Kaunokirjallisen työn esitys
Ihastuin, ihastuin vähän vain.
Ja torjuttuna toimitin pääni seinälle,
ei vaan, vain selkäni, saatoin jopa valua hieman alemmas,
nukkua siinä.
Herätessäni rakastuin, ehkäpä jopa pahasti.
Ja tuomittuna nukahdin uudelleen,
mielessäni olet minun.
Huomattuani valvoneeni,
istuin vieressäsi ja hetkessä makasit päälläni.
En tiedä, että oletko oikeasti siinä vai jonkun toisen kanssa,
enkä oikeastaan välitä.
Ja sivuutettuna tulen taas huomaamaan, että olit siinä,
mutta katosit, ja silti minä unelmoin.
Yhtenä päivänä se loppui, suututit minut.
Voisin vihata sinua, mutta en vaivaudu,
en tuhlaa tunteitani enää.
Silloin sinä tulet ja pyydät että me etsisimme sen punaisen langan,
sen johon meidät on kiedottu,
minkä sinä olet kieltänyt ja minä en ole uskonut todeksi.
Nauran, nauran, nauran. Ja piste ei ole nauruni loppu,
se ei lopu, itken ja nauran. Miksi en tätä aikaisemmin huomannut.
Emme rakasta, vain himoitsemme.
Työn tiedot
Vastaus yhteen elämän suurimpaan kysymykseen.
someFeeling
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 114 sanaa» Työ lisätty: 09.04 - 2008» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Heh, samasta asiasta kuin novellini, oikeastaan sama asia novellina ja runona. Tää oli eka, ja täs on tää oivalluksen tunne tuolla vikaassa säkeistössä.
//muokkasin tuolta pari kohtaa, vähemmän toistelua//
Kommentit
korsetti
18:28 // 10.04 - 2008
Pidin ensimmäisestä säkeistöstö, sanaleikkittelysi on mukavaa luettavaa :> mielestäni kuitenkaan toisto ei toiminut kovin hyvin ja runo oli liian pitkä. Tuli vähän mekaaninen olo, toisto, suurinpiisrtein samanmittaiset säkeistöt, samankaltaiset sanavalinnat. Näinkin pitkä runo tarvitsee herätyselementtejä. Kolmas säkeistö ja lopetus olivat myös hyviä :> osaat kyllä kirjoittaa iskevästikin, mutta vältä jaarittelua.
"Voisin vihata sinua, mut' en edes vaivaudu"
Ei näin, kuulostaa todella tekotaiteelliselta eikä istu suuhunkaan hyvin.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!