Kaunokirjallisen työn esitys
Valo täytti taivaan ja rakensi itsestään portaat joita pitkin asteli mies. Tämä tapahtui samaan aikaan kaikkialla maailmassa, niin että koko ihmiskunta saattoi seurata tapahtumaa reaaliaikaisesti, riippumatta siitä missä kukin sattui sijaitsemaan. Kuitenkin portaita ja niitä pitkin laskeutuvia miehiä oli vain yksi.
”Kuka sinä olet?”, kuului jostain kysymys.
”Minä olen Jumalan poika.”
”Oletko sinä Jeesus?”
”En.”
”Kuka sinä sitten olet?”
”Mikko.”
”Kuka vitun Mikko?!?”
”No Mikko. Kapish?!?
Jokin rohkea kristitty avasi suunsa: ”Mutta eikö Jumalan pojan nimi ole Jeesus?”
”Kaipa sillä senkin nimisiä mukuloita on, meitä on tuolla kato ihan perkeleesti..”
Kristikunnan valtasi suuri hämmennys.. ”Miten tämä voi olla mahdollista, meille on opetettu että Jumalan pojan nimi on Jeesus!”
”No voi hyvät ihmiset käyttäkää nyt päätänne.. Isällä on ollut ikuisuus aikaa hässiä kaikkia maailman kaksi- ja neli- ja kahdeksanjalkaisia, luuletteko todella että kellään voisi olla niin hyvä tuuri että vahinko kävisi vain kerran?”
”Miksi sinä olet tullut luoksemme?”
”No minä ajattelin tulla vähän vapahtelemaan aikani ratoksi.” Mikko vastasi.
”Mistä sinä meidät vapahdat?” Ihmeteltiin.
”Jaa, en minä tiedä, mistä te haluaisitte vapautua?”
”Vapahda meidät kaikesta pahasta!” Kansa mylvi. ”Päästä meidät pahasta!”
”Haluatte siis että poistan mielistänne kaiken pahan? Näin olkoon!” Mikko loihe lausumahan, ja sillä samalla hetkellä jokin naksahti ihmisten päissä. Ihmiset tunsivat äkkiä olonsa kovin onnettomiksi ja vieraantuneiksi. Psykiatristen vastaanottojen odotushuoneet ympäri maailmaa täyttyivät ihmisistä, jotka yhtäkkiä tunsivat olonsa kovin hajanaisiksi ja tyhjiksi, mikään ei tuntunut oikein miltään, tunne-elämä oli taantunut koppakuoriaisen tasolle.
”No niin, eiköhän siinä ollut jo vapahtamista riittämiin yhdelle illalle. Haluaisitteko te seuraavaksi vaikkapa toivoa jotakin?” Mikko kysyi.
”Saammeko me ikuisen elämän?” Joku innokas kysyi.
Mikko napsautti sormiaan ja ennen kuin kukaan oli ehtinyt esittää vastalausettaan, oli ihmiskunnasta tullut kuolematon.
"Tahdon olla hämähäkkimies!"
”Voisitko kertoa meille mikä on elämän tarkoitus?” Kuului moni kyselevän.
”Odottakaas kun mietin.. ..Noin! Elämänne tarkoitus on raahautua kynsien ja ryömien kaiken ravinnoksi kelpaavan perässä ikiroutaisessa maailmassa.”
”Ööö mitä vittua!?!” Kaikui sadoilla eri kielillä, mutta pian ihmiset alkoivat jo huudella:
”Poista maailmasta sodat! Haluamme maailmanrauhaa!” Ja niin kävi että sillä samalla hetkellä kaikki maailman sodat ja kahakat päättyivät. Aseteollisuus kuoli ja Yhdysvaltain talouden romahdettua koko maailma ajautui ennennäkemättömään lamaan. Suuri köyhyyden aalto pyyhkäisi koko maailman yli. Ennen niin vaurailla omakotialueilla käytiin veristä taistelua roskalavojen antimista ja kaatopaikat täyttyivät tuhansista epätoivoisista ravinnonetsijöistä. Viidakon lait vallitsivat moraalijärjestelmien murentuessa itsesuojeluvaiston tieltä.
”Poista maailmasta eriarvoisuus!” Huusi joku onnekas jota lama ei ollut vielä niellyt kitaansa.
”Jahas, no mitä sinä sillä eriarvoisuudella tarkoitat?”
”No sitä, että jollakulla on paremmat edellytykset saman tavoitteen tavoittamiseen jostakin syystä kuin jollakin toisella. Esimerkiksi internet.. Jos omistat nettiyhteyden, on sinun helppo katsoa heti aamulla vaikkapa avoimet työpaikat kun taas netittömän ihmisen täytyy lähteä polkemaan kirjastoon ja sinä aikana on jo nettinörtti ehtinyt viedä työpaikan.”
