoi toisen kätensä selän taakseni ja veti minut lähelleen suudellen hellästi huuliani.
Säikähdin hieman. Jimi tuijotti silmiäni. Suutelin häntä takaisin. Lopulta hän kantoi minut huoneeseeni ja jäi viereeni nukkumaan. Se muutti kaiken. Heräsin aina suudelmiin ja halailuun. Teimme yhdessä aamiaista söimme sen yhdessä, Jimi auttoi lomakkeiden kanssa. Vietimme enemmän aikaa yhdessä, vaikka luulin ettei enempää voisi löytyä. Ilmoitimme kaikille olevamme pari.
Paukku, Tintti ja Alisa nauroi että eikö me aina olla oltu pari. Niinhän se kait olikin.
Kesä tuntui menevän niin nopeasti. Jimi höpisi naimisiin menosta, mutta jarruttelin häntä. Minulla ei ollut minnekään kiire. Paukku ja Hensku halusivat syyshäät. Osaksi Henskun suvun painostuksesta. Heistä ei ollut oikein ettei kahden lapsen pariskunta ollut mennyt jo naimisiin. Paukulla ei ollut mitään sitä vastaan, se ei nähnyt mitään muuta kuin sen perheen. Kerrankin sen elämässä kaikki tuntui menevän niin kuin pitikin. Se yritti opettaa Jannelle rumpujen soittoa vaikka poika oli hieman yli yksi. Se hytkyi paikallaan. Rytmi veressä sanoi Paukku. Lopulta koitti syksy ja häät. Henskun vanhemmat olivat maksaneet yli puolet häiden kuluista. Se oli rikkaasta perheestä. Soitimme häissä pari biisiä. Viimeisen biisin aikana Paukku hiipi soittamaan rumpuja. Ne oli niin onnellinen pari. Kukkakimpun sai Alisa. Tintillä oli käsipaketissa. Se johtui polttareista. Paukku, Tintti ja Jimi ei suostuneet kertomaan mitä he olivat tehneet. Meillä viidellä ei ollut oikeastaan sukulaisia joten tuttua porukkaa ei kauheana ollut. Suurin osa oli Henskun sukulaisia ja kavereita. Paukun äiti oli paikalla myös. Se itki koko ajan. Onnesta toivottavasti. Se oli luvannut hoitaa lapsia sillä välin kun uusi aviopari oli
kuherruskuukautta viettämässä. Henskun kummisetä oli antanut heille matkakortin kahdeksi viikoksi Havaijille. Kaikki oli niin onnellisia, mutta sekin päivä päättyi. Seuraavana päivänä minulla ja Jimillä oli kauhea krapula. Olimme jatkaneet juhlimista kotona. Alisa ja Tintti eivät tulleet mukaan vauvan takia. “Mennäänkö naimisiin?” Kysyi Jimi minulta. “Ei mennä nyt päätä särkee.” Aloin nauramaan.
Jimikin aloitti röhkintänsä. Olin alkanut rakastamaan sitä naurua. Seuraavat häät oli luultavasti tulossa talvella. Alisa ja Tintti tosin eivät halunneet
pitää mitään kiirettä. Eikä heillä ollut rahaa loputtomasti niin kuin Henskun perheellä.
Marraskuussa sain kuulla hyviä uutisia, olin saanut työpaikan. Se oli läheisestä psykiatrisesta laitoksesta avustajanpaikka.
Jimi toimi siellä psykiatrina joten sain myös tukea kokoajan. Joulun tullessa soittelimme muille ja sovimme suunnitelmista. Paukku oli masentunut koska Hensku halusi viettää jouluaan oman perheen kanssa. Paukulle me olimme hänen perhe.Sovimme että pidämme oman joulun myöhemmin että Paukku voisi mennä Henskun kanssa sen
suvun luokse. Alisalle ja Tintille ilmoitimme että heidän pitäisi myös pitää perhejoulu keskenään. Halusimme viettää kahdestaan joulua. Se koostui syömisestä ja leffan katsomisesta. Uutena vuotena kutsuimme kaikki meille ja annoimme joululahjamme toisillemme hieman myöhässä.
Hensku sanoi ettei se ymmärrä meitä. Ei se mitään en minäkään ymmärtänyt sitä. Paukku ei edelleenkään suostunut juomaan mitään alkoholipitoista.
Jostain kumman syystä Paukku kuitenkin onnistui kaatumaan pöydän päälle loukaten selkänsä. Jimi oli ehkä vähän osallisena siihen. Hensku oli raivona siitä. Vielä helmikuussakin se muistutti siitä meille. Lopulta se käski valita meidät tai sen.
Paukulle se oli viimeinen pisara ja alkoi huutaa että me ollaan sen perhe.
Seuraavat kaksi viikkoa se asui minun ja Jimin asunnolla. Sen jälkeen Hensku tuli pyytämään anteeksi.
Kesänalussa Susanna ja Raul täyttivät yksi. Janne käveli jo pienin askelin meitä kohti. Illan lopussa Henskulla ja Paukulla oli iso riita.
Paukku oli innostunut juomaan Tintin kanssa. Tintti lopulta tunnusti että se oli kaatanut sille juomat. Minä ajattelin keventää tunnelmaa
ja kutsua kaikki mökilleni. Ihme kyllä kaikki suostuivat siihen. Kun kaikki kokoonnuimme sinne parin viikon päästä Paukulla oli yllätys mukanaan.
Se oli ostanut uuden soutuveneen vanhan tilalle, jonka se oli upottanut Jimin kanssa yksi kesä. Aloimme muistella sitä kesää.
Silloin paljastui ettei Paukku tavannut sairaalassa ensimmäistä kertaa Henskua. Niillä oli ollut aikaisemmin yhdenyönsuhde ja Paukku oli tunnistanut
sen takaapäin heti. Parin kiihkeän yön jälkeen he olivat sopineet tapaavansa vielä sairaalasta pääsyn jälkeenkin. Hensku kuiskasi korvaani että hänen oli pakko kestää Paukkua koska oli raskaana. En tiennyt itkeäkö vai nauraako.
Viivyimme pari viikkoa mökillä. Kävimme ulkona pari kertaa jättäen miehet mökille. Hensku oli hullu juomaan kun Paukku ei ollut lähettyvillä. Se sanoi ettei juo koska Paukku ei saisi juoda sen sydämen takia, mutta nyt kun se on mökillä ei ollut väliä
joiko vai ei. Ilta oli läheisessä baarissa aika vauhdikas ja jossain välissä me hukkasimme Henskun. Kysyin Alisalta pitäisikö se yksi etsiä.
Alisa veti kaljansa kurkkuun ja alkoi ravistaa päätään. “Annetaan sen vanhan akan olla.” Aloimme nauraa ja lupasin tarjota seuraavan kierroksen.
Baarimikko tuli herättelemään meitä kuuden aikaan. Se ei ollut kuulemma viitsinyt herättää aikaisemmin kun nukuimme niin nätisti. Siinä kylässä kaikki tunsivat toisensa ja pitivät huolta. Keski-ikäisen baarimikko varmaan ajatteli ettemme olisi päässeet takaisin mökille siinä kunnossa. Yhtäkkiä muistimme Henskun. Nousimme ylös ja menimme katsomaan pihalle. Aurinko oli jo ehtinyt nousta, jos se edes ikinä laski. Henskua ei näkynyt missään. Otimme auton ja aloimme ajaa ympäri kylää. Lopulta kahdeksan aikaan näimme Henskun kävelemässä kadulla. Poimimme sen kyytiin. Se oli koko matkan hiljaa. Kun pääsimme takaisin mökille miehet olivat huolissaan kävelemässä pihalla. “Mikä helvetti teillä kesti?!” Aloitti Tintti. Aloin miettimään että tämä taisi olla ensimmäinen yö ilman Alisaa pitkään aikaan. Tintille. Jimi tuli halaamaan. “Miten teille kävi?” Olimme hieman pihalla. Paukku tuijotti Henskua Susanna sylissään. Hensku katsoi muualle ja käveli mökin sisään. “Sammuttiin pöydälle.” Nauroi Alisa. Tinttiä alkoi hymyilyttään ja suuteli Alisaa. Minä vedin Jimin sivummalle. “Me kadotettiin Hensku yöllä…” Jimi huokaisi. “Miten me oltaisi sitä voitu etsiä ku oltiin sammuttu?!” Jimi alkoi rauhoittelemaan. ”Missä se oli?” Jimi kysyi lopulta. “En mä tiiä löydettiin se kadulta kävelemässä, kait se oli ottamassa happea.” Katsoimme toisiamme. Jatkoin “Se joi tosi paljon illalla. Ihan kännissä ku viimeksi sen näin.” Jimi oli kuin kysymysmerkki siinä vaiheessa. Selitin sille mitä Hensku oli sen juomisesta sanonut illalla. Päätimme yhdessä olla hiljaa asiasta ja olla kertomatta siitä Paukulle.
Hensku oli hyvin hiljainen sen päivän.
Kuukausi mökillä olemisen jälkeen Hensku ilmoitti jälleen olevansa raskaana. Siinä vaiheessa me jo huokailimme syvään. Vauvatehdas.
Jokaisella lapsella vuosiväliä. Sairasta. Laskettu aika oli huhtikuussa. Yhdeksän kuukautta meni Jimin kanssa nopeasti töitä tehdessä.
Kävimme katsomassa Alisan kanssa Henskun isoa mahaa. Silloin juuri lapsi päätti tulla maailmaan. Paukku oli korjaamolla lasten kanssa
ja menimme paniikkiin. Alisalla oli auto joten autoimme Henskun sinne istumaan. Minä selitin jotain sisään ulos -hengityksestä.
Sairaalan pihassa oli jo hoitajia vastassa. Pääsimme synnytyssaliin todistamaan pientä ihmettä. Sitä ennen Alisa meni soittamaan Paukulle.
Olin yksin Henskun vieressä pitämästä sitä kädestä. “Yksi ponnistus vielä!” kuului lääkärin huuto. Kauhea rääkyminen, lapsi oli tullut ulos.
Päässäni alkoi soida. Ihan kuin joku olisi hakannut puulla päähän. Vauva oli suklaan ruskea. Alisa tuli silloin sisälle.
“Joko se synty?!” “Ummm… Alisa…” näytin sormella vauvaa. “HERRAN JUMALA!” Huokaisi Alisa ja ryntäsi ulos jossa Tintti oli
nähnyt ikkunasta koko ohjelman. “Mistä reiästä se tuli ulos?” Nauroi Tintti räkäisesti. Alisa tökkäsi sitä kylkeen. Hensku makasi naama
punaisena synnytystuolillaan. Vauva vietiin tutkimuksiin sillä oli jotain ongelmia. Paukku juoksi käytävällä minua vastaan hengästyneenä. “Missä se on?! Tyttö vai poika?!” Tintti oli sanomassa jotain erittäin rumaa, mutta Alisa tönäisi sitä ja mulkaisi pahasti.
Kaikki seisoivat hiljaa Paukun vieressä. “Mitä? Eikö synnytys mennyt hyvin?! Onko kaikki elossa?!” Paukku alkoi jo mennä paniikkiin.
