Kaunokirjallisen työn esitys
Monsieur Morelin päivä alkoi klassisesti siitä, että jääkaappi putosi hänen päälleen. Tilanne sinällään oli melko absurdi: Monsieur Morel oli herännyt tällä kertaa oikealla jalalla vuoteesta, juonut kupillisen kahvia ja lähtenyt töihin. Hänen hyvin alkanut päivänsä meni heti kättelyssä pilalle, kun hän havaitsi joutuneensa pyörävarkauden uhriksi. Onneksi sentään sää oli kaunis, joten kävelymatka töihin tuntui loppujen lopuksi varsin virkistävältä vaihtelulta.
Jääkaappi ei kuulunut hänen virkistäviin kävelysuunnitelmiinsa. Sen olisi voinut uskoa, että jääkaappi putoaisi huonosti lastatusta kuorma-autosta tai vaihtoehtoisesti perinteisesti tyhjältä taivaalta. Mutta jääkaappi lensikin aivan odottamattomasti erään suhteellisen uuden kerrostalon ylimmästä ikkunasta ulos kävelytielle.
Monsieur Morel kuului niihin ihmisiin, jotka eivät koskaan osanneet toimia riittävän ajoissa hätätilanteessa. Niinpä hän jäi hölmistyneenä tuijottamaan lähestyvän jääkaapin pohjaa ja vannomaan, että tämä selkkaus viimeistään pilaisi hänen päivänsä.
Mutta sillä sekunnilla hän oivalsikin, että hänellä oli itse asiassa aivan loistava päivä. Jääkaapin pohjassa oli jostakin syystä ammottava reikä, josta Monsieur Morel mahtui sujahtamaan – varsinkin, kun hänellä ei ollut pyörää mukanaan estämässä pelastautumista tukalasta tilanteesta.
Monsieur Morel tunsi valtavan helpotuksen tunteen seisoessaan jääkaapin sisällä pelastuneena. Mutta tönäistessään ovea hän ymmärsi juhlineensa liian aikaisin. Jääkaapin pohjassa ollut ammottava reikä ei ollutkaan ainoa yllätys, sillä jääkaapin ovi oli myös kahlittu huolellisesti kiinni siten, ettei sitä saisi avattua sisä- eikä ulkopuolelta. Monsieur Morel yritti rynkyttää ovea auki, mutta tuloksetta. Jääkaapin sisällä vielä käyvä viima sai hänet vakavasti uskomaan, että hän vielä jäätyisi elävältä keskellä kirkasta päivää.
Yhtäkkinen kolaus, sitä seuraavat lukuisat tööttäykset ja voimakas painovoiman muutos kertoivat, että jäätyminen elävältä oli se pienempi paha. Hän oli juuri joutunut rekan yliajamaksi. Jääkaappi lensi kauniissa kaaressa sanoin kuvaamattoman pitkän matkan, kunnes se osui maahan. Törmäys sai jääkaapin kahleissa roikkuvan munalukon särkymään, ja hän huokaisi helpotuksesta. Selvittyään alkujärkytyksestä hän tönäisi helpottuneena oven auki ja astui vapauteen. Monsieur Morel oli jälleen turvassa.
Pahaksi onnekseen hän oli astunut väärälle pihamaalle. Pihamaa kuului hänen naapurilleen, joka sattui olemaan Monsieur Morelin varakkuudesta erityisen kateellinen. Sen lisäksi naapuri, Monsieur Lopez, oli hyvin epäluuloinen ja uskoi, että Monsieur Morel varasti häneltä rahaa. Tämän johdosta naapuri oli hankkinut pihamaalleen verenhimoisen vahtikoiran, joka nopeasti äkkäsi, kuka jääkaapista ulos astunut mies oikein oli.
