Kaunokirjallisen työn esitys
Korntrollin tuhoutuminen, syntien poistuminen.
Menetinkö hallinnan
Istuimme taas kellarissa samat musiikit soiden ja samoja naamoja katsellen, olimme täällä aina. Joka viikonloppu. Tuoksuit erilaiselta kuin yleensä, tai sitten istuimme vain lähekkäämmin. Tuoksuit himokkaalta. Iskit silmää kun huomasit minun olevan melkein naamallasi ja siirryit tupakkahuoneeseen. Jäin hämmentyneenä pompottelemaan superpalloani, melkein unohdin olevani jossain.
Myöhemmin illalla seisoin kiinni sinussa, pääni piilossa kaualasi vierellä, kadottamalla kasvoni. Siirsit kätesi lanteilleni ja seisoimme pitkään, en saanut tarpeekseni. Taustalla oli huono musiikki ja naurua.
Monet illat etsin tätä tuoksua jostain, et koskaan paljastanut. Ihastuessani olit jo unohtanut. En siirtynyt eteenpäin. Menetin otteeni, päivä päivältä muistutin vähemmän itseäni, tai sitä mitä luulin olevani.
Usein torjuttuna olin kotona, itkin vähemmän, vakavoiduin. Joko nauroin tai tuijotin tyhjää. En osannut edes suuttua veljelleni tv:ni tuhoamisesta. Enhän sitä edes tarvinnut. Unohduin unelmiini, nukuin päivät, raapustelin yöt. Pitkiä, elegantteja ja rohkeasti hintahtavia miehiä, rakastuin yhteen heistä. Totuus iski kovaa, se oli vain paperilla.
Erkaannuin monista ystävistäni unohtumalla mieleeni, sekoittamalla unelmia ja painajaisia joka päiväisiin tapahtumiin, huomaamattani. Katosin maanpäältä.
Kuusi kuukautta ja kolme päivää
Oltiin viettämässä erikoista viikonloppua. Olin melko yksinäinen, olin vihainen ja unohdin kaiken, lopetin haaveilun, tiputin itseni kuusta. Ja palatessani kovalle maalle, olin taas sinua vasten, kasvot kauallasi.
Rohkeempana vedin sinut pois yleisöstä ja juoksimme piiloon, olimme kahden, niinkuin joskus haaveilin. Makoilimme kasvokkain tuuletuskanavassa. Pelkäsin että mielini tuhosi minua taas, en tiennyt tapahtuiko se oikeasti, vai olinko vain jättänyt lääkkeet ottamatta. Enkä oikeastaan välittänyt.
Viikko
Tiesin syöneeni valkoiset, keltaisista en murehtinut. Veljeni huolehti niistä. Vaikka en olisi ottanut keltaisia, ei minun pitäisi seota niin. Enkä seonnutkaan. Soitit perääni, ihan vain ilmoittamalla olevasi kusipää. Mutta mitäpä se minua enää haittaisi. Luulin hallitsevani sinua.
"Paska mäihä", näin minun päiväni alkoivat. "Eikä muuten merkitse mitään", oli hyvä lopetus kaikelle. Mutta kun enhän sinusta mitään tiennyt. Olisimme olleet jotain, jos olisin ollut kaikkea muuta kuin itseni.
Kristallimetsän läpi nauraen
Heitin kaiken vitsiksi ja juoksit perässäni hitaasti mutta varmasti. Ja voi kuinka söpöä sinua olikaan pidellä, mutta tutustuminen osoittautui suureksi haasteeksi, joten oli pakko pysähtyä. En saanut enää keltaisia.
Jouduin työstämään asioita vuoksesi. Tein sosiaalisen itsemurhan, otos 2. Kun kontrolli-hullu menettää otteensa ihmisten naruihin, migreeni iskee ja kovaa. Poltin viikossa 294 tupakkaa, luin saman kirjan neljä kertaa läpi, enkä vieläkään tiedä mistä kirja kertoo, ostin jopa kuolleen kaktuksen seurakseni. siinä se oli juoksumatolla, muistuttamassa turhuudesta.
AHNEUS
Ahneus vaikeuksiin, kiihkoon ja salaisuuksiin ajoi meidä yhteen. Olimme toistemme vastakohdat, olimme unohtumattomat. Rakastelimme kun halusimme, missä halusimme ja miten toinen halusi, spekuloimme, manipuloimme ja raiskasimme toisiemme mieliä. Nautimme kohtuuttomuudesta. Rakastuimme suhteemme sekavuuteen, entinen kontrolli-friikki ja ikuinen Mr. Olematon rakensivat tornin jäätelötikkujen päälle, isoimpaan risteykseen keskelle merta.
Ahneella on paskanen loppu
Jos jättää kaiken auki eikä allekirjoita sopimusta, minkä itse laati vuosia sitten, ei saa suuttua murhaajalle.
Matkallamme keskelle aurinkoa, tuli turbulenssi, katoiasit ylihuomenna, näkisimme vuosien päästä. Mutta lähditkin etuajassa, jäin yksin. Romahdin. Mursin itseni palapalalta, siinä lähti minun syntini, poistui.
