Kaunokirjallisen työn esitys
En ole väkivaltainen, mutta silti aika ajoin
toivon että mieleni särkyisi
enkä pystyisi estämään vartalooni tunkeutunutta vierasta persoonaa,
joka hakkaisi satunnaisella esineellä tuota pelkoni ruumiillistumaa
viimeiseen hengenvetoonsa asti,
kylmän tyyne katse kasvoillani.
Mikä minä olen häntä ylistämään?
En jaksa edes teeskennellä enää.
Miksi niin joskus tein?
En jaksa ymmärtää sitä itsekään.
Pelko?
Pelko, sillä tiedän etten voittaisi tätä,
jos hän päättäisi minut taas rikkoa.
Pelko, sillä tiedän, ettei kukaan saisi siitä koskaan tietää, jos niin tapahtuisi,
sillä en itse ole sen kertomiseen kykenevä.
Pelko menettää ainoa jäljelle jäänyt turvapaikka,
se pienin paha kaikista.
Noin 15 vuotta sitten hän päätti tuhota
lapsuuden viattomuuteni,
tietämättömyyteni,
uskoni rauhalliseen, turvalliseen maailmankuvaan.
Noin 15 vuotta olen sitä taakkaa sisälläni kantanut, yksin,
kuuraamalla kuurannut,
yrittänyt aivopestä itseäni, että se oli vain unta,
pahin painajainen, minkä lapsi voisi nähdä.
Kysy minulta, mitä muistan lapsuudestani.
Kysy, mikä asia on jäänyt parhaiten mieleen.
Kiitos lapsuudestani ja sen muistoista.
Työn tiedot
Isänpäivä
Jojo-douji
» Kategoria: Kirjallisuus » Kaikki muu sanallinen taide» Työn pituus: 122 sanaa» Työ lisätty: 03.04 - 2008» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Takana siis "peiteltyä" faktaa lapsuudesta.
Enpä pahemmin miettiny, miltä näyttää, tai miten tavut jakaantuu, annoin sanojen vaan tulvii.
Kirjotettu 21.11.2007
Kommentit
Gladrissa
20:04 // 04.04 - 2008
Jestas.
Siis, oikeasti sinä olet joutunut kokemaan tuollaista? Ei herran jumala... Kamalaa, kertakaikkisen kamalaa. Paha tuohon on oikeastaan muuta sanoa, paitsi että olet varmaan pukenut sanoiksi sen, mitä moni lapsi on joutunut kokemaan, mutta josta ei puhuta vieläkään tarpeeksi ääneen. Siinä mielessä äärimmäisen hienoa, että olet uskaltanut avata suusi, se on hatunnoston arvoinen asia! Äärimmäisen suoraan puhuttua, siksi juuri raadollisuudessaan järkyttävää tekstiä. Herättää ajatuksia.
Voimia sinulle! o/
Manteli
20:49 // 27.05 - 2008
:e kuin suoraan omasta elämästäni.. liian todellista tekstiä, apua.. meinaan itkee :s
Ninni90
18:24 // 05.11 - 2008
*Sniff* :[
Voisin autaa Nastaa siinä tappamisessa!!
Voi ei, nyt en saa ens yönä unta ku pyörii mielessä vaan kauheita kuvia, itkua ja VIHAA!!!
Hyvästi ajatus iloisesta isänpäivästä!
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!