Kaunokirjallisen työn esitys
Kikkeli pomppi pitkin pääkatua.
Kikkeli pomppi pitkin pääkatua
Kikkeli pomppi pitkin poikin pääkatua. Kaupungissa jossa yöt olivat hiljaisempia kuin äänettömät kuiskaukset. Menneiden aikojen metropolissa jossa talojen seinät heijastivat groteskia vihertävää kuunvaloa aina selkäpiitä karmiville sivukujille asti. Missään ei ollut havaittavissa minkäänlaisia elon merkkejä.
Paitsi pääkadulla. Siellä missä kikkeli Pomppi.. Minä pompin.
”Nyt! Tajunnanvirtaa seinälle” -huusin spraypullo kädessäni..
”Kiitos ja ole hyvä” -hän vastasi- ..ja vaikkei näyttänyt edes pahansuovalta.. hän silti.. aiheutti jäätäviä väreitä luihini. Huolimatta epäilyksestäni, päätin luottaa tuohon seinään. Seinään johon hiljalleen alkoi muodostua teksti: Menetit neitsyytesi, saat vastineeksi normeja, sääntöjä, rajoja ja muureja.
Hienoa! Viimeinkin järjestystä. Valitettavaa toisaalta oli , että nyt olisin jumissa. Ei enää koskaan pitkiä kävelyitä luonnossa. Ei vieraita kulttuureja, ei mitään mikä ennen oli mielenkiintoista. Nyt olen vanki. Ympärilläni kohoavat betonikasat peittävät jo auringon.. Taivaan näen vain jos kärsivällisesti odotan pilvivanan hetkellisesti väistyvän. Pian sekin leviää tänne.. kasvi joka sekoittaa järjestetyn mielen. Älkää koskeko siihen, kuulette. Mutta käyttäkää omia aistejanne. Luontoäiti vai Isä-Stalin? Kumman te haluatte? Vapaus on nyt luonut kahleet. Vahvemmat kuin tahto. ”Katoa täältä” -huutaa sisäinen äänikellosi.. mutta ei kerro paikkaa jonne paeta. Joten mieleni muuttaa omatuntoni vastaamaan mielikuvaa savuketta tarjoavasta keuhkosyöpäpotilaasta. En voisi millään siinä vaiheessa uskoa että tupakka on vaaratonta. Eli kiitos ei, ääni päässäni.
Maa tärähti.
Tärinän aiheuttaman mahdottoman kutinan vuoksi haituvat jaloissani nousivat ilmaan kuin mangustit Jylhämaassa. Vahvahko järinä muuttui enemmänkin hierovaksi kun se saavutti keskivartalon. Nyt eteneminen oli jo niin hidasta että ehdin nauttia.. jokaisesta hetkestä.
Kunnes paineet sisälläni kasvoivat! Yhtäkkiä tiesin ettei ole paljon aikaa jäljellä. Täytyy muodostaa oma kanta! SANO MITÄ AJATTELET!
…ja silloin kapinoinnin ihanteita mukailevat lauseet pamahtivat korkeuksiin vaaleaksi limamöykyksi naamioituna. Hajotessaan se muodosti hiukkasia, jotka yhdessä saivat aikaan sateenkaaren värit. Epämuodostuneet hännäkkäät kirjaimet päättävät oman 15-minuuttisensa talouspaperille. Kiitos.
Kikkeli pomppi pitkin pääkatua
Kikkeli pomppi pitkin poikin pääkatua. Kaupungissa jossa yöt olivat hiljaisempia kuin äänettömät kuiskaukset. Menneiden aikojen metropolissa jossa talojen seinät heijastivat groteskia vihertävää kuunvaloa aina selkäpiitä karmiville sivukujille asti. Missään ei ollut havaittavissa minkäänlaisia elon merkkejä.
Paitsi pääkadulla. Siellä missä kikkeli Pomppi.. Minä pompin.
”Nyt! Tajunnanvirtaa seinälle” -huusin spraypullo kädessäni..
”Kiitos ja ole hyvä” -hän vastasi- ..ja vaikkei näyttänyt edes pahansuovalta.. hän silti.. aiheutti jäätäviä väreitä luihini. Huolimatta epäilyksestäni, päätin luottaa tuohon seinään. Seinään johon hiljalleen alkoi muodostua teksti: Menetit neitsyytesi, saat vastineeksi normeja, sääntöjä, rajoja ja muureja.
Hienoa! Viimeinkin järjestystä. Valitettavaa toisaalta oli , että nyt olisin jumissa. Ei enää koskaan pitkiä kävelyitä luonnossa. Ei vieraita kulttuureja, ei mitään mikä ennen oli mielenkiintoista. Nyt olen vanki. Ympärilläni kohoavat betonikasat peittävät jo auringon.. Taivaan näen vain jos kärsivällisesti odotan pilvivanan hetkellisesti väistyvän. Pian sekin leviää tänne.. kasvi joka sekoittaa järjestetyn mielen. Älkää koskeko siihen, kuulette. Mutta käyttäkää omia aistejanne. Luontoäiti vai Isä-Stalin? Kumman te haluatte? Vapaus on nyt luonut kahleet. Vahvemmat kuin tahto. ”Katoa täältä” -huutaa sisäinen äänikellosi.. mutta ei kerro paikkaa jonne paeta. Joten mieleni muuttaa omatuntoni vastaamaan mielikuvaa savuketta tarjoavasta keuhkosyöpäpotilaasta. En voisi millään siinä vaiheessa uskoa että tupakka on vaaratonta. Eli kiitos ei, ääni päässäni.
Maa tärähti.
Tärinän aiheuttaman mahdottoman kutinan vuoksi haituvat jaloissani nousivat ilmaan kuin mangustit Jylhämaassa. Vahvahko järinä muuttui enemmänkin hierovaksi kun se saavutti keskivartalon. Nyt eteneminen oli jo niin hidasta että ehdin nauttia.. jokaisesta hetkestä.
Kunnes paineet sisälläni kasvoivat! Yhtäkkiä tiesin ettei ole paljon aikaa jäljellä. Täytyy muodostaa oma kanta! SANO MITÄ AJATTELET!
…ja silloin kapinoinnin ihanteita mukailevat lauseet pamahtivat korkeuksiin vaaleaksi limamöykyksi naamioituna. Hajotessaan se muodosti hiukkasia, jotka yhdessä saivat aikaan sateenkaaren värit. Epämuodostuneet hännäkkäät kirjaimet päättävät oman 15-minuuttisensa talouspaperille. Kiitos.
Työn tiedot
Kikkeli pomppi pitkin pääkatua.
Jussimo
» Kategoria: Kirjallisuus » Kaikki muu sanallinen taide» Työn pituus: 276 sanaa» Työ lisätty: 16.04 - 2008» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Hmm.-...-..0+3+
Tässä näyttäisi olevan ihan pointtikin.. enpä voi varmaksi sanoa, mutta vähän vaikuttaa siltä.
Nyt tekee mieli jaffa keksejä. aamu palaksi ennen kun on nukkumaan meno aika.
Kommentit
kuroirisu
12:50 // 16.04 - 2008
tätä lukiessa tuli hyvä mieli.
tajunnanvirtaa ja elämäntapaerilaisuutta herättävää tekstiä. omalla tavallaan aika painavaa.
jotenkin pidän sun teksteistä. ne toimii.
ei niihin voi muuta sanoa.
älä vaan lopeta.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!