Kaunokirjallisen työn esitys
Kuka sinä olet?
Kuka oikein?
Mikä,
olen minä..
Enhän näe, enhän
tottakai, auna.
Meinaan olla jälki
vaihteessa.
Olenhan, olin jo.
Mutta sekin loppui.
Meinaan olla aina
jäljessä.
Senkus menen,
en tarvitse, kiitosta vaa
meillä ei nämä
systeemit pelaa.
Tottahan sitä hiljaa
sopii odottaa, auna.
Tottahan sitä, todistaa
”voi rakkain paita”
Pakottaisin minut
olemaan luopumatta
tuskasta sen
illuusion tähden
sijainnin tunnen.
Työn tiedot
Onko pakko
Ktaemsshar
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 37 sanaa» Työ lisätty: 25.04 - 2008» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Yö. Heräämättömyyden ja unettomuuden välissä. Älkää lyökö sanojen merkityksiä lukkoon niiden ulkoasun perusteella. Kuin lukisitte ääneen. Toivon että miettisitte tapoja ymmärtää kun äännetään epäselvästi/selvästi. Mielikuvitus, lukekaa miten lystää.
Kommentit
Jepa
16:20 // 25.04 - 2008
Jotenkin pomppiva, mutta nimen omaan pomppivuus tuo siihen sen mitä riimi baababaassa jää kaipaamaan.
Ketturuukku
11:34 // 16.08 - 2008
Sointuva, jotenkin musikaalinen. Säkeitä on mukava lausua pään sisällä, vaikkei niiden kaikkia merkityksiä ymmärräkään. Tulee mieleen jokin tunne, jokin olotila, jota en saa selitettyä, mutta joka kuitenkin on tuttu. Jokin, kun on valvonut pitkään ja ajattelee omaa elämäänsä, tunteiden kirjon käännellessä päästä päähän ja tuntuu, ettei ole ihan järjissään.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!