Tintti oli taas sanomassa jotain, mutta sulki suunsa. “Paukku jätkä… Sun muija… Sun lapsi…” Alisa yritti saada oikeita sanoja ulos suustaan.
Jimi tuli silloin sisälle. “Meni vähän aikaan kun piti etsiä autolle paikka. Miten vauva?” Kaikki alkoivat tuijottamaan Jimiä. “Kuoliko joku?”
Nyt Jimi ja Paukku olivat paniikissa. Otin heitä kädestä “Ei kaikki on elossa.” “Mikä on vialla?” Kysyi Jimi. Vedimme heidät osastolle missä
oli vastasyntyneet vauvat. “Arvaa mikä näistä on sun.” Sanoi Tintti ivallisesti. Alisakin alkoi olla hieman huvittunut. Paukku etsi Jannea tai Susannaa muistuttavaa vauvaa. Jimi tuntui vieläkin olevan pihalla. Osoitin tummaa vauvaa. Paukun silmät paisuivat napeiksi. Jimi tuki sitä. Kukaan ei tiennyt mitä sanoa. Paukku lähti osastolta nopeaa pois, Jimi sen perässä. Alisa ja Tintti purskahtivat nauramaan.
“Sori ei saisi nauraa mutta haha tää on niin kuin siitä yhdestä tv-sarjasta.” Sanoi Tintti. Alisa oli samaa mieltä luonnollisesti. Tintti nosti Raulia ja osoitti uutta vauvaa
“Tässä on sun uusi serkku.” Ja purskahti taas nauramaan. Minä en kestänyt kauempaa heitä vaan lähdin etsimään Jimiä ja Paukkua. Autoa ei enää näkynyt pihalla. Menin linkulla kotiin. Kuulin jo oven takaa että Paukku riehui siellä.
Jimin otsasta vuoti verta kun astuin sisälle ja rikkinäinen pullo makasi lattialla. Paukun kädet oli myös verillä. Juoksin hakemaan vessasta tarvikkeita.
Paukku oli siinä ajassa jo rauhoittunut huomattavasti ja istui nurkassa kädet painettuna naamaan. Putsasin ensin Jimin otsan ja sitten menin Paukun luo. “Paukku sun käsistä vuotaa verta.” Ei mitään vastausta. “Paukku?” Otin sen käsistä kiinni ja ojensin ne sojottamaan eteenpäin. Sillä valui kyyneleitä poskilla.
Putsasin sen haavat käsistä ja laitoin siteen ympärille. Sen jälkeen halasin sitä ja se halasi takaisin. Jimi hymyili vieressä. Se saattoi Paukun sängylle ja peitteli sen. Käski nukkua vähän aikaan ja jäi viereen istumaan. Ei kestänyt kauaa kun Paukku jo kuorsasi.
Jimi tuli halaamaan minua. “Eihän meille käy noin?” Silitin sen pitkiä hiuksia ja kuiskasin sen korvaan ei. Ne oli tunteneet toisensa niin kauan että Paukun tuska oli jo Jimin tuskaa. Jimi ja Paukku oli jättäneet lapset Paukun äidin luo joka asui matkan varrella sairaalaan. Ei hajuakaan mitä ne aikoi seuraavana tehdä. Kukaan meistä viidestä
ei enää pitänyt Henskuun yhteyttä. Ei kukaan edes ollut pitänyt siitä. Paukku asui meidän luona ja lapset olivat yleensä mukana. Oli aika ahdasta. Henskulla oli niin paljon vaivaa hoitaa uutta vauvaansa että se antoi Jannen ja Susannan olla melkein joka päivä Paukulla tai sen äidillä. Se halusi erota Paukusta. Paukku oli todella murtunut. Yritimme piristää häntä ja lopulta päädyimme taas soittelemaan baareihin. Paukku veti puoleensa naisia surullisilla koiranpentu-silmillään. Ei mennyt kuin pari kuukautta kun joku nainen oli taas valloittanut Paukun. Kesä oli silloin puolessa välissä. Nainen oli vaalea rumpali jolla oli itsellään samanikäinen lapsi kuin Susanna. Mies oli pettänyt
juuri ennen lapsen syntymää ja nainen oli heti jättänyt miehen ja kasvattanut lasta yksin. Paukku piti hänestä hyvin paljon jo pelkästään sen takia että nainen oli
uskollinen absolutisti. Kesänlopussa Paukku toi hänet esiteltäväksi hänet meille. Ujo nainen esitteli itsensä Jennaksi. Kaikki toivottivat hänet iloisesti tervetulleeksi perheeseen. Jimikin oli iloinen että Paukku oli selvinnyt Henskusta yli.
Jouluna he olivat muuttaneet yhteen. He eivät ainakaan hidastelleet.
Paukku oli saanut lastenhuoltajuuden ja muuttaessa he saivat uuden Jennan lapsesta velipuolen. Kaikki tuntui taas olevan hyvin. Vietimme yhteistä joulua ja uutta vuotta toivottaen Jennan perheeseemme. Alisa ilmoitti menevänsä naimisiin, Tintti nauroi vieressä. Hän ilmoitti haluavansa naimisiin ennen
kuin Raul saa veljen tai siskon. Kaksi iloista uutista yhdellä kerralla. Malja heille.
Sain ylennyksen maaliskuussa, pääsin psykiatriksi. Jimi vei minut ulos syömään sen kunniaksi. Toukokuussa vietimme Alisan ja Tintin häitä, jolloin Paukku ilmoitti Jennan
ja hänen kihlauksestaan. Kesä alkoi taas. Vitsailimme siitä kuinka joka vuosi joku on raskaana. Alisa ilmoitti ettei tämän jälkeen hanki lisää lapsia. Tintti hihitteli vieressä. Jenna ja Paukku puhui että he voisivat hankkia joku päivä yhteisen lapsen. Jimi ihmetteli eikö kolmessa ole jo tarpeeksi. Sitten syntyi kiusallinen hiljaisuus. Kaikki katsoivat meitä. “Milloin teille tulee lapsi? Tai menette edes naimisiin?” Kyseli Alisa. Jimi tökki minua koiranpentu ilmeellään. “Ei meillä mitään kiirettä ole…”
Vastasin ja tökkäsin Jimiä takaisin. “Kohta sä oot kolmekymmentä… Alkaa mennä ohi
aika kohta.” Alisa jatkoi. “Mikä aika?” Kysyi Tintti pöljänä. “Niin mikä aika? Ei meillä
mikään kiire ole.” Vastasin. Jimi alkoi hieroa mahaani.
“Joo joku päivä.” Se sanoi.
Syyskuussa Alisa sai kaksoset, tytön ja pojan. “Rin ja Tin” Sanoi Tintti ensimmäisenä. Kukaan ei tajunnut Tintin vitsiä. Jopa Alisa huokaisi. Lopulta nimiksi päätyi Laura ja
Steven. Laura oli kuulemma niin herkkä nimi, Steven taas… Jimi sanoi että poikia tullaan
kiusaamaan koulussa. Tintti tokaisi siihen että kyllä niillekin jotkut tyhmät lempinimet
keksitään ja irvisti. Tintin oikea nimi oli Timoteus. Äidillä oli välähtänyt.
Raul katsoi kiinnostuneena uusia sisaruksiaan. Jimi halasi minua ja sanoi
haluavansa myös yhtä suloisia lapsia. Laitoin sen kädet mahani päälle ja kuiskasin
kohta. Sen ilme kirkastui. Päätimme olla kuitenkin asiasta vielä hiljaa.
Ajoin siinä kuussa myös ajokortin. Kuskasin Alisaa ympäri kaupunkia ostoksilla.
Marraskuussa kuulin viestin suvultani. Äidin veli oli kuollut. En edes tiennyt että sillä oli sellainen. Miksi minua ei laitettu sen huostaan silloin kun vanhemmat kuoli? Päätin
lähteä etsimään vastauksia. Sanoin siitä Jimille. Jimi olisi halunnut mukaan, mutta
käskin sitä jostain syystä jäämään kotiin. Lähdin ajamaan uudella autollamme kohti
pohjoista. Vatsastani näkyi jo vähän että olin raskaana. Pidin sen takia
Jimin hupparia. En halunnut että aihe vaihtuisi äidin veljestä mahaani.
Ajoin serkkuni luokse. Menin niiden kanssa hautajaisiin.
Väki siellä oli suurimmaksi osaksi tuntematonta minulle. Aloitin kyselyni muistotilaisuudessa. Kysyin serkultani varovaisesti:
“Hei. Kuka tää tyyppi oli?” Vastaus tuli nopeasti “Et sie tiedä? Tämä oli äitis veli.”
Jatkoin kyselemistä: “Miksi mä jouduin sitten isovanhempieni luo?” Serkku alkoi hymyillä.
Hän oli minua ainakin kahdeksan vuotta vanhempi. “Ne halusivat sinut heti kun kuuli
asiasta. He eivät pitäneet minun isästäni.” Pyysin anteeksi. En tiennyt hänen olevan
äidin veljen lapsi. “Ei se mitään. En minäkään yhteyttä ole pitänyt. Parasta oli että
menit sinne minne menit. Se oli vanhempiesi toive.” En tiennyt toiveestakaan mitään.
Hämmennyin ja lähdin ulos. Jimi soitti minulle. Hän kuuli heti äänestäni että jotain oli vialla. Itkin sitä että olin jättänyt sen kotiin. Jimin ääni sai minut rauhoittumaan.
Se sanoi tulevansa linkulla ja ajavan sitten minut kotiin. Suostuin siihen ja sanoin meneväni hotelliin nukkumaan. Jimi lupasi soittaa vielä illalla. Kävin hakemassa autoni
ja siirsin sen hotellin parkkipaikalle. Vuokrasin huoneen ja nukahdin suoraan sängylle.
Heräsin kännykän ääneen. Sieltä kuului hätääntynyt Jimin ääni. “Oon soittanut sulle
varmaan miljoona kertaa! Mikset oo vastannu?! Ootko ottanut jotain?”
Olin vielä hieman tokkurainen: “Nukahdin tänne enkä kuullut soittoasi. Sori.”
Jimin ääni rauhoittui heti. “Olen nyt linkussa. Menee pari tuntia et oon siellä.
Sano hotellin nimi niin tuun sinne suoraan nukkumaan.” Tein niin kuin se käski ja lopetin
puhelun. Lysähdin takaisin sängylle ja nukahdin. Heräsin tuttuun rutistukseen.
Jimi oli tullut perille. Se kysyi ensimmäisenä: “Oot sä syönyt mitään?” Muistin silloin
etten tosiaan ollut syönyt mitään. Jimi oli huolestunut ja veti minut hotellin ravintolaan
syömään. Sen jälkeen menimme takaisin hotellihuoneeseen. Jimi halaili ja kyseli
hautajaisista. Minä vastailin. Nukahdimme siihen.