Menetinkö hallinnan
Istuimme taas kellarissa samat musiikit soiden ja samoja naamoja katsellen, olimme täällä aina. Joka viikonloppu. Tuoksuit erilaiselta kuin yleensä, tai sitten istuimme vain lähekkäämmin. Tuoksuit himokkaalta. Iskit silmää kun huomasit minun olevan melkein naamallasi ja siirryit tupakkahuoneeseen. Jäin hämmentyneenä pompottelemaan superpalloani, melkein unohdin olevani jossain.
Myöhemmin illalla seisoin kiinni sinussa, pääni piilossa kaualasi vierellä, kadottamalla kasvoni. Siirsit kätesi lanteilleni ja seisoimme pitkään, en saanut tarpeekseni. Taustalla oli huono musiikki ja naurua.
Monet illat etsin tätä tuoksua jostain, et koskaan paljastanut. Ihastuessani olit jo unohtanut. En siirtynyt eteenpäin. Menetin otteeni, päivä päivältä muistutin vähemmän itseäni, tai sitä mitä luulin olevani.
Usein torjuttuna olin kotona, itkin vähemmän, vakavoiduin. Joko nauroin tai tuijotin tyhjää. En osannut edes suuttua veljelleni tv:ni tuhoamisesta. Enhän sitä edes tarvinnut. Unohduin unelmiini, nukuin päivät, raapustelin yöt. Pitkiä, elegantteja ja rohkeasti hintahtavia miehiä, rakastuin yhteen heistä. Totuus iski kovaa, se oli vain paperilla.
Erkaannuin monista ystävistäni unohtumalla mieleeni, sekoittamalla unelmia ja painajaisia joka päiväisiin tapahtumiin, huomaamattani. Katosin maanpäältä.
Kuusi kuukautta ja kolme päivää
Oltiin viettämässä erikoista viikonloppua. Olin melko yksinäinen, olin vihainen ja unohdin kaiken, lopetin haaveilun, tiputin itseni kuusta. Ja palatessani kovalle maalle, olin taas sinua vasten, kasvot kauallasi.
Rohkeempana vedin sinut pois yleisöstä ja juoksimme piiloon, olimme kahden, niinkuin joskus haaveilin. Makoilimme kasvokkain tuuletuskanavassa. Pelkäsin että mielini tuhosi minua taas, en tiennyt tapahtuiko se oikeasti, vai olinko vain jättänyt lääkkeet ottamatta. Enkä oikeastaan välittänyt.
Viikko
Tiesin syöneeni valkoiset, keltaisista en murehtinut. Veljeni huolehti niistä. Vaikka en olisi ottanut keltaisia, ei minun pitäisi seota niin. Enkä seonnutkaan. Soitit perääni, ihan vain ilmoittamalla olevasi kusipää. Mutta mitäpä se minua enää haittaisi. Luulin hallitsevani sinua.
"Paska mäihä", näin minun päiväni alkoivat. "Eikä muuten merkitse mitään", oli hyvä lopetus kaikelle. Mutta kun enhän sinusta mitään tiennyt. Olisimme olleet jotain, jos olisin ollut kaikkea muuta kuin itseni.
Kristallimetsän läpi nauraen
Heitin kaiken vitsiksi ja juoksit perässäni hitaasti mutta varmasti. Ja voi kuinka söpöä sinua olikaan pidellä, mutta tutustuminen osoittautui suureksi haasteeksi, joten oli pakko pysähtyä. En saanut enää keltaisia.
Jouduin työstämään asioita vuoksesi. Tein sosiaalisen itsemurhan, otos 2. Kun kontrolli-hullu menettää otteensa ihmisten naruihin, migreeni iskee ja kovaa. Poltin viikossa 294 tupakkaa, luin saman kirjan neljä kertaa läpi, enkä vieläkään tiedä mistä kirja kertoo, ostin jopa kuolleen kaktuksen seurakseni. siinä se oli juoksumatolla, muistuttamassa turhuudesta.
AHNEUS
Ahneus vaikeuksiin, kiihkoon ja salaisuuksiin ajoi meidä yhteen. Olimme toistemme vastakohdat, olimme unohtumattomat. Rakastelimme kun halusimme, missä halusimme ja miten toinen halusi, spekuloimme, manipuloimme ja raiskasimme toisiemme mieliä. Nautimme kohtuuttomuudesta. Rakastuimme suhteemme sekavuuteen, entinen kontrolli-friikki ja ikuinen Mr. Olematon rakensivat tornin jäätelötikkujen päälle, isoimpaan risteykseen keskelle merta.
Ahneella on paskanen loppu
Jos jättää kaiken auki eikä allekirjoita sopimusta, minkä itse laati vuosia sitten, ei saa suuttua murhaajalle.
Matkallamme keskelle aurinkoa, tuli turbulenssi, katoiasit ylihuomenna, näkisimme vuosien päästä. Mutta lähditkin etuajassa, jäin yksin. Romahdin. Mursin itseni palapalalta, siinä lähti minun syntini, poistui.
Työn tiedot
Korntrollin tuhoutuminen, syntien poistuminen.
someFeeling
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 563 sanaa» Työ lisätty: 18.04 - 2008» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Olen pahoillani kirjoitusvirheitä joita en huomaa, korjailen ilmoitusten mukaan.
Joo niinkuin kaikki, ehkäpä minulle tapahtunu, hieman kaunisteltu "kliseinen rakkaustarina". Mutta näin tässä kävi ja teksti syntyi. ( Ahneella on paskanen loppu täyttä fiktiota, mutta todennäköinen )
Kommentit
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!