Monsieur Morel alkoi vähitellen uskoa, että hänen päivänsä oli todellakin menemässä kirkkaasti pilalle, vaikka hän oli muutamaan otteeseen jo toivonutkin, että hänen päivällään olisi mahdollisuus vielä parantua. Koira onnistui repimään hänen housunsa kyseenalaiseen kuntoon, ja Monsieur Morel oli joutunut heittämään koiralle ainoat eväänsä päästäkseen pälkähästä. Koira otti lahjuksen kiitollisena vastaan, ja Morel rynnisti nopeasti aidan toiselle puolen. Hän manasi mielessään sitä, ettei hän ehtisi hakea kotoaan uusia eväitä tai edes vaihtaa housuja, joten hän nappasi nopeasti ensimmäisen käteensä osuvan menopelin ehtiäkseen töihin. Hän sattui saamaan käsiinsä pyörän, joka kuului myös hänen naapurilleen.
Töihin ehtimisestä hänen oli turha uneksia. Hän tuli vartin myöhässä, mitä tiukkapipoinen pomo ei koskaan katsonut hyvällä. Hänen syntilistassaan ei myöskään näyttänyt hyvältä hatara selitys pyörävarkaudesta ja jääkaapin putoamisesta hänen päälleen, naapurin pihalle tunkeutuminen ja tämän pyörän varastaminen sekä housujen kelvoton kunto. Monsieur Morel ei saanut edes halveksivaa hymyä osakseen, vaan hän sai välittömästi käskyn pakata kamppeensa ja etsiä jostakin itselleen uusi työpaikka.
Monsieur Morel joutui lopultakin toteamaan, että hänen päivänsä oli harvinaisen epäonnistunut. Hän laahusti lähimpään kuppilaan ja tilasi itselleen jotakin hyvin epäterveellistä ja ennen kaikkea kallista lievittääkseen pettymyksen tunteen sisällään. Tarjoilijana toimi sinä päivänä varsin kaunis nuori opiskelijatyttö, joka kysyi ystävälliseen sävyyn, mikä oli kääntänyt herran suupielet niin alas. Monsieur Morelin kertoessa koko tarinansa tytön kasvoille ilmaantui harras ilme, ja lopulta tyttö ilmoitti talon tarjoavan sen päivän ruoat.
Monsieur Morel päätyi lopputulokseen, että hänen päivästään saattaisi vielä tulla varsin hyvä.
Työn tiedot
Monsieur Morel ja jääkaappi
GemineWings
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 576 sanaa» Työ lisätty: 15.04 - 2008» Kommentoitu: 10 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 3 kerta(a)
Tietoa työstä:
Ei mitään pahaa, ellei jotakin hyvääkin -
ei mitään hyvää, ellei jotakin pahaakin.
Näillä ajatuksilla höystetty novelli. :)
Kommentit
dbgirl
19:55 // 15.04 - 2008
"hänen päivänsä oli todellakin menemässä kirkkaasti pilalle". Ihmettelen sanavalintaa kirkkaasti. Mielestäni tuossa ei ole mitään järkeä. Vaikka eipä ole koko tarinassakaan, jos sille päälle satutaan :D
Mutta joo, tuo oli ainoa huomauttamisen aihe koko tekstissä. Hauska tarina, sympaattinen päähahmo ja loistavaa tarinan kerrontaa. Pakko suosikoida, en mahda sille mitään :)
Sue
12:34 // 16.04 - 2008
:'D ihan paras.
sä oot hyvä. Satuitko katsomaan vastaavanlaisen c.s.i. -jakson missä mies aamulla ensitöikseen vahingossa tappoi vaimonsa, meni selittämään tapauksen nähneelle naapurin mummulle että juttu oli vahinko, mutta tappoi vahingossa sen mummon ja sitten odotti pimeää lähti autolla hautaamaan vaimoaan mutta auto hajosi, kiikutti vaimon maton mutkassa lopulta ostoskärryillä rakennustyömaalle jossa meinasi heittää hänet märkään betoniin, mutta vaimo ei uponnutkaan, joten hän meinasi hakea ruumiin pois betonivaloksesta, mutta upposi, jäi jumiin, joku tyyppi kävi varastamassa hänen taskustaan lompakon. aamulla tuli c.s.i.:t ja catherine meinasi kuolla nauruun. :D
ihan paras jakso.
meni vähän pitkäksi tää kommentti..