Aamulla Jimi oli herännyt minua aikaisemmin ja onnistunut hiljaa poistumaan
huoneesta ostamaan evästä. Se suuteli mahaani ja sanoi että minun pitää
syödä kahden edestä, aloimme nauramaan. Eilinen tapahtuma oli vain huono
muisto. Jimi otti autonavaimet ja lähdimme kohti kotia. Kävimme tankkaamassa
ennen lähtöä. Kävin sillä välin ostamassa karkkia. Se oli luminen marraskuun
viidestoista päivä. Autolla ajaessa ei nähnyt kymmentä metriä kauemmas lumen takia. Jimi ehdotti pysähtymistä ja jäämistä hotelliin yöksi. Minä halusin jatkaa ja päästä mahdollisimman nopeasti kotiin. Jimi käski katsomaan taakse, se oli ottanut kitaran mukaan. Otin sen takapenkiltä ja aloin soittamaan, Jimi lauloi. Olimme puolessa välin matkaa kun pysähdyimme ja kävin vessassa. Jimi sillä välin jutteli kaupanomistajalle joka haukkui meidät hulluiksi, koska ajoimme tällä säällä. Jimi nauroi sille. Jatkoimme eteenpäin. Aloin soittamaan ensimmäistä biisiä jonka teimme joskus lukion ekalla.
Jimi ihmetteli miten vielä muistin kaiken. Se alkoi hyräilemään biisiä.
Yhtäkkiä eteen ilmestyi jokin. Se tuli todella nopeaa eteen, koska emme nähneet
paljon eteemme. Jimi ehti vain väistää vasemmalle kaistalle josta auto luisti tieltä
ulos osuen puuhun.
Jimi kääri tupakkaa sillalla. Oli kesä. Paukku tuli pörröttämään sen hiuksia ja kysyi onko kaikki hyvin. Sitä seurasi pieni Jennan kaksoisolento, tosin kolmevuotias.
Se katsoi Jimin pitkiä hiuksia kiinnostuneena pitäen samalla Paukun kädestä kiinni.
Jimi nyökkäsi. Paukku istui sen viereen ja nosti tytön syliin.
“Iskä mennään jo!” Parkui tyttö. “Pärjäätkö varmasti?” Kysyi paukku vielä kerran. Jimi nyökkäsi ja Paukku nousi ylös. Kumpikin oli valmiina itkemään mutta he purivat huultaan. Paukku jatkoi matkaansa.
Jimi heitti tupakkansa pois ja lähti kävelemään toiseen suuntaan. Se käveli nopeasti katsoen vain eteenpäin. Se ohitti kaupat ja vanhan tehtaan. Kohta se tuli kirkon pihalle. Se kiersi muurin ja astui hautuumaalle. Se tihensi askeliaan ohittaen vanhan koivun ja suuren joukkohaudan joka oli omistettu tuntemattomille. Se osasi reitin ulkoa, vaikka silmät kiinni. Jimi meni melkein hautuumaan loppuun asti ja kaatui yhdelle haudalle. Vanhempi nainen ohitti hänet nopeaa. Haudalla oli neljä kynttilää ja tuoreita kukkia. Jimi repi vanhat lehdet pois ja kokeili sormella hautakiven kirjoitusta.
Levätkää rauhassa rakkaat. Vaikket vielä ehtinytkään syntyä jäämme sinua kaipaamaan. Lensitte liian aikaisin pois.
Rakastimme teitä.
Kävelin katua eteenpäin polttaen tupakkaa. Kivitalot toivat katuun lisää kylmyyttä
kylmän ilman lisäksi. Sumu esti näkemästä kymmentä metriä kauemmas. Täydellisen
kamala ilta. Kello oli jo sen verran että baarin ovet alkoivat aukeilemaan.
Katsoin lasien alta oliko edessäni Jimi vai näinkö väärin. Oli erittäin pöljää
pitää mustia aurinkolaseja tähän aikaan vuodesta sumussa illalla. Mutta tyyli
ennen kaikkea. Jimi alkoi nauraa nauruaan joka muistutti röhkivän sian päästämää ääntä.
“perkeleee oot myöhäsä! Oon ihan jäässä.” Nyökkäsin ja lähdimme kävelemään yhdessä eteenpäin alas katua. Kadun päässä odotti loppu jengi. Ne oli saanut lisää porukkaa
mukaansa. Kutsuin uusia tyyppejä lehmäjengiksi sillä porukka koostui parikymppisistä muijista
jotka jauhoivat purkkiansa kuin viimeistä päivää ja päästivät suustaan kummallisia lauseita. “Jimiii!!!” Kiljui yksi lehmäjengin muijista. Sillä oli kireät farkut jaloissa ja napapaita vaikkamittari näytti miinusta. Sen lisäksi kireät farkut loivat kivat jenkkakahvat lantiolle.
Jimi veti lettinsä taakse ja vinkkasi silmää. Minä olin jo heittämässä tupakkaani pois kunnes lehmäjengi iski taas.
Yksi otti kädestäni tupakan lopun jo poltti pari henkosta.
Toinen tarttui kädestä kiinni ja kysyi nimeäni. Huokasin syvään ja Jimi huomasi tilanteen.
“Hei tuuppa tänne. Tää tyyppi on speciaali! Vähä ujo mut kyllä se siitä. Se on virtuoosi soittaan.”
Sen jälkeen Jimi alkoi heiluttamaan kättään leikkien soittavansa ilmakitaraa. Lehmäjengiläiset
alkoivat kyylätä kiinnostuneena. “Ai mitä tää soittaa? Ei ainakaan suutansa.” Yksi tokaisi ja
alkoi nauraa. Huokaisin jälleen ja kävelin oman tutun ja turvallisen jengini luo.
Jimi oli naistenmies. Se osasi kaikki replat ja sen sellaiset turhat jutut. Se tiesi miten käsitellä
naisia. Lisäksi sillä oli karhea ääni joka veti naisia puoleensa. Minä osasin puolestaan käsitellä
kitaraa, tiesin sen muodot kielet kaiken mahdollisen. Se oli minun rakas.
Lähdimme kävelemään läheiselle klubille. Ääntä tuli järjettömästi kiitos lehmäjengin.
Vastaan tulevat ihmiset kääntyilivät katsomaan meitä. Minulla oli hieman vaivaantunut olo.
Pari lehmäjengiläistä oli liimautunut kylkeeni. Paukku rauhoitteli sanomalla kyllä se siitä.
Olen tuntenut Paukun jo yläaste ajoistani, tosin nykyäänhän sitä kutsutaan peruskouluksi
mutta kuitenkin. Paukku oli ADHD tapaus. Se paukutti aina pulpettiaan musiikin tahtiin jota
se kuunteli cd-soittimestaan koulussa. Jimi sanoi että se oli tehnyt sitä aina. Ne ovat olleet
pienestä asti kavereita. Minulle ei tullut yllätyksenä kun kuulin Paukun soittavan rumpuja.
Menimme kaikki kolme samaan lukioon yläasteen jälkeen. Siellä tapasimme Tintin jonka
aivojen tilalla tuntui olevan pumpulia. Ei hajuakaan miten mies lukioon eksyi.
Hän oli meidän basisti. Pähkähullu joka melkein aina keikalla satutti itsensä.
Tintin perässä seurasi kuin pieni koiranpentu ihme Alisa. Ihme lisänimen hän oli
saanut, koska hän onnistui aina hankkimaan kaiken vaikkei meillä ollut rahaa.
Alisa on puhelias, mutta erittäin uskollinen Tintille. Tintti käski hypätä Alisa hyppäsi.
Onneksi Tintti oli liian tyhmä käyttämään Alisaa hyväksi. Lukion ekalla perustimme bändimme.
Saavuimme klubille. Portsari päästi meidät suoraan sisään, olimme tuttuja.
Lehmäjengiläiset jäivät näyttelemään henkkareitaan. Kaksi jäi oven taakse kadulle, alaikäisiä.
Paikalla oli tuttu baarimikko joka oli valmiiksi laittanut juomat. Olimme sopineet
keikan täksi päiväksi. Tintti alkoi heti juomaan kilpaa parin äijän kanssa.
Muut meistä viidestä menimme takahuoneeseen. Jimi otti kaksi lehmäjengiläistä, jotka
pääsivät sisään mukaansa. Alisa vilkuili ettei Tintti juonut liikaa, Paukku paukutteli
sooloansa pöytään. Minä kokeilin viikko sitten ostamaani uutta kitaraa.
Aika kului nopeaa ja kohta menimme soittamaan. Tintti heilui uhkaavasti, mutta
minusta hän soitti paremmin kuin ennen. Muijat kiljuivat kilpaa kun Jimi alkoi laulamaan.
Soitimme hieman yli tunnin. Lopuksi pari hitaampaa biisiä jossa sain soittaa sooloja.
Lopetettuamme Jimi lähti juomaan pöytään jossa tietenkin oli vain muijia.
Tintti jatkoi juomakisaansa Alisan kannustuksella. Tällä kertaa vastassa oli Paukku.
Nimensä mukaisesti hän oli haka juomisessa. Juomapaukut menivät suoraan kurkusta alas.
None problemos. Katsoin että kitarani oli kunnossa ja pakkasin sen laukkuun.
Katsoin paikalla olevaa porukkaa ja päätin mennä hakemaan lisää juomaa.
“Kymmene euroa vetoa et mää pystyn siihen!” Huusi Jimi huitoen käsiään kattoon.
“Kakskyt euroa vetoa ettet.” Vastasi pitkä laiha mies. Porukka alkoi innostua.
Kysyin kuiskaten Alisalta mitä on tapahtumassa. “Jimi aikoo päästä sinne paikkaan
minne Henkka viimeviikolla meni.” Henkka oli tämän paikan toinen hullu Tintin
lisäksi. Viime viikolla se oli hypännyt vartioidulle pihalle ja juossut vihaista koiraa
pakoon putkikasan päälle, josta vartija oli ystävällisesti vienyt putkaan. Tarkoituksena
oli päästä vanhan tehtaanomistajan huoneeseen ja varastaa siellä oleva taulu, joka esitti
omistajan kaunista puudelia. Tai kaunis ja kaunis ainakin omistajan mielestä kaunis.
Tehdas työllisti neljäsosan kaupungin asukkaista. Vanha äijä oli pihi jota nuoret aina
kiusasivat tekemisen puutteessa.
Kymmenen ihmisen porukka seurasi Jimiä, hän oli päättänyt onnistua varastamaan
taulun. Ihmiset jäivät katsomaan aidan taakse kun Jimi kiipesi aidan yli.
Hän onnistui hiipimään hiljaa niin ettei koira huomannut aluksi häntä.
Putkikasan kohdalla vanha koira huomasi hänet. Alkoi juoksukilpailu.
Jimi humalassa vastaan vanha koira. Juuri kun koira oli saavuttamassa Jimi hyppäsi
talon seinustalla olevan tynnyrin päälle. Yksi ihmisistä tuli nauraen seuraamme takaisin.
Hän oli käynyt katsomassa vahtia. Se oli vanha pullukka joka oli nukahtanut syvään uneen
niin ettei kuullut vanhan koiran murinaa. Jimi ärsytti koiraa huitomalla käsiä, samalla hänen
tasapainonsa alkoi horjua. Alisa mutisi kuinka tyhmä ihminen voi olla. Yhtäkkiä tynnyri
kaatui jonka seurauksena Jimi lensi jääden kaulakorustaan roikkumaan seinustalle.
