Kaunokirjallisen työn esitys
Työn tiedot
Loppua mietin tuhat kertaa, enkä keksinyt mitään, millä olisin saanut kerrotuksi mitä tarkoitan. Joten olkoon nyt sitten noin, kunnes parempi jostain kömpii päähäni.
Kommentit
Hmm...Hieno. En kyllä ole mikään runoasiantuntija...Tuli sellanen haikea tunne ja päähän omituisia kuvia klovneista ja kilteistä tytöistä...
Minusta loppu ainakin näin tuntuu toimivan hyvin. :) Se herätti ajatuksia. Pidän tästä kohdasta runossa ehkä eniten:
"Sinne minä kadotin pikkusiskoni,
sellaisen rusettipäisen,
jolla oli lasilinnunsiniset silmät,
ja jonka taskuihin oli äiti piilottanut
toffeekaramelleja"
Oii. Mitään kritisoitavaa tästä ei kyllä löydä. Ainoa asia mikä harmittaa on se, että minäkin haluaisin osata kirjoittaa noin hyvin!
Kuten edellinen kommentti, pidän samasta kohdasta. Se tekee runosta puhuttelevan ja antaa sille lisää sisältöä. Alku on nimittäin kyllä kaunis, mutta kuin sadun kerrontaa parhaimmillaan ... eli, alku yhdistettynä tähän yllätykselliseen loppuun tekee tästä todella "runon", jolla on sanoma!
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!