Kaunokirjallisen työn esitys

Kaunistako?

Kaunistako?
”Miltä hän näyttää?
Tuo unelmieni messias.
Enkelini.. kaikkea sitä mikä meiltä muilta jää kokematta. Ja se käärme, joka naisekseni naamioituna uskotteli tiensä sieluni synkkyyteen ja pimeimpiin luoliin, paljasti kaiken koko maailman medialle, joka puolestaan, vastoin yleistä odotusta, panikin kaikkia halvalla (ja vielä perseeseen?). En minä tiedä siitä sitten olisiko itsemurha vaihtoehto ikuisessa häpeässä elämiselle. Häpeä, ja sieluni peili, joka sisimmästäni paljastaa vihan ja katkeruuden.. Eivätkä ne ennen olleet maallisia asioita.. toisin kuin nyt.
-UUUU.. minä täältä pilveltä, tulevaisuuden kulkujunalta vain huutelen, koska olen simpanssi ja me huudamme. Pidä sitten itsesi ojossa nuorimies. Ettei tarvitse taas äidillesi soitella. Rakastan sitten sinua, vaikka ehkä et maailmasi anna vastaanottaa. Sana isolla ”R” kirjaimella suorastaan huumaa maailmani. Kiitos..
Todellinen kiitos luojalle kaikkivaltiaalle. Sinulle, joka vuorien takana valvot. Kiitos siitä ettei sana kiitos ole kittos. ja myös siitä että rakkauden lampun maailmamme pimeyteen päätit lahjoittaa.
Mutta nyt annatko minulle uuden neitsyen, jotta voin lehdet muuttaa syksyn väriseksi ja maailmanajan pysäyttää Lontooseen?
Ollappa siellä sitten siivosti kun ei ole tuotantoa asiasta. Nyt näen.. asioita, joiden paljastamisen olen vanhalle naapurinäidille velkaa. Juoksin portaille joiden edessä kansakunnat kuuntelivat ja Huusin: "Maailman jalassa olette pala kärpäsen paskaa" Heti alkoi mahtava meteli ja hämmennyksen kostea ilmapiiri laski lämpötilansa niin alas, kuin se vain suinkin oli mahdollista. Täällä et enää kestänyt. Keltainen suru syöksyi mielesi uumeniin. Taide oli sittenkin katoavaa. Enpä vanhana Hennes & Mauritz-asiakkaana olisi voinut aiemmin uskoa. Aiemmin.. aikoihin jolloin Curtis Low oli ainoa mies joka oli koskaan pystynyt soittamaan bluesia. Kaikki tämä siis Amerikan mantereella. The land of the free.. Aikoja jolloin johtajan sanaan voitiin luottaa. Siirtomaavallan jälkeen, itsenäistyi amerikka, josta siis perunamme ostammekin. Hehee.. luulit saavasi jotain muuta kuin makkaran aivoihisi vai mitä nainen? NAINEN!!! nyt nukut etkä saisi. Sinun kuunnelmiani pitäisi nyt todistaa ja nauhalle panna. Olethan vaimoni, ajassa entisessä. ajassa ennen feminismiä.? Ja teet sen mitä pyydän. Taitaa luoda mieli kankaalle ajatuksia liian pitkältä ja syvältä mielestä antelias nuori mies menee,, näinhän te odotittte minun käyttäytyvän.. näin siis ainakin oli tarkoitus. Täälläpä sitten hengailen kunnes aikani koittaa, pahuus kuolee, ja hyvyys voittaa. Oli maa nimeltä Sanna, maa nimeltä Ninni, oli manner nimeltä Milla, ja saari nimeltä Tiina. Heille kaikille annetut nimet muunnetaan.. tsrrrrppp tsrrrrpp.. näin meni näkö sinulta, oletko nyt onnellinen? oletko? Vastaa tai minä annan itseni ilmi maailmalle.. mitä? en sanonut noin, se oli uni ajassani, voisitko ajaa autoa nyt? Tulin nykyaikaan ennemmin, kuin uskalsitte unelmoidakaan. Nyt olette suu ammollaan olevia, nilkkejä. Hähää, saittepa vasten kasvoja ja hymyilen teille. Seitsemän päivää on jouluun. mutta vain Kaliforniassa. koska siellä on lämmintä ja ainoastaan drinkit ovat kylmiä.”
-Sanoi vauvva.

Anna ateeksi, please. olet kanssani aina. onko haastavaa lukialle. ei pitäisi, et eläydy! Eläydy! ja silloin testihenkilö onnistui aivonsa itse siittämään ja ajatuksensa kaksinkertaistamaan. Täällä jossakin maailmojen ja aivojen välissä olin minä..

MINÄ (UUSI OTSIKKO)
”Olen Suomen nuorisoa, joka hummeria käyttää jä jännästi käyttäytyy. Olisin lapsena tahtonut pysyä pidempään kuin sain.” -Sanoi taas vauvva. Unohditko sittenkin lainausmerkit, vai? Haluanpa nyt lopettaa kaupungin ja riistohallinnon ja ajatuksiini uppoutumaan taidan mennä minä.

”Miele inne, ei ole nimi, vaikka haluaisi sen mielellään olevan inne.” Kuului ääni menneisyydestä.
”Myös pirkka on nimi eikä mini toisin kuin toivottiin.” Kaikui vastaus.
Tunnistin nuo äänet. Ne kuuluivat ystävilleni joiden todellisuudessa minä olen hajoava. He, Vel Bert ja Tacodemus, olivat luotettavia ja ryhdikkäitä tosiystäviä. Kiitos myös taiteilijalle heidän sieluistaan.
”Olipa innehtivää.” Sanoi Tacodemus.
”Inetän öisin lapsiasi.” Vel Bert vastasi.
Tacodemus hämääntyy ja vetäytyy kyttyräänsä miettimään.. Viiden valovuoden jälkeen hän paljastaa universaalin salaisuuden: ”Inekää. Innees. Senni on innestoinut.Voi vittu on palindromi. Ajatteleppa palindroimia eikä palindomia. Innes.”
Valaistunein kasvoin Vel Bert vastaa: ”Innes!”
”Synapsi vaikuttaa pikkumuumiin, ja muumi tunkee toisen muumi perseeseen porkkanaa. Tartor on poika. Löi lintua häntään.” –Tacodemus jatkaa, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
”Pieni-häntä-linnun nimi oli Trombi. Se on Tromby eikä Trombi. Siinä on ero.”
-Totesi Vel Bert, vaikka hänen äänensävystään kuuli, ettei hän ollut asiasta varma.

-Röyhtäyttää, kuin alias Röyhtö.
-No röyh-täile.
-Pupi.
-Pupi, se on puupii..
No nyt tuntuu siltä, että miehet Birminghamista, olivatkin musikaalisia neroja, nuoria tosin, mutta viiksekkäitä.

Työn tiedot

Kaunistako?

Jussimo

» Kategoria: Kirjallisuus » Kaikki muu sanallinen taide» Työn pituus: 645 sanaa» Työ lisätty: 23.04 - 2008» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)

Tietoa työstä:

Nyt olisikin tälläinen pala purtavaksi.. AI VITTU SIINÄ ON PIIKKEJÄ!! Syöf siili. lol

Kommentit

ssherlock

18:56 // 03.05 - 2008

Miks tykkään sun teksteistä vaikka ne on ihan paskoja.
Ei kaunista, mutta nautittavaa.

Lähetä kommentti

Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!