Humalassa hän ei tajunnut mitä tehdä. Ihmiset alkoivat panikoimaan ja tajusin että
Jimi oli kuristumassa. Paukku hyppäsi aidan yli ja potkaisi koiran edestään, nosti Jimiä ylöspäin
niin että hän pääsi koukusta irti. Jimi alkoi yskimään, joka herätti vartijan lopulta.
Vartija osoittautui Jimin äidin entiseksi miesystäväksi joka antoi varoituksen ja
auttoi Paukkua taluttamaan yskivän Jimin ulos. Soitimme taksin ja lähdimme kaikki kämpille.
Aamulla kaikilla oli krapula paitsi minulla, niin kuin yleensä. Olin yleensä se joka piti kaikista
huolta. Tintti oli pumpuli aivoista huolimatta myös erittäin hyvä kokki.
Hän oli se joka teki ruuan. Olimme kuin perhe. Kaikilla oli oma tehtävänsä.
Jimi katsoi peilistä jälkeä kaulassaan. “Kiitti eilisestä Paukku…” Sen jälkeen hän
Irrotti korunsa kaulasta. “Tässä on aiva helvetin kestävä ketju ku tällästä läskiäki
jaksaa kantaa” Katsoin Jimiä joka seisoi ilman paitaa, kylkiluut näkyivät selvästi läpi.
“Tää on isukilta peritty koru…” Jatkoi Jimi melkein kuiskaten.
Jimin vanhemmat olivat kuolleet auto-onnettomuudessa kun hän oli kasilla.
Muistin vieläkin sen päivän. Tapahtumasta ei saanut puhua tai Jimi ei siitä pystynyt puhumaan.
Kerran ysillä Jimi oli selittänyt minulle humalassa itku kurkussa kuinka hänen olisi pitänyt
olla siinä autossa. Silitin loppuillan sen hiuksia niin että se nukahti syliini.
Minä en tiennyt mitä se ajatteli minusta, mutta minä tunsin suurta sympatiaa Jimiä kohtaan. Menetin omat vanhempani kolmen vanhana. Asuin sen jälkeen isovanhempieni luona mutta juuri ennen yläasteen alkamista minun piti mennä asumaan serkkujeni luo. Se oli oikeastaan vain hyvä asia sillä tapasin sen ansiosta nämä kaikki ihmiset. Jimi jatkoi koruun tuijottamista ja menin halaamaan sitä. Laitoin sitä ennen oven kiinni. Halatessani Jimi yhtäkkiä kääntyi ja rutisti minua. Tunsin oloni pieneksi, sillä Jimi oli reilusti minua pidempi. Vaikka tämä jätkä esitti kovaa ja oli naistenmies minä tiesin että sisältö oli jotain aivan muuta. Tintti tuli valittamaan kusihätäänsä ja jouduimme lähtemään vessasta. Alisa oli kattanut pöydän ja Paukku ryysti jo mehua tuolillaan. Liityimme Paukun seuraan syömään. Kaikki olivat hieman väsyneitä.
Pyhitimme aina sunnuntain lepäämiselle, emme uskonnon takia vaan sen että olimme juhlimassa aina lauantaisin. Tämäkään sunnuntai ei ollut poikkeus. Menimme Alisan kanssa lainaamaan elokuvaa. Alisa oli hieman erikoinen, sen lisäksi että hän aina seurasi Tinttiä hän pukeutui mahdollisimman
huomiota herättäväksi. Nyt hänellä oli raitapolvisukat ja vekkihame jossa oli kiekuroita,
takkina toimi Tintin vanha armeijatakki. Hän käveli kadun reunaa hyppien välillä minua tönien.
Alisa ja Tintti olivat olleet yhdessä ala-asteen viimeiseltä luokalta asti. Hän oli joutunut
vaihtamaan koulua, koska hänet oli huostaan otettu. Isä oli lähtenyt kun hän oli kolmosella
ja sen jälkeen hänen äidillä oli alkanut ryyppyputki. Tintti oli huomannut hänet heti. Alisa joka on
normaalisti puhelias oli istunut yksin nurkassa ja kirjoittanut vihkoonsa. Sopeutuminen uuteen
paikkaan oli hänelle vaikeaa. Tintti oli udellut opettajilta tietoja ja kuullut että Alisalla oli samanlainen
perhe entä hänellä ennen. Tintti oli huostaan otettu kun hän oli viisi, joten hän ymmärsi tunteen.
Siitä lähtien Tintti auttoi Alisaa selviytymään. Vasta kasin lopussa hän oli tajunnut että Alisakin pystyi auttamaan häntä.
He olivat erottamaton pari. Pelkkä reissu videovuokraamoon kanssani sai hänet ikävöimään Tinttiä. Valitsimme kauhuelokuvia ja lähdimme seuraavaksi kauppaan. Pari sipsipussia ja juomista niin päivä oli pelastettu. Alisa kirkui elokuvaa katsoessa ja pelkoa lisäsi Paukun pakkomielle säikytellä. Siinä meni sunnuntai.
Paukku, Tintti ja Jimi olivat kaikki hakeneet lukion jälkeen samaan kouluun. Koska Alisa ei halunnut olla erossa Tintistä oli myös hän siellä, minä menin sinne minne muutkin.
Oli onni että meidän kaupungilla oli rahaa joten yhdessä yliopistossa pystyi lukemaan monta eri ainetta. Opiskelun lisäksi Paukku ja Tintti olivat perustaneet oman pikku yrityksensä. He huolsivat autoja. Toisin kuin Paukku ja Tintti Jimi halusi erikoistua ongelmanuoriin. Minä olin samoilla tunneilla hänen kanssaan. En tiedä kuinka aikamme riitti vielä soittamiseen, jotenkin vain varastimme aikaa.
Seuraavat kaksi kuukautta menivät opiskellessa, soittaen ja juhlien. Sen jälkeen alkoi kesäloma. Olimme kaikki samaa mieltä siitä että ansaitsimme loman. Lähdimme Paukun autolla kohti kesämökkiä. Se oli minun suvun mökki. Tai minä perin sen kun isovanhempani kuolivat. Kävimme siellä yleensä joka kesä. Automatka meni lauleskellen. Perillä huokasimme helpotuksesta ja aloimme tyhjentää autoa. Olimme saaneet paikallisesta baarista keikan. Yöllä lähdin Paukun ja Jimin kanssa kalalle soutuveneellä. Jätkät oli tietenkin päissään.Kuten yleensäkin Jimi ja Paukku alkoivat heiluttamaan venettä kikattaen kuin pikku tytöt. Minä huusin niin että koko naapuristo varmaan heräsi. Retki loppui siihen kun he vihdoin ja viimein sai kaadettua veneen. Meni viisi kesää ennen kuin he onnistuivat siinä. Katsoin avuttomasti uppoavaa venettä, Paukkua ja Jimiä jotka kelluivat pelastusliivit päällä. Jimi nauroi possu nauruaan.
Meni yli tunti ennen kuin olimme takaisin mökillä vaikka rantaan ei ollut kuin sata metriä. Tuntui kuin meri olisi liikuttanut meidät rantaan.
Olo oli kuin rusinalla vedessä lillumisen takia. Kello alkoi käydä kolmea ja Alisa ja Tintti olivat jo nukkumassa. Vaihdoimme kuivat vaatteet ja röhähdimme sängylle. Jimi ja Paukku olivat vieläkin humalassa. He olivat onnistuneet pelastamaan kylmälaukun jossa oli kaljat ja joivat ne sillä välin kun lilluivat rantaan. Nousin päättäväisesti ylös ja kömmin omaan huoneeseen, omaan sänkyyn. Meni tunti kun tunsin oven aukeavan. Jimi tuli huoneeseen kävellen hieman vinoon. Hän sulki oven perässään. Hän rysähti viereeni ja alkoi rutistamaan. Tunsin kuinka kyyneleet valuivat iholleni. Jimi mumisi jotain. Silitin sen hiuksia ja rauhoittelin kysellen mitä oli tapahtunut.
Sain yhtäkkiä selvää kahdesta sanasta: Paukku kuollut. Nousin istumaan ja käskin Jimin odottaa. Menin olohuoneeseen jossa Paukku makasi lattialla. Ei pulssia. Huusin niin että Alisa ja Tintti heräsi. Soitin hätänumeroon. Kohta ambulanssi tuli. Olimme kaikki paniikissa. Ambulanssin sisältä tuli kaksi miestä joista toinen ilmoitti heikon pulssin tuntuvan. He veivät Paukun sairaalaan, Alisa ja Tintti menivät heidän perässä.
Jäin seisomaan olohuoneeseen kunnes muistin Jimin. Menin katsomaan miten hän voi. Raukka nyyhkytti sängyllä vieläkin hieman humalassa.
Rauhoittelin ja sanoin Paukun olevan hengissä. Jimi nyyhkytti että oli tappanut sen. Jäätiin sängylle makaamaan ja nukahdettiin siihen.
Aamulla soitin Alisalle joka kertoi Paukulla olleen sydänkohtaus. Liian monta paukkua vitsaili Alisa. Ei kauheana naurattanut.
Kerroin sen Jimille joka huokaili vieressä. “Tiiät sä on tosi hyvä et oot täällä…” Silitin sen hiuksia. “Iha oikeesti piät munt täällä. Tiiät sä? En sekoa tai jos sekoan sä autat” Huokaisin. “Hei älä nyt huokaile oon tosissani.”
Jimi katsoi suoraan minua silmiin. Sen otsatukka oli puoleksi toisen silmän päällä. Vastasin sille: “Joo mä tiedän et oot tosissas.” Se tuli lähemmäs.
“Älä jätä mua.” Yritin olla nauramatta sen koiranpentu ilmeelle. “Emmä oo sua jättämässä Jimi… Älä säkää jätä mua” Jimi otti minua kädestä ja veti ihan lähelle.
Tunsin sen hengityksen huulillani. Se katsoi minua silmiin. Hetken hiljaisuus. Kännykkä alkoi soimaan. Tintti soitti Jimin puhelimeen.
Jimi vastasi siihen ja ne juttelin jonkin aikaa. Alisa oli tulossa hakemaan meitä. Tintti halusi jäädä Paukun luo. Paukku oli sen viikon sairaalassa tarkkailussa. Kukaan ei halunnut lähteä keikalle ilman Paukkua. Istuimme vuorotellen Paukun luona niin ettei sen tarvinnut jäädä sinne yksin pitkäksi aikaa. Siltä kiellettiin alkoholi.
Paukku vitsaili että sen nimi täytyy vaihtaa tai sitten sille täytyy löytää toinen merkitys.
Lähtiessämme pois Paukku pyysi nätiltä hoitajalta sen numeron. Niille oli kait syttynyt joku romanssi siellä. Vietimme alkoholittoman viikon grillaten mökillä ja juoden mehua. Jopa Jimi suostui siihen. Se oli alkanut roikkua minussa.