”Ahaa, taidan ymmärtää.. haluat siis että poistan maailmasta asiat jotka eriarvoistavat ihmisiä?
”Niin.. sitä minä taidan tarkoittaa..” Toivoja vastasi hieman epäröiden.
”Näin olkoon. Pahoittelen jo etukäteen, tässä saattaa mennä tovi.”
Sitten alkoi tapahtua. Internet kaatui. Kaikkialla näyttöpäätteissä luki vain ”Horror, terror & syntax error.” Seuraavaksi räjähtivät kaikki maailman autot.
”Mitä helvettiä!” ”Miksi sinä noin teit?” Kyseltiin kauhistuneina.
”Autot eriarvoistavat ihmisiä. Autollisen on paljon helpompi esimerkiksi työskennellä kauempana kuin autottomilla kanssaeläjillään.” Sitten ihmisiltä paloivat vaatteet päältä.
”Kaikilla ei ole varaa ostaa hienoja vaatteita joilla tehdä vaikutus ihmisiin. Vaatteet eriarvoistavat.”
Yhtäkkiä talot alkoivat räjähdellä.
”Kodittomat ovat hyvin eriarvoisessa asemassa.”
Ja niin jatkui, kunnes lopulta jokainen ihmisen luoma esine tai asia oli tuomittu eriarvoistavaksi ja tuhottu. Kuolemattomat ihmiset ryömivät alastomina ja palaneina raiskatussa maassa kuin toukat. He pitivät käsittämätöntä mökellystä, sillä kielitaito oli eriarvoistavana poistettu heidän muististaan. Sitten suurin osa heistä alkoi yrittää purra itseään hengiltä.
”Geeniperimä eriarvoistaa. Kaikkien isien ja äitien on kuoltava.”
Yhtäkkiä Mikko huomasi auringon polttavan joitakin maassa raahautuvia luontokappaleita toisia enemmän. Ja niin aurinkoa ei ole koskaan ollutkaan.
Mikko katseli ympärillään leviävää uutta jääkautta ja maanmatosia jotka kammottavasti ulisten kynsivät jään alta ruumiita syödäkseen. Hän pyöritteli päätään ja mietti: ”Toiset näköjään vain syntyvät onnettomien tähtien alle.” Ja niin tähdet taivaalla sammuivat yksi kerrallaan.
Työn tiedot
Vapahtaja
Osterix
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 608 sanaa» Työ lisätty: 26.04 - 2008» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Kiistelin joskus ystäväni kanssa siitä, eriarvoistaako internet. Mielestäni kysymys on typerä.
Kommentit
dbgirl
00:30 // 27.04 - 2008
Erittäin tragikoominen teksti, joka tuntuu aluksi pelkästään hauskalta, mutta lopulta taustalta löytää paljon vakavia aiheita. Niitä on helpompi käsitellä huumorin keinoin. Hyvin kirjoitettu, lisään suosikkeihini :)
Piippurassi
19:20 // 27.04 - 2008
Minä pidän tästä. Nameless ja dbgirl vastasivatkin jo suhteellisen täydentävästi, mutta halusin tulla erikseen kommaan. "Tahdon olla hämähäkkimies!" Tuo oli ehkä lempilauseeni.
Lievilläkin kirosanoilla on taipumus "mädäntää" teksti ja viedä kirjoittajaa kohtaan tunnettu kunnioitus, mutta tässä niin ei käynyt. Vapahtaja on hyvä nimi tälle. Pidin myös käytössä olleesta nimestä Mikko. Siis ihan Mikko, ei Benedictus, Elias tai mitään ulkomaalaiselta kalskahtavaa tämän päivän nuorten äitien lasten muotinimeä.
Tekstisi käsittelee asioita, joista puhutaan vakavalla naamalla. Sinä et niin tehnyt, eikä se tunnu yhtään mauttomalta ja se on hienoa se.
AntoineDeSaint-Exupery
22:13 // 10.07 - 2008
Olen yleensä täysin eri mieltä siitä kuin Piippurassi, että kirosanojen käyttö tekstissä jollain tavalla söisi siltä uskottavuuden. Niin kuin yleensäkään, tässäkään ei niin käynyt. Ehkä olen vain hullu, mutta kirosanojen käyttö tuo tietyn säväyksen tekstiin kuin tekstiin. Ja kuten muissakin töissäsi, tässäkin idea on itsessään loistava ja vain toteutus kehtaa kilpailla sen kanssa. Typerästäkin kysymyksestä siis voi syntyä jotain näinkin piristävää luettavaa. Oi helvetti mitä tekstiä.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!