ihania nää sun "kepeät" kertomukset kovia kärsineistä ihmisistä.
sääli ja nauru kietoutuvat yhteen ja muuttuvat naruksi.
dbgirl
17:51 // 16.04 - 2008
Viitaten Suen kommenttiin tuosta CSI-jaksosta: tais tappaa myös tyttärensä. Tai jotain sille ainakin tapahtui. Vai oliko se koira. Eniveis, mummonsa se myös tappo kun oli lapsi. Oli kiikkustuolissa ja sen jalkojen alla oli sellainen hengitysputki ja mummo ei saanut sit happee. Huono-onnisempaa miestä ei juuri ole näkynyt pitkään missään :D
Tälläiset huonon tuurin tyypit kiehtovat minua aina, en tiedä miksi :D
riga
20:24 // 19.04 - 2008
tämä teksti on niiiiin sun.
mutta yks kysymys. jos se ukko ili jo liikkunu hyvän matkan kävellen töihinsä ja sitte ku se jääkaappi tippu sen päähän ja sitte ku se kolarissa lensi johonki.. ni miten se lensi sinne naapurin pihaan asti? on kaikkien fysiikan lakien vastaista että se pirun jääkaappi lentäs nii ptkälle(ja korkeelle, ku sillä naapurillahan oli aidattu piha..)vaikka siihen törmäski rekka.
okei eihän toi ny ihan voi olla todellista.. mutta toi ny jäi mietityttämään.
ja mä oon huono näis. tiedä se.
hybrid
20:28 // 20.04 - 2008
:DD loistavaa viihdettä pienelle väsyneelle ihmiselle, jolla on pinna kireällä. Rentoutti huomattavasti :D
Kiitos tästä
J-J-A
22:20 // 21.04 - 2008
Hehee. Tää oli varsin mukavan vauhdikasta tekstiä huumorilla höystettynä ^^
Johanna
17:11 // 25.04 - 2008
Tämä oli hauska tarina ja ennen kaikkea mukavaa vaihtelua niihin kuolematonta rakkautta ja suurta elämäntuskaa tihkuviin teksteihin, mitä valtaosa täällä Harhakuvassa on. Parasta tässä on tarinan mahdottomuus ja silti itsestäänselvyys: kahlehdittu jääkaappi, jonka pohjassa on reikä, putoaa Monsieur Morelin päälle, eikä hän jää hetkeksikään miettimään miksi. Se on hänelle itsestäänselvyys.
Monsieur Moreli on sympaattinen tyyppi - perin onneton ja ehkä hieman tossukkakin - ja hänen henkilökuvansa sopii hyvin tarinan tapahtumiin. Minkään toisenlaisen tyypin päälle ei voisi kuvitella putoavan jääkaappeja.
Muutosehdotuksena voisi kokeilla tekstin pelkistämistä, eli jättää kaikki "turhat" sanat pois (esim. "päivä alkoi klassisesti siitä" -> "päivä alkoi siitä"). Itse nimittäin kokeilin jättää sanoja pois ja lukea tämän mahdollisimman yksinkertaisena, ja ainakin omasta mielestäni se kuulosti siten paremmalta. Se ikään kuin sopi paremmin tämän tyyliseen tekstiin. Ehkä se kuulostaa paremmalta siten vain omissa korvissani, mutta jos huvittaa, niin kokeile sitä.
Onnistunut tarina. :)
Jepa
17:13 // 25.04 - 2008
Ihanan erilainen. Ei rakkaus juttu, ei ero juttu, ei itkun pillahdus raivo angsti. Aivan ihana, pelkäsin jo etteivät osaa kirjoittaa muuta kuin surua ja melankoliaa, näen valoa luettuani tämän. Joku osaa vielä kirjoittaa niin että saa nauraa ääneen. Ihanaa!
leaves
16:06 // 19.06 - 2008
tää on aivan mahtava, olen ihmetellyt eikö täällä ole muuta kuin "taiteellisia" angstnyyhviils-tekstejä.
piristävä poikkeus, itse en osaa ollenkaan tehdä tällaisia vaan just niitä angstitekstejä.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!