Minne tahansa mentiinkin se tuli perässä ja välillä jopa tahtoi pitää kädestä. Se välillä muistutti pelottavasti Alisaa. Paukku oli kutsunut hoitsun viettämään aikaa meidän kanssa mökillä. Ihmettelimme kun se oli suostunut. Ei siksi että Paukku olisi jotenkin vastenmielisen näköinen vaan siksi koska he olivat tunteneet vain vähän yli viikon.
“Hei mie olen Hensku” Esitteli hoitaja itsensä. Nyt en kait voi enää sanoa häntä hoitsuksi vaan joudun puhumaan Henskusta.
Kesä meni muuten erittäin hyvin paria kännimokaa lukuun ottamatta. Kesänloppua halusimme juhlistaa menemällä Paukun perheen mökille.
Paukulla ja Henskulla oli myös järkyttäviä uutisia. Päivä oli muuten normaali mutta Paukku oli päättänyt jättää alkoholin Henskun painostuksesta.
Myös Hensku ei juonut. Minä, Jimi, Alisa ja Tintti istuttiin sohvalla tuijottaen Paukkua ja Henskua jotka seisoivat television edessä.
“Meillä olisi tällainen iloinen uutinen” Aloitti Paukku. Jimi otti kädestäni kiinni. “Me ollaan juteltu tästä paljon.” Alisa oli vähällä alkaa itkemään.
“Tadaaa!” Huusi Paukku ja näytti Henskun mahaa. “Sun muija on lihonut?” Kysyi Tintti. Alisa tönäisi Tinttiä. “Onnittelut! Monennella kuulla oot?” Kysyin. Tintillä ja Jimillä loksahti suu auki. Hensku alkoi hymyilemään. “Neljä viikkoa!” Sitten Paukku ja Hensku suuteli. Kaikki tuntuivat olevan hieman pihalla. Lopulta kaikki onnittelivat ja aloimme syömään.
Alisa yritti huudella Henskun mahan sisälle ja Tintti kuiskasi Jimille että toivottavasti Alisa ei innostu tästä. Tintti, Jimi ja Paukku menivät saunaan ja jäivät sen jälkeen pihalle juttelemaan. Minä, Alisa ja Hensku istuimme sisällä.
Alisa oli innostunut, mutta minä hieman järkyttynyt. Heti vauva tulossa… Juttelimme myöhään ja lähdimme sitten nukkumaan. Jokaiselle oli omat huoneet. Kolmen aikaan yöllä heräsin siihen kun joku rutisti. Jimi oli taas kömpinyt viereen. Se haisi sen lisäksi viinalta. Se laitto päänsä minun mahan päälle ja kysyi hankitaanko mekin lapsia. Se lisäsi järkytystäni, en ehtinyt vastata kun Jimi jo sammu siihen.
Aamulla sillä ei ollut mitään muistikuvaa asiasta kun kysyin.
Kesäloma oli loppunut ja meidän viiden hengen perhe oli muuttunut neljän hengen perheeksi. Paukku ja Hensku oli hankkineet oman asunnon.
Alisa ja Tinttikin olivat puhuneet siitä jo jonkin aikaa mutta he viitsineet jättää meitä. Vakuutimme kuitenkin heille että pärjäisimme ja päätimme
myydä meidän rakkaan asuntomme. Myytyämme sen ostimme Jimin kanssa pienemmän asunnon. Keikkailukin jäi vähemmäksi koska kaikilla
tuntui olevan aina jotain muuta. Soitin kuitenkin säännöllisesti kitaraa. Yhtenä iltana eksyin Paukun asunnolle kun Hensku oli tapaamassa kavereitaan.
Paukku odotti todella innokkaana vauvaa. Hän kuitenkin pelkäsi että Hensku jättäisi hänet. Se johtui siitä että hänen oma isänsä oli lähtenyt kun
hän oli syntynyt tai toisin päin, sen äiti ei ollut halunnut kertoa. Rauhoittelin ja vakuutin kaiken menevän hyvin. Sain vastaukseksi halauksen ja kiitoksen.
Lähdin sen jälkeen takaisin kämpille. Jimi oli tuonut jonkun naisen sinne. Olin hieman vaivaantunut kun yllätin heidät limomasta sohvalta.
Pyysin anteeksi ja menin omaan huoneeseeni. Itseäni seurustelu ei kiinnostanut. Oli minulla kuitenkin joku aina vähän aikaan, muttei mitään vakavaa.
Joulu oli yksinäinen. Kaikki olivat kahdestaan jonkun kanssa ja olivat unohtaneet minut. Jimikin oli lähtenyt jonnekin. Uutena vuotena soitin eräässä baarissa kun joku nainen lauloi. Elämä oli muuttunut iloisesta kaveripiiristä surkeaksi yksinäisyydeksi.
Aloin eristäytyä kavereistani. Kun Paukku ja Hensku sai vauvansa kävin katsomassa heitä. He olivat menneet kihloihin. Katsoin uutta pientä ihmistä huokaillen. Alisallakin oli maha pelottavasti pullollaan. Mitään uutista ei kuitenkaan kuulunut.
Jimi hymyili pikkuiselle ja Tintti kehui isänsä näköiseksi. Masennuin siitä onnellisuudesta ja lähdin pois kun kukaan ei huomannut. Valmistun tänä vuonna yliopistosta pääaineena psykologia. Ei hajuakaan mihin ammattiin pyrkisin. Huhtikuussa pyysin lääkäriltäni unipillereitä vedoten etten saanut enää unta iltaisin. Se oli puoliksi totta. Olisin saanut unta jos olisin yrittänyt kunnolla, mutta nyt päässäni pyöri miljoonia eri asioita.
Sain pillerit. Alisa ja Tintti kävivät kämpillä kysymässä olenko kunnossa ja valehtelin heille että tietenkin olen. Paukkukin oli alkanut soittelemaan
entistä enemmän ja Jimi tarkkaili pupilleja. Sain kiukkukohtauksia ja huusin että kaikki on hyvin. Ja kaikki oli niin huonosti.
Kesäloma alkoi taas ja valmistuin yliopistosta. Paukku, Hensku ja pikku Janne olivat menossa pitkälle matkalle katsomaan sukulaisia pariksi kuukaudeksi.
Alisa ja Tintti olivat menneet kihloihin vihdoinkin ja he menivät yhdessä Amerikkaan säästettyään pari vuotta. Jimi… No Jimi on aina Jimi.
Se kävi laulamassa baareissa iltaisin aina kun sai mahdollisuuden. Se pyysi minua mukaan, mutta kieltäydyin. Se alkoi valittamaan etten enää edes soita kitaraa.
Masennuin ja menin omaan huoneeseen. Jimi alkoi oikeasti olla huolissaan. Eräänä iltana join liikaa baarissa Jimin kanssa. Jimi auttoi minut takaisin kämpille.
Menin suoraan vessaan oksentamaan. Jimi koputteli oveen olenko kunnossa ja käski avata oven. Jäin lattialle makaamaan ja käskin häipyä.
Se oli ensimmäinen kerta kun sanoin sille niin. Koputus loppui ja alkoi kuulua outoa ääntä. Jimi oli ottanut linkkarinsa ja vääntänyt lukon auki.
Se juoksi minun luo ja alkoi kyselemään mikä on hätänä. Kerrankin näin päin. Normaalisti minä olin se joka kyseli. En tiennyt mitä sanoa joten
makasin hiljaa kylmällä lattialla. Jimi nosti minut istualleen ja rutisti. Rutisti niin kuin aina kun oli jotain vialla. Aloin itkeä kun ajattelin kaikkea.
Mihin kaikki oli kadonnut ja mitä oli tapahtunut. Jimi nosti minut ylös ja vei sänkyyn. Se silitti hiuksiani niin kauan kunnes nukahdin. Se välitti.
Aamulla se oli laittanut ruuan valmiiksi pöydälle. Sen piti lähteä töihin. Se oli saanut kesäksi töitä korjaamolta Paukulta kun se oli matkustamassa.
Paukku oli perustanut sen Tintin kanssa. Tai olihan niillä ennenkin ollut omapaikka mutta nyt ne oli hankkinut isomman paikan johon ne oli laittanut
kunnon korjaamon. Katsoin ruokaa paheksuvasti ja heitin sen roskiin. Ei tehnyt mieli syödä. Silloin se alkoi. Se oli kesäloman kolmas viikko.
Lopetin syömisen. Heitin ateriat roskiin kun Jimi ei huomannut, söin päivässä vain pari leipää ja join. Ei kestänyt kauaa kun Jimi huomasi sen.
Se oli ajatellut viedä roskat. Kun se nosti pussin ja katsoi sisään se huomasi sen sisältävän suurimmaksi osaksi ruokaa. Se tuli valittamaan ja kyselemään
kun makasin sängyllä. Käännyin mahalleni ja painoin pään tyynyyn, en vastannut. Se sai Jimin hermoromahduksen partaalle. Sitä jatkui viikon.
Se pyysi ja lopulta rukoili että söisin kunnolla jotain. En osannut enää vastata mitään. Jimi ei tiennyt mitä tehdä kun muut Tintti, Alisa ja Paukku
olivat poissa. Se tuli aina viihdyttämään ja lopulta sai suostuteltua minut ulos. Me oltiin baarissa kun Jimi yhtäkkiä haalasi minut lavalle ja löi kitaran
käteen. En tiennyt muistanko enää mitään. Se käski soittaa yhden tutun biisin. Aloin automaattisesti soittamaan ja Jimi lauloi. Mieleen tuli muistoja.
Miten asiat voikaan muuttua vuodessa. Sinä iltana olin onnellinen. Juotiin ja pidettiin hauskaa.
Jimi auttoi taas takaisin kämpille. Mietin miten se jaksoi kantaa minua. Huoneen ovella kuiskasin sille että rakastan sitä. Jimi huokaisi ja sanoi etten
tiedä kuinka paljon se minusta välittää. Aamulla herätessäni aamiainen oli valmiina kannettuna petiin. Unohdin ajatukseni syömisen lopettamisesta ja söin valittamatta aamiaisen. Jimi katsoi hymyillen vieressä. Sen otsatukka oli kasvanut niin pitkäksi ettei sitä enää otsatukaksi voinut sanoa.
Sillä oli vieläkin pieni jälki kaulassa. “Rakastat sää mua vieläkin?” Se kysyi hieman huvittuneena. “Kyllä mä sua rakastan.” Vastasin hymyillen.
Se antoi pusun poskelle ja sanoi lähtevänsä töihin. Kesäloma oli puolessa välin. Tai enhän minä voinut sanoa enää sitä kesälomaksi kun koulut
oli jo loppunut. Kesä oli puolessa välin. Heinäkuu oli täydellinen kuukausi. Pidimme Jimin kanssa hauskaa ja Paukku tuli takaisin matkaltaan.
Sekin hymyilin kun se huomasi että olin onnellinen ja normaali minä taas. Pikku Janne oli kasvanut, Henksu oli lihonut. Arvelin että kohta on toinen lapsi tulossa. Elokuun puolessa välin kaikki kaatui. En tiennyt enää mitä tehdä. Kaikki tuntui niin rasittavalta.
Aloin ottamaan taas unipillereitä. Jimi kyseli onko jokin hätänä, vastasin että olen vaan väsynyt. Syyskuun toinen päivä oli lopullinen romahdus.
