Kaunokirjallisen työn esitys

Klovni ja karamellisuusisko

Sillä oli räikeä paita
ja maalatut kasvot.
Jähmettynyt hymy ja
kyyneliä poskilla

Loputtoman syvät taskut,
joista ei ihmeitä uupunut,
vihreitä kyyhkyjä ja
kymmenen metriä mansikkalakua

Sillä oli aina kasku valmiina,
sata saneltua sukkeluutta,
kolme joka tilanteeseen ja
kaksi vielä varallekin

Sen koti oli sirkus,
sellainen, joka muodostui
tuoksuista ja äänistä,
miljoonasta mahdollisuudesta

Sinne minä kadotin pikkusiskoni,
sellaisen rusettipäisen,
jolla oli lasilinnunsiniset silmät,
ja jonka taskuihin oli äiti piilottanut
toffeekaramelleja

Minä näin klovnin,
sen räikeäpaitaisen,
ja karamellisuusiskon,
käsikkäin kulkevan
maailmanpyörään

Mutta sitä minä en kerro kenellekään

Miksei sisko pyytänyt minua mukaan

Työn tiedot

Klovni ja karamellisuusisko

Ketturuukku

» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 63 sanaa» Työ lisätty: 25.04 - 2008» Kommentoitu: 5 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 2 kerta(a)

Tietoa työstä:

Loppua mietin tuhat kertaa, enkä keksinyt mitään, millä olisin saanut kerrotuksi mitä tarkoitan. Joten olkoon nyt sitten noin, kunnes parempi jostain kömpii päähäni.

Kommentit

tiamaret

13:41 // 25.04 - 2008

Hmm...Hieno. En kyllä ole mikään runoasiantuntija...Tuli sellanen haikea tunne ja päähän omituisia kuvia klovneista ja kilteistä tytöistä...

Nameless

22:20 // 26.04 - 2008

Nätti. Klovni on kiva.

Darecticum

11:16 // 29.05 - 2008

Minusta loppu ainakin näin tuntuu toimivan hyvin. :) Se herätti ajatuksia. Pidän tästä kohdasta runossa ehkä eniten:

"Sinne minä kadotin pikkusiskoni,
sellaisen rusettipäisen,
jolla oli lasilinnunsiniset silmät,
ja jonka taskuihin oli äiti piilottanut
toffeekaramelleja"

Oii. Mitään kritisoitavaa tästä ei kyllä löydä. Ainoa asia mikä harmittaa on se, että minäkin haluaisin osata kirjoittaa noin hyvin!

Dot

18:34 // 27.06 - 2008

Kuten edellinen kommentti, pidän samasta kohdasta. Se tekee runosta puhuttelevan ja antaa sille lisää sisältöä. Alku on nimittäin kyllä kaunis, mutta kuin sadun kerrontaa parhaimmillaan ... eli, alku yhdistettynä tähän yllätykselliseen loppuun tekee tästä todella "runon", jolla on sanoma!

Manna

12:00 // 11.07 - 2008

Kaunis ja haikea runo. Visuaalinen, tuli kuvia silmiin, vahva tunnelma.

Lähetä kommentti

Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!