Kaunokirjallisen työn esitys
Joku tahtoo että jään
Vaan et sinä
Joku rukoilee anteeksiantoani
Vaan et sinä
Joku suutelee jalkojani
ja kyyneleet valuvat hänen poskiltaan varpailleni
Se joku et ole sinä
Joku nielee ylpeytensä ja myöntää virheensä
Et sinä
Joku katsoo lasittunein silmin lähtöäni
Sydän pamppaillen ja rakkautta täynnä,
mutta liian häpeissään myöntääkseen
"Tule syliini ja anna minun tuntea sinut jälleen"
Ei kukaan muu kuin sinä
Työn tiedot
Todellinen sinä
Paradigm
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 49 sanaa» Työ lisätty: 22.04 - 2008» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
tunnen sinut paremmin kuin uskot
Kommentit
centaurea
21:19 // 15.05 - 2008
Helvetti, mua alkaa aina itkettään ku luen tän... Liian realistinen tilanne mulle toi tossa lopussa. Pystyn tuntemaan sen sisuksissani, sen tunteen ku sisäelimet tuntuu pusertuvan kasaan, kurkkua kuristaa, tuntuu ettei saa henkeä ja kaiken ohessa huomaa että kyyneleet valuu silmistä. Kuitenkaan ei pysty tekemään yhtään mitään, ei pysty sanomaan, että älä mene, en halua että menet. On oltava aina niin helvetin ylpeä, järkevä, hieno, ettei pysty ryömimään säälittävästi toisen eteen anelemaan anteeksipyyntöä. Eikä useimmiten edes pysty myöntään olevansa väärässä, tai vaikka toinen olisi väärässä, ei halua sanoa että itsekin oli...
Ihan tekstitasolla tää jää tavallaan yksipuoliseksi. Olis aika jännää nähdä tää toiselta kannalta, kuvailla sitä toistakin ihmistä jollain tavalla. Ymmärrän kyllä ettei sellanen ole käytännössä mahdollista. Tällaisenaan tää on anteeksipyyntö ilman anteeksiantoa. Jää kaikumaan ilmaan, odottamaan jonkun vastausta.
Pidän tästä silti. Tunnet mut paremmin kun meistä kumpikaan on tajunnut.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!