Jimi oli silloin töissä. Kaikki tuntui niin mahdottomalta. Join aika paljon. Jimiä ei kuulunut vielä kuuden aikaankaan illalla. Menin sänkyyn ja otin pillereitä.
Kädelle lipsahti kymmenisen pilleriä joista suurin osa osui suuhun. Viinalla alas. Ei tullut ajatelleeksi niin paljon sinä hetkenä.
Sammuin sängylle tiputtaen vahingossa lasin ja lääkepurkin alas.
Jimi tuli myöhään kotiin. Se oli jäänyt baarille laulamaan kavereiden kanssa. Se avasi oven ja laittoi soittimen kiinni. Se huuteli minua nimeltä vaikka kello oli jo kaksi yöllä. Jimi huomasi huoneeni oven olevan auki ja tuli sisään. Aikomuksena varmaan taas kömpiä viereen. Se potkaisi oven edessä olevaa pulloa vahingossa ja laittoi valot päälle. Ensimmäisenä se huomasi rikkoutuneen lasin ja sitten lääkepurkin. Se juoksi sängylle ja alkoi ravistelemaan minua. En ollut siinä maailmassa. Jimi alkoi itkemään ja juoksi hakemaan kännykkänsä, se oli ihan poissa tolaltaan. Se soitti ambulanssin ja sitten yritti herätellä tuloksetta. Jouduin sairaalaan vatsahuuhteluun. Jimi ravasi ympyrää sillä välin käytävällä, Paukku oli tullut heti kun se oli kuullut asiasta. Alisa ja Tintti olivat tulossa seuraavalla lennolla. Ne oli minun perhettä, vaikkei enää yhdessä asuttukaan. Lääkäri ilmoitti Jimille ja Paukulle että selviän. Nukun vielä monta tuntia että he voisivat mennä nukkumaan kotiinsa ja tulla aamulla. Jimi käski Paukun mennä kotiin nukkumaan ja sanoi jäävänsä valvomaan.
Nukuin oletettua pidempään. Heräsin vasta kuuden aikaan illalla ja silloinkin väsytti kauheana. Ensimmäinen mitä näin oli Jimin huolestunut naama.
Se silitti minun hiuksia ja kyseli olenko kunnossa. En pystynyt katsomaan silmiin. Jimi yritti saada kontaktia “Rakastan sua. Älä jätä mua. Sä lupasit ettet jätä… Miks sä olit menossa?” Jimi otti kädestäni kiinni. “Hei oikeesti. ” Katsoin sen vetisiä silmiä. Aukaisin suuni “Emmä tiiä miks… Kaikki vaan kaatuu? Tiiät sä? “ “Tiiän mä” vastasi Jimi nopeasti. “väsyttääkö? Nuku vaan mä vahdin.” Nyökkäsin ja aloin nukkumaan taas. Heräsin yöllä ja huomasin Jimin vieläkin olevan vieressä pitelemässä minun kättäni. Se oli nukahtanut puoleksi sängylle. Tunsin syyllisyyttä.
Seuraavana päivänä Paukku, Alisa ja Tintti tulivat käymään. En tiennyt miten olisin. Ne kaikki tulivat halaamaan ja pahoittelivat kun eivät ole olleet paikalla.
Minunhan tässä anteeksi olisi pitänyt pyytää… Alisa ei silloin viitsinyt mainita siitä että hän on raskaana vaan kuulin siitä kahden viikon päästä kun olin jo
päässyt pois sairaalasta. Olin oikeasti onnellinen heidän puolestaan. Jimi kyttäsi tekemisiäni koko ajan ja oli sopinut kunnon työaikataulut Paukun kanssa.
Silloin kun Jimi oli töissä Alisa oli luonani. Sitä kesti jouluun asti. Vietimme kaikki yhdessä joulua. Henskulla ja Alisalla oli jo mielestäni isot mahat, Tintti, Paukku ja Jimi pelleilivät yhdessä. Tunsin kuuluvani perheeseen ja olin siitä onnellinen.
Tintti oli valmistanut kunnon jouluaterian Paukun ja Henskun uudessa talossa. Siinä oli tilaa pikku Jannelle ja tulevalla vauvalle. Uuden vuoden vietimme Tintin ja Alisan luona. Se oli minulle välivuosi ei mitään opiskelua tai työtä. Minulla oli hieman huono omatunto siitä etten maksanut omaa osaani vuokrasta mutta Jimi vakuutti että hän voi hoitaa yksinkin taloutta. Hän oli saanut vakituisen työn lasten ja nuorten psykiatrina.
Kesällä kumpikin oli saanut vauvansa. Hensku ja Alisa. Tyttö ja poika. Kävin katsomassa kumpaakin. Tintti oli onnellinen isä. Hän kävi korjaamolla näyttämässä vauvaansa melkein heti kun Alisa ja vauva pääsivät pois sairaalasta. Paukulle tämä oli jo tutumpaa, mutta hänkin oli mielissään tytöstä. Kävimme Jimin kanssa katsomassa aina välillä miten heillä menee. Alisa oli todella väsynyt, joten lupasimme hoitaa vauvaa vähän aikaa. Alisa pyysi minua kummitädiksi ja Paukku Jimiä kummisedäksi. Jannen kummisetä oli Tintti. Jimi todella piti lapsista. Se oli jotenkin luonnollista hänelle. Minulla oli ensin ongelmia vauvojen kanssa, mutta loppujen lopuksi opin käsittelemään heitä.
Paukun pikku tytöstä tuli Susanna ja Tintin pojasta Raul. Alisa oli tahtonut lapselleen erikoisemman nimen. Olihan vanhemmatkin erikoisia.
Kesän puolivälissä lähdimme Jimin kanssa kahdestaan lomailemaan. Se oli ensimmäinen kerta sillä yleensä joku muukin tuli aina mukaan.
Vuokrasimme mökin pohjoisesta. Kävimme vaeltamassa ja kalastamassa. Lähellä mökkiä oli lampi jossa illalla kävimme uimassa ja sen jälkeen saunassa.
Sitä kesti viikon. Sen jälkeen tulimme takaisin ja kaikki jutut hyökkäsivät kimppuuni. Ahdistuin taas.Yhtenä iltana olin täyttämäsää lomakkeita ja sain paniikkikohtauksen. En saanut henkeä. Tuntui kuin olisin tukehtunut.
Aloin köhiä ja sen seurauksena menin totaaliseen paniikkiin. Jimi juoksi luokseni ja kysyi mikä hätänä. Onneksi hän oli ammattinsa puolesta lukenut tällaisista tilanteista. Se haki muovipussin ja käski hengittää siihen. Sitten se veti minut lähelleen ja pani kätensä siihen kohti missä sydämeni pomppaili kuin hullu. Pikku hiljaa rauhoituin ja kyyneleitä alkoi tippumaan silmistäni. Säikähdin. Jimi rauhoitteli ja silitti taas hiuksia.
Niin näistä tilanteista aina selvittiin. Halasin Jimiä. “Sori.” Jimi naurahti ja sanoi ettei
ollut syytä pyydellä anteeksi, näitä sattuu.
Tunsin oloni pöljäksi. Silloin Jimi otti kädestäni jossa pussi oli kiinni ja laittoi toisen kätensä selän taakseni ja veti minut lähelleen suudellen hellästi huuliani.
Säikähdin hieman. Jimi tuijotti silmiäni. Suutelin häntä takaisin. Lopulta hän kantoi minut huoneeseeni ja jäi viereeni nukkumaan. Se muutti kaiken. Heräsin aina suudelmiin ja halailuun. Teimme yhdessä aamiaista söimme sen yhdessä, Jimi auttoi lomakkeiden kanssa. Vietimme enemmän aikaa yhdessä, vaikka luulin ettei enempää voisi löytyä. Ilmoitimme kaikille olevamme pari.
Paukku, Tintti ja Alisa nauroi että eikö me aina olla oltu pari. Niinhän se kait olikin.
Kesä tuntui menevän niin nopeasti. Jimi höpisi naimisiin menosta, mutta jarruttelin häntä. Minulla ei ollut minnekään kiire. Paukku ja Hensku halusivat syyshäät. Osaksi Henskun suvun painostuksesta. Heistä ei ollut oikein ettei kahden lapsen pariskunta ollut mennyt jo naimisiin. Paukulla ei ollut mitään sitä vastaan, se ei nähnyt mitään muuta kuin sen perheen. Kerrankin sen elämässä kaikki tuntui menevän niin kuin pitikin. Se yritti opettaa Jannelle rumpujen soittoa vaikka poika oli hieman yli yksi. Se hytkyi paikallaan. Rytmi veressä sanoi Paukku. Lopulta koitti syksy ja häät. Henskun vanhemmat olivat maksaneet yli puolet häiden kuluista. Se oli rikkaasta perheestä. Soitimme häissä pari biisiä. Viimeisen biisin aikana Paukku hiipi soittamaan rumpuja. Ne oli niin onnellinen pari. Kukkakimpun sai Alisa. Tintillä oli käsipaketissa. Se johtui polttareista. Paukku, Tintti ja Jimi ei suostuneet kertomaan mitä he olivat tehneet. Meillä viidellä ei ollut oikeastaan sukulaisia joten tuttua porukkaa ei kauheana ollut. Suurin osa oli Henskun sukulaisia ja kavereita. Paukun äiti oli paikalla myös. Se itki koko ajan. Onnesta toivottavasti. Se oli luvannut hoitaa lapsia sillä välin kun uusi aviopari oli
kuherruskuukautta viettämässä. Henskun kummisetä oli antanut heille matkakortin kahdeksi viikoksi Havaijille. Kaikki oli niin onnellisia, mutta sekin päivä päättyi. Seuraavana päivänä minulla ja Jimillä oli kauhea krapula. Olimme jatkaneet juhlimista kotona. Alisa ja Tintti eivät tulleet mukaan vauvan takia. “Mennäänkö naimisiin?” Kysyi Jimi minulta. “Ei mennä nyt päätä särkee.” Aloin nauramaan.
Jimikin aloitti röhkintänsä. Olin alkanut rakastamaan sitä naurua. Seuraavat häät oli luultavasti tulossa talvella. Alisa ja Tintti tosin eivät halunneet
pitää mitään kiirettä. Eikä heillä ollut rahaa loputtomasti niin kuin Henskun perheellä.
Marraskuussa sain kuulla hyviä uutisia, olin saanut työpaikan. Se oli läheisestä psykiatrisesta laitoksesta avustajanpaikka.
Jimi toimi siellä psykiatrina joten sain myös tukea kokoajan. Joulun tullessa soittelimme muille ja sovimme suunnitelmista. Paukku oli masentunut koska Hensku halusi viettää jouluaan oman perheen kanssa. Paukulle me olimme hänen perhe.Sovimme että pidämme oman joulun myöhemmin että Paukku voisi mennä Henskun kanssa sen
suvun luokse. Alisalle ja Tintille ilmoitimme että heidän pitäisi myös pitää perhejoulu keskenään. Halusimme viettää kahdestaan joulua. Se koostui syömisestä ja leffan katsomisesta. Uutena vuotena kutsuimme kaikki meille ja annoimme joululahjamme toisillemme hieman myöhässä.
