Kaunokirjallisen työn esitys
Mie heräsin aamulla joskus ennen sianpieremää
Mie heräsin aamulla joskus ennen sianpieremää kauheaan pärinään. Joku halvatun ruohonleikkaaja tai lehtipuhaltaja siellä oli taas muka töitä tekemässä. Ja paskat, sanon mie, kuhan tahallaan rehellisten ihmisten aamu-unia häiritsevät.
Siinä koitin kuitenkin köllötellä ja jatkaa uniani, mutta ei se siltä pärinältä onnistunut ja mahaakin väänsi siihen malliin, että sitä oli paskalle lähdettävä. Olinkohan mie laittanut liikaa valkosipulia siihen illalla leipomaani leipää. No joka tapauksessa mie otin kirjan mukaan ja menin huussiin pöntölle istumaan.
Siinä ehin parikin lyhyttä tarinan pätkää lukasemaan, kun ei se paska sitten niin liukkaasti irronnutkaan, kuin olin ensin kuvitellut. Huomasin siinä sitten sen pärinänkin tauonneen ja tuumasin, että lähdenpä siitä nukkumaan lisää.
No justiinsa sitten, kun olin saanu unen päästä kiinni, ni eikös taas ala hirveä pärryytys. Kahvitauolla se vaan taisi kävästä. Sillon miulla meni hermo. Ku väsyneenä oon aina vähäsen äkänen, niin hain sitten kaapista hirvikiväärin ja sihtasin ikkunasta sitä kaveria, joka rouhonleikkurilla pihalla ajeli ja laukasin.
Se tipahti ensimmäisestä kudista. Aika ylpeä mie olin itestäni, kun en ikinä aikasemmin ollu moisella härvelillä ampunu. Se ruohonleikkuri jatko itekseen matkaansa jonnekin kulman taakse ja sitten vaimeni se äänikin.
No mie aloin taasen nukkumaan. Mut ehän siitä mitään tullu taaskaan, kun kohta oli joku ovella koputtamassa. No meninhän mie sitten avaamaan ja siellä oli talonmies. Kovasti kyseli, et onko kaikki hyvin, kun oli laukaus kuultu.
No mie siihen, että hyvin on, mie vaan tuon ruohonleikkaajan tuolta teilasin, kun niin suoraan sanoen vitutti se metakka. No se talonmies oli heti, että se oli kyllä hyvin tehty, hänkin oli yrittäny tuolla kopissaan rapuloitaan pois nukkua, mut ehän siitä ollu tullu hittoakaan.
Mie heräsin aamulla joskus ennen sianpieremää kauheaan pärinään. Joku halvatun ruohonleikkaaja tai lehtipuhaltaja siellä oli taas muka töitä tekemässä. Ja paskat, sanon mie, kuhan tahallaan rehellisten ihmisten aamu-unia häiritsevät.
Siinä koitin kuitenkin köllötellä ja jatkaa uniani, mutta ei se siltä pärinältä onnistunut ja mahaakin väänsi siihen malliin, että sitä oli paskalle lähdettävä. Olinkohan mie laittanut liikaa valkosipulia siihen illalla leipomaani leipää. No joka tapauksessa mie otin kirjan mukaan ja menin huussiin pöntölle istumaan.
Siinä ehin parikin lyhyttä tarinan pätkää lukasemaan, kun ei se paska sitten niin liukkaasti irronnutkaan, kuin olin ensin kuvitellut. Huomasin siinä sitten sen pärinänkin tauonneen ja tuumasin, että lähdenpä siitä nukkumaan lisää.
No justiinsa sitten, kun olin saanu unen päästä kiinni, ni eikös taas ala hirveä pärryytys. Kahvitauolla se vaan taisi kävästä. Sillon miulla meni hermo. Ku väsyneenä oon aina vähäsen äkänen, niin hain sitten kaapista hirvikiväärin ja sihtasin ikkunasta sitä kaveria, joka rouhonleikkurilla pihalla ajeli ja laukasin.
Se tipahti ensimmäisestä kudista. Aika ylpeä mie olin itestäni, kun en ikinä aikasemmin ollu moisella härvelillä ampunu. Se ruohonleikkuri jatko itekseen matkaansa jonnekin kulman taakse ja sitten vaimeni se äänikin.
No mie aloin taasen nukkumaan. Mut ehän siitä mitään tullu taaskaan, kun kohta oli joku ovella koputtamassa. No meninhän mie sitten avaamaan ja siellä oli talonmies. Kovasti kyseli, et onko kaikki hyvin, kun oli laukaus kuultu.
No mie siihen, että hyvin on, mie vaan tuon ruohonleikkaajan tuolta teilasin, kun niin suoraan sanoen vitutti se metakka. No se talonmies oli heti, että se oli kyllä hyvin tehty, hänkin oli yrittäny tuolla kopissaan rapuloitaan pois nukkua, mut ehän siitä ollu tullu hittoakaan.
Työn tiedot
Mie heräsin aamulla joskus ennen sianpieremää
Zarmo
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 261 sanaa» Työ lisätty: 15.04 - 2008» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Eräänlainen pastissi tämäkin.
Kommentit
dbgirl
12:35 // 16.04 - 2008
Heh :D
Hauska, toimiva, huumorilla tehty tarina ihan oikeasta arkielämän ongelmasta. Tuo lopetus onnistui kyllä yllättämään :D Murre sopi hyvin tähän. Pakko suosikoida.
surkk
22:32 // 16.05 - 2008
Tuohan on ihan Rosa Liksomia :D
Ihan mielenkiintoinen teksti, tosin omaperäisyyden puutetta löytyy, mutta jos se ei nyt tämmöisessä pastississa nyt niin haittaa...Ihan kelpo luettavaa.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!