Kaunokirjallisen työn esitys
Suru
Elämän pimeässä rappukäytävässä
suru etsii savesta tehtyjä kasvojaan,
ajan saatossa haljenneita
Kivettynyt katse
painettuna maahan.
Kädet kohmeiset ojennuttuina taivaisiin.
Olen pettänyt itseni ja muut
Nimettömät kivet,
aseteltu rinnakkain.
Ruoho niiden välissä
liian lyhyeksi leikattu.
Ajettelen, että kuolema on kaunis
ja häpeän
Korkean katon talossa,
sade tulee kysymättä.
Tahtomatta laskeutuu
Tulee liian myöhään,
Kun janoni on sammutettu
Yön painavampi ilma
valuu maahan ja jäätyy.
Tahdon jo nukahtaa...
Elämän pimeässä rappukäytävässä
suru etsii savesta tehtyjä kasvojaan,
ajan saatossa haljenneita
Kivettynyt katse
painettuna maahan.
Kädet kohmeiset ojennuttuina taivaisiin.
Olen pettänyt itseni ja muut
Nimettömät kivet,
aseteltu rinnakkain.
Ruoho niiden välissä
liian lyhyeksi leikattu.
Ajettelen, että kuolema on kaunis
ja häpeän
Korkean katon talossa,
sade tulee kysymättä.
Tahtomatta laskeutuu
Tulee liian myöhään,
Kun janoni on sammutettu
Yön painavampi ilma
valuu maahan ja jäätyy.
Tahdon jo nukahtaa...
Työn tiedot
Suru
Mashiach
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 66 sanaa» Työ lisätty: 02.04 - 2008» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
.........
Kommentit
dbgirl
13:31 // 02.04 - 2008
Oletko nyt aivan varma kategoriasta? Mielestäni tämä on runo.
Mutta kaunista, surumielistä tunnelmaa tässä on ja pidän siitä kovin paljon :)
Alice
16:34 // 25.06 - 2008
Tunnen jollain tapaa suurta kauhua kolmoispisteitä kohtaan, joten siksi viimeinen säe häiritsee. Toimisi mielestäni paremmin omana säkeistönään ilman ylimääräisiä pisteitä.
Mutta muuten todella hieno, pohdiskeleva runo. Etenkin ensimmäinen säkeistö on hieno.
Ja kiitos paljolti kommentista ja suosikoinnistakin. : >
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!