Hensku sanoi ettei se ymmärrä meitä. Ei se mitään en minäkään ymmärtänyt sitä. Paukku ei edelleenkään suostunut juomaan mitään alkoholipitoista.
Jostain kumman syystä Paukku kuitenkin onnistui kaatumaan pöydän päälle loukaten selkänsä. Jimi oli ehkä vähän osallisena siihen. Hensku oli raivona siitä. Vielä helmikuussakin se muistutti siitä meille. Lopulta se käski valita meidät tai sen.
Paukulle se oli viimeinen pisara ja alkoi huutaa että me ollaan sen perhe.
Seuraavat kaksi viikkoa se asui minun ja Jimin asunnolla. Sen jälkeen Hensku tuli pyytämään anteeksi.
Kesänalussa Susanna ja Raul täyttivät yksi. Janne käveli jo pienin askelin meitä kohti. Illan lopussa Henskulla ja Paukulla oli iso riita.
Paukku oli innostunut juomaan Tintin kanssa. Tintti lopulta tunnusti että se oli kaatanut sille juomat. Minä ajattelin keventää tunnelmaa
ja kutsua kaikki mökilleni. Ihme kyllä kaikki suostuivat siihen. Kun kaikki kokoonnuimme sinne parin viikon päästä Paukulla oli yllätys mukanaan.
Se oli ostanut uuden soutuveneen vanhan tilalle, jonka se oli upottanut Jimin kanssa yksi kesä. Aloimme muistella sitä kesää.
Silloin paljastui ettei Paukku tavannut sairaalassa ensimmäistä kertaa Henskua. Niillä oli ollut aikaisemmin yhdenyönsuhde ja Paukku oli tunnistanut
sen takaapäin heti. Parin kiihkeän yön jälkeen he olivat sopineet tapaavansa vielä sairaalasta pääsyn jälkeenkin. Hensku kuiskasi korvaani että hänen oli pakko kestää Paukkua koska oli raskaana. En tiennyt itkeäkö vai nauraako.
Viivyimme pari viikkoa mökillä. Kävimme ulkona pari kertaa jättäen miehet mökille. Hensku oli hullu juomaan kun Paukku ei ollut lähettyvillä. Se sanoi ettei juo koska Paukku ei saisi juoda sen sydämen takia, mutta nyt kun se on mökillä ei ollut väliä
joiko vai ei. Ilta oli läheisessä baarissa aika vauhdikas ja jossain välissä me hukkasimme Henskun. Kysyin Alisalta pitäisikö se yksi etsiä.
Alisa veti kaljansa kurkkuun ja alkoi ravistaa päätään. “Annetaan sen vanhan akan olla.” Aloimme nauraa ja lupasin tarjota seuraavan kierroksen.
Baarimikko tuli herättelemään meitä kuuden aikaan. Se ei ollut kuulemma viitsinyt herättää aikaisemmin kun nukuimme niin nätisti. Siinä kylässä kaikki tunsivat toisensa ja pitivät huolta. Keski-ikäisen baarimikko varmaan ajatteli ettemme olisi päässeet takaisin mökille siinä kunnossa. Yhtäkkiä muistimme Henskun. Nousimme ylös ja menimme katsomaan pihalle. Aurinko oli jo ehtinyt nousta, jos se edes ikinä laski. Henskua ei näkynyt missään. Otimme auton ja aloimme ajaa ympäri kylää. Lopulta kahdeksan aikaan näimme Henskun kävelemässä kadulla. Poimimme sen kyytiin. Se oli koko matkan hiljaa. Kun pääsimme takaisin mökille miehet olivat huolissaan kävelemässä pihalla. “Mikä helvetti teillä kesti?!” Aloitti Tintti. Aloin miettimään että tämä taisi olla ensimmäinen yö ilman Alisaa pitkään aikaan. Tintille. Jimi tuli halaamaan. “Miten teille kävi?” Olimme hieman pihalla. Paukku tuijotti Henskua Susanna sylissään. Hensku katsoi muualle ja käveli mökin sisään. “Sammuttiin pöydälle.” Nauroi Alisa. Tinttiä alkoi hymyilyttään ja suuteli Alisaa. Minä vedin Jimin sivummalle. “Me kadotettiin Hensku yöllä…” Jimi huokaisi. “Miten me oltaisi sitä voitu etsiä ku oltiin sammuttu?!” Jimi alkoi rauhoittelemaan. ”Missä se oli?” Jimi kysyi lopulta. “En mä tiiä löydettiin se kadulta kävelemässä, kait se oli ottamassa happea.” Katsoimme toisiamme. Jatkoin “Se joi tosi paljon illalla. Ihan kännissä ku viimeksi sen näin.” Jimi oli kuin kysymysmerkki siinä vaiheessa. Selitin sille mitä Hensku oli sen juomisesta sanonut illalla. Päätimme yhdessä olla hiljaa asiasta ja olla kertomatta siitä Paukulle.
Hensku oli hyvin hiljainen sen päivän.
Kuukausi mökillä olemisen jälkeen Hensku ilmoitti jälleen olevansa raskaana. Siinä vaiheessa me jo huokailimme syvään. Vauvatehdas.
Jokaisella lapsella vuosiväliä. Sairasta. Laskettu aika oli huhtikuussa. Yhdeksän kuukautta meni Jimin kanssa nopeasti töitä tehdessä.
Kävimme katsomassa Alisan kanssa Henskun isoa mahaa. Silloin juuri lapsi päätti tulla maailmaan. Paukku oli korjaamolla lasten kanssa
ja menimme paniikkiin. Alisalla oli auto joten autoimme Henskun sinne istumaan. Minä selitin jotain sisään ulos -hengityksestä.
Sairaalan pihassa oli jo hoitajia vastassa. Pääsimme synnytyssaliin todistamaan pientä ihmettä. Sitä ennen Alisa meni soittamaan Paukulle.
Olin yksin Henskun vieressä pitämästä sitä kädestä. “Yksi ponnistus vielä!” kuului lääkärin huuto. Kauhea rääkyminen, lapsi oli tullut ulos.
Päässäni alkoi soida. Ihan kuin joku olisi hakannut puulla päähän. Vauva oli suklaan ruskea. Alisa tuli silloin sisälle.
“Joko se synty?!” “Ummm… Alisa…” näytin sormella vauvaa. “HERRAN JUMALA!” Huokaisi Alisa ja ryntäsi ulos jossa Tintti oli
nähnyt ikkunasta koko ohjelman. “Mistä reiästä se tuli ulos?” Nauroi Tintti räkäisesti. Alisa tökkäsi sitä kylkeen. Hensku makasi naama
punaisena synnytystuolillaan. Vauva vietiin tutkimuksiin sillä oli jotain ongelmia. Paukku juoksi käytävällä minua vastaan hengästyneenä. “Missä se on?! Tyttö vai poika?!” Tintti oli sanomassa jotain erittäin rumaa, mutta Alisa tönäisi sitä ja mulkaisi pahasti.
Kaikki seisoivat hiljaa Paukun vieressä. “Mitä? Eikö synnytys mennyt hyvin?! Onko kaikki elossa?!” Paukku alkoi jo mennä paniikkiin.
Tintti oli taas sanomassa jotain, mutta sulki suunsa. “Paukku jätkä… Sun muija… Sun lapsi…” Alisa yritti saada oikeita sanoja ulos suustaan.
Jimi tuli silloin sisälle. “Meni vähän aikaan kun piti etsiä autolle paikka. Miten vauva?” Kaikki alkoivat tuijottamaan Jimiä. “Kuoliko joku?”
Nyt Jimi ja Paukku olivat paniikissa. Otin heitä kädestä “Ei kaikki on elossa.” “Mikä on vialla?” Kysyi Jimi. Vedimme heidät osastolle missä
oli vastasyntyneet vauvat. “Arvaa mikä näistä on sun.” Sanoi Tintti ivallisesti. Alisakin alkoi olla hieman huvittunut. Paukku etsi Jannea tai Susannaa muistuttavaa vauvaa. Jimi tuntui vieläkin olevan pihalla. Osoitin tummaa vauvaa. Paukun silmät paisuivat napeiksi. Jimi tuki sitä. Kukaan ei tiennyt mitä sanoa. Paukku lähti osastolta nopeaa pois, Jimi sen perässä. Alisa ja Tintti purskahtivat nauramaan.
“Sori ei saisi nauraa mutta haha tää on niin kuin siitä yhdestä tv-sarjasta.” Sanoi Tintti. Alisa oli samaa mieltä luonnollisesti. Tintti nosti Raulia ja osoitti uutta vauvaa
“Tässä on sun uusi serkku.” Ja purskahti taas nauramaan. Minä en kestänyt kauempaa heitä vaan lähdin etsimään Jimiä ja Paukkua. Autoa ei enää näkynyt pihalla. Menin linkulla kotiin. Kuulin jo oven takaa että Paukku riehui siellä.
Jimin otsasta vuoti verta kun astuin sisälle ja rikkinäinen pullo makasi lattialla. Paukun kädet oli myös verillä. Juoksin hakemaan vessasta tarvikkeita.
Paukku oli siinä ajassa jo rauhoittunut huomattavasti ja istui nurkassa kädet painettuna naamaan. Putsasin ensin Jimin otsan ja sitten menin Paukun luo. “Paukku sun käsistä vuotaa verta.” Ei mitään vastausta. “Paukku?” Otin sen käsistä kiinni ja ojensin ne sojottamaan eteenpäin. Sillä valui kyyneleitä poskilla.
Putsasin sen haavat käsistä ja laitoin siteen ympärille. Sen jälkeen halasin sitä ja se halasi takaisin. Jimi hymyili vieressä. Se saattoi Paukun sängylle ja peitteli sen. Käski nukkua vähän aikaan ja jäi viereen istumaan. Ei kestänyt kauaa kun Paukku jo kuorsasi.
Jimi tuli halaamaan minua. “Eihän meille käy noin?” Silitin sen pitkiä hiuksia ja kuiskasin sen korvaan ei. Ne oli tunteneet toisensa niin kauan että Paukun tuska oli jo Jimin tuskaa. Jimi ja Paukku oli jättäneet lapset Paukun äidin luo joka asui matkan varrella sairaalaan. Ei hajuakaan mitä ne aikoi seuraavana tehdä. Kukaan meistä viidestä
ei enää pitänyt Henskuun yhteyttä. Ei kukaan edes ollut pitänyt siitä. Paukku asui meidän luona ja lapset olivat yleensä mukana. Oli aika ahdasta. Henskulla oli niin paljon vaivaa hoitaa uutta vauvaansa että se antoi Jannen ja Susannan olla melkein joka päivä Paukulla tai sen äidillä. Se halusi erota Paukusta. Paukku oli todella murtunut. Yritimme piristää häntä ja lopulta päädyimme taas soittelemaan baareihin. Paukku veti puoleensa naisia surullisilla koiranpentu-silmillään. Ei mennyt kuin pari kuukautta kun joku nainen oli taas valloittanut Paukun. Kesä oli silloin puolessa välissä. Nainen oli vaalea rumpali jolla oli itsellään samanikäinen lapsi kuin Susanna. Mies oli pettänyt
juuri ennen lapsen syntymää ja nainen oli heti jättänyt miehen ja kasvattanut lasta yksin. Paukku piti hänestä hyvin paljon jo pelkästään sen takia että nainen oli
uskollinen absolutisti. Kesänlopussa Paukku toi hänet esiteltäväksi hänet meille. Ujo nainen esitteli itsensä Jennaksi. Kaikki toivottivat hänet iloisesti tervetulleeksi perheeseen. Jimikin oli iloinen että Paukku oli selvinnyt Henskusta yli.
Jouluna he olivat muuttaneet yhteen. He eivät ainakaan hidastelleet.
Paukku oli saanut lastenhuoltajuuden ja muuttaessa he saivat uuden Jennan lapsesta velipuolen. Kaikki tuntui taas olevan hyvin. Vietimme yhteistä joulua ja uutta vuotta toivottaen Jennan perheeseemme. Alisa ilmoitti menevänsä naimisiin, Tintti nauroi vieressä. Hän ilmoitti haluavansa naimisiin ennen
kuin Raul saa veljen tai siskon. Kaksi iloista uutista yhdellä kerralla. Malja heille.
Sain ylennyksen maaliskuussa, pääsin psykiatriksi. Jimi vei minut ulos syömään sen kunniaksi. Toukokuussa vietimme Alisan ja Tintin häitä, jolloin Paukku ilmoitti Jennan
ja hänen kihlauksestaan. Kesä alkoi taas. Vitsailimme siitä kuinka joka vuosi joku on raskaana. Alisa ilmoitti ettei tämän jälkeen hanki lisää lapsia. Tintti hihitteli vieressä. Jenna ja Paukku puhui että he voisivat hankkia joku päivä yhteisen lapsen. Jimi ihmetteli eikö kolmessa ole jo tarpeeksi. Sitten syntyi kiusallinen hiljaisuus. Kaikki katsoivat meitä. “Milloin teille tulee lapsi? Tai menette edes naimisiin?” Kyseli Alisa. Jimi tökki minua koiranpentu ilmeellään. “Ei meillä mitään kiirettä ole…”
Vastasin ja tökkäsin Jimiä takaisin. “Kohta sä oot kolmekymmentä… Alkaa mennä ohi
aika kohta.” Alisa jatkoi. “Mikä aika?” Kysyi Tintti pöljänä. “Niin mikä aika? Ei meillä
mikään kiire ole.” Vastasin. Jimi alkoi hieroa mahaani.
“Joo joku päivä.” Se sanoi.
Syyskuussa Alisa sai kaksoset, tytön ja pojan. “Rin ja Tin” Sanoi Tintti ensimmäisenä. Kukaan ei tajunnut Tintin vitsiä. Jopa Alisa huokaisi. Lopulta nimiksi päätyi Laura ja
Steven. Laura oli kuulemma niin herkkä nimi, Steven taas… Jimi sanoi että poikia tullaan
kiusaamaan koulussa. Tintti tokaisi siihen että kyllä niillekin jotkut tyhmät lempinimet
keksitään ja irvisti. Tintin oikea nimi oli Timoteus. Äidillä oli välähtänyt.
Raul katsoi kiinnostuneena uusia sisaruksiaan. Jimi halasi minua ja sanoi
haluavansa myös yhtä suloisia lapsia. Laitoin sen kädet mahani päälle ja kuiskasin
kohta. Sen ilme kirkastui. Päätimme olla kuitenkin asiasta vielä hiljaa.
Ajoin siinä kuussa myös ajokortin. Kuskasin Alisaa ympäri kaupunkia ostoksilla.
Marraskuussa kuulin viestin suvultani. Äidin veli oli kuollut. En edes tiennyt että sillä oli sellainen. Miksi minua ei laitettu sen huostaan silloin kun vanhemmat kuoli? Päätin
lähteä etsimään vastauksia. Sanoin siitä Jimille. Jimi olisi halunnut mukaan, mutta
käskin sitä jostain syystä jäämään kotiin. Lähdin ajamaan uudella autollamme kohti
pohjoista. Vatsastani näkyi jo vähän että olin raskaana. Pidin sen takia
Jimin hupparia. En halunnut että aihe vaihtuisi äidin veljestä mahaani.
Ajoin serkkuni luokse. Menin niiden kanssa hautajaisiin.
Väki siellä oli suurimmaksi osaksi tuntematonta minulle. Aloitin kyselyni muistotilaisuudessa. Kysyin serkultani varovaisesti:
“Hei. Kuka tää tyyppi oli?” Vastaus tuli nopeasti “Et sie tiedä? Tämä oli äitis veli.”
Jatkoin kyselemistä: “Miksi mä jouduin sitten isovanhempieni luo?” Serkku alkoi hymyillä.
Hän oli minua ainakin kahdeksan vuotta vanhempi. “Ne halusivat sinut heti kun kuuli
asiasta. He eivät pitäneet minun isästäni.” Pyysin anteeksi. En tiennyt hänen olevan
äidin veljen lapsi. “Ei se mitään. En minäkään yhteyttä ole pitänyt. Parasta oli että
menit sinne minne menit. Se oli vanhempiesi toive.” En tiennyt toiveestakaan mitään.
Hämmennyin ja lähdin ulos. Jimi soitti minulle. Hän kuuli heti äänestäni että jotain oli vialla. Itkin sitä että olin jättänyt sen kotiin. Jimin ääni sai minut rauhoittumaan.
Se sanoi tulevansa linkulla ja ajavan sitten minut kotiin. Suostuin siihen ja sanoin meneväni hotelliin nukkumaan. Jimi lupasi soittaa vielä illalla. Kävin hakemassa autoni
ja siirsin sen hotellin parkkipaikalle. Vuokrasin huoneen ja nukahdin suoraan sängylle.
Heräsin kännykän ääneen. Sieltä kuului hätääntynyt Jimin ääni. “Oon soittanut sulle
varmaan miljoona kertaa! Mikset oo vastannu?! Ootko ottanut jotain?”
Olin vielä hieman tokkurainen: “Nukahdin tänne enkä kuullut soittoasi. Sori.”
Jimin ääni rauhoittui heti. “Olen nyt linkussa. Menee pari tuntia et oon siellä.
Sano hotellin nimi niin tuun sinne suoraan nukkumaan.” Tein niin kuin se käski ja lopetin
puhelun. Lysähdin takaisin sängylle ja nukahdin. Heräsin tuttuun rutistukseen.
Jimi oli tullut perille. Se kysyi ensimmäisenä: “Oot sä syönyt mitään?” Muistin silloin
etten tosiaan ollut syönyt mitään. Jimi oli huolestunut ja veti minut hotellin ravintolaan
syömään. Sen jälkeen menimme takaisin hotellihuoneeseen. Jimi halaili ja kyseli
hautajaisista. Minä vastailin. Nukahdimme siihen.
Aamulla Jimi oli herännyt minua aikaisemmin ja onnistunut hiljaa poistumaan
huoneesta ostamaan evästä. Se suuteli mahaani ja sanoi että minun pitää
syödä kahden edestä, aloimme nauramaan. Eilinen tapahtuma oli vain huono
muisto. Jimi otti autonavaimet ja lähdimme kohti kotia. Kävimme tankkaamassa
ennen lähtöä. Kävin sillä välin ostamassa karkkia. Se oli luminen marraskuun
viidestoista päivä. Autolla ajaessa ei nähnyt kymmentä metriä kauemmas lumen takia. Jimi ehdotti pysähtymistä ja jäämistä hotelliin yöksi. Minä halusin jatkaa ja päästä mahdollisimman nopeasti kotiin. Jimi käski katsomaan taakse, se oli ottanut kitaran mukaan. Otin sen takapenkiltä ja aloin soittamaan, Jimi lauloi. Olimme puolessa välin matkaa kun pysähdyimme ja kävin vessassa. Jimi sillä välin jutteli kaupanomistajalle joka haukkui meidät hulluiksi, koska ajoimme tällä säällä. Jimi nauroi sille. Jatkoimme eteenpäin. Aloin soittamaan ensimmäistä biisiä jonka teimme joskus lukion ekalla.
Jimi ihmetteli miten vielä muistin kaiken. Se alkoi hyräilemään biisiä.
Yhtäkkiä eteen ilmestyi jokin. Se tuli todella nopeaa eteen, koska emme nähneet
paljon eteemme. Jimi ehti vain väistää vasemmalle kaistalle josta auto luisti tieltä
ulos osuen puuhun.
Jimi kääri tupakkaa sillalla. Oli kesä. Paukku tuli pörröttämään sen hiuksia ja kysyi onko kaikki hyvin. Sitä seurasi pieni Jennan kaksoisolento, tosin kolmevuotias.
Se katsoi Jimin pitkiä hiuksia kiinnostuneena pitäen samalla Paukun kädestä kiinni.
Jimi nyökkäsi. Paukku istui sen viereen ja nosti tytön syliin.
“Iskä mennään jo!” Parkui tyttö. “Pärjäätkö varmasti?” Kysyi paukku vielä kerran. Jimi nyökkäsi ja Paukku nousi ylös. Kumpikin oli valmiina itkemään mutta he purivat huultaan. Paukku jatkoi matkaansa.
Jimi heitti tupakkansa pois ja lähti kävelemään toiseen suuntaan. Se käveli nopeasti katsoen vain eteenpäin. Se ohitti kaupat ja vanhan tehtaan. Kohta se tuli kirkon pihalle. Se kiersi muurin ja astui hautuumaalle. Se tihensi askeliaan ohittaen vanhan koivun ja suuren joukkohaudan joka oli omistettu tuntemattomille. Se osasi reitin ulkoa, vaikka silmät kiinni. Jimi meni melkein hautuumaan loppuun asti ja kaatui yhdelle haudalle. Vanhempi nainen ohitti hänet nopeaa. Haudalla oli neljä kynttilää ja tuoreita kukkia. Jimi repi vanhat lehdet pois ja kokeili sormella hautakiven kirjoitusta.
Levätkää rauhassa rakkaat. Vaikket vielä ehtinytkään syntyä jäämme sinua kaipaamaan. Lensitte liian aikaisin pois.
Rakastimme teitä.
Työn tiedot
Hetki elämää
Pain
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 6430 sanaa» Työ lisätty: 31.03 - 2008» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Innostuin kirjoittamaan vähän pidemmän tekstin. Tää kertoo viidestä tyypistä joilla kaikilla on ollu 'huono' perhe. Se on niiden yhdistävä tekijä. Ne luo keskenään oman bändin josta muodostuu perhe. Kertojana toimii bändin kitaristi. Työn nimi on aika äkkiä keksitty saa nähä jääkö se tuohon pitkäksi aikaa.
Kommentit
Jepa
00:21 // 23.04 - 2008
Alussa ne lehmät liimautuu päähenkilöön, luulin tooosi pitkään että kyseessä on homo juttu. En oikein päässyt selville edes oliko...Muuten tykkäsin kielestä ja kerronnasta.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!