Kaunokirjallisen työn esitys
Vanhuus tulee avaruusmatkaajalle usein yllätyksenä. Sitä lentelee pitkin samoja vanhoja tuttuja kauppareittejä usein vuosikausia, aina vain isompien rahasummien perässä, kunnes yhtäkkiä huomaakin olevansa satakaksikymmentä eikä ole vielä edes menettänyt neitsyyttään. Siinä sitten mietit että mihin se elämä oikein katosi, vastahan perit sedältäsi sen pikku aluksen ja päätit ryhtyä freelancer-pilotiksi. Viimeistään tässä vaiheessa useimmat speissarit asettuvat aloilleen johonkin syrjäiseen aurinkokuntaan ja kuolevatkin pian juotuaan liikaa riedquatilaista viskiä ja kontattuaan humalassa lemmikki-linglanginsa hampaisiin.
Osa kuitenkin päättää jatkaa, mutta hyvin harva rehellisillä poluilla. Sellaisessa ei yksinkertaisesti ole mitään jännitystä, vain samaa vanhaa turvallisten kauppareittien sahaamista ja silloin tällöin taksina toimimista. Vanhukseksi luokiteltavaan ikään ehtineet avaruusmatkaajat eivät enää halua sellaista. Seikkailua ja jännitystä he olivat alunperinkin haikailleet alettuaan avaruusmatkaajaksi, mutta olivat vain jämähtäneet siihen tylsään mutta ah, niin kannattavaan bisnekseen jota planeettojenvälinen kaupanteko oli.
Mainituista syistä käykin usein siten, että ne harvat jotka jatkavat entiseen tapaan, joutuvat entisten ystäviensä ryöväämäksi. Noista vanhuksista tuleekin poikkeuksetta eteviä avaruusrosvoja, sillä heillä on vuosien kokemus aluksen lentämisestä ja he ovat nähneet elämänsä aikana niin monta avaruusrosvoa että tietävät heti kuinka toimia. Kokemus on muutenkin suorastaan elintärkeää avaruudessa. Kokemus tuo taidon, taito tuo maineen, maine tuo kunnioituksen - mutta myös vihollisia. Ja vihollisten kanssa pärjää, jos on kokemusta.
On vanhalla iällä toki huonotkin puolensa. 3000-luvun teknologia mahdollistaa kyllä kokonaisen uuden vartalon valmistamisen synteettisesti - minkä takia mister- ja miss universum-kisoja ei ole enää olemassa - mutta aivojen rappeutumista ei voi muuta kuin hidastaa. Siksi ei ole ollenkaan epätavallista, että joku ostaa salakuljetettavaksi neljän tonnin painosta orjia paikassa A ja myy myöhemmin saman tonnimäärän verran lannoitetta paikassa B vain koska unohti tarkistaa aluksen tavaratilan ilmatiiviyden, taikka että joku dumppaa aurinkoon roskien sijasta arvokkaan lastin siipikarjaa.
3000-luvun lääketieteen korkean tason takia ihmiset elävät pitkään, yleensä reilusti yli sadankolmenkymmenen. Kun avaruusrosvon elämän loppu sitten viimein tulee, se ei siltikään tule vanhuuden takia. Ainakaan suoraan. Vanhuudella toki voi olla osuutta asiaan jos syöttää hyperajon koordinaatit väärin ja törmää neutronitähteen tai eksyy tähtisumuun, mutta yleensä loppu tulee enemmän tai vähemmän väkivaltaisesti. Avaruusrosvoilla ei ole minkäänlaista ammattikunnioitusta, ja lisäksi riesana ovat myös virkaintoiset poliisit sekä keinoja kaihtamattomat palkkionmetsästäjät.
Avaruusrosvoille ei pidetä hautajaisia. Jo pelkkä ajatus avaruusrosvon hautajaisista on yhtä typerä kuin vaikkapa ajatus tuulilasiin pläsähtäneen ötökän hautajaisista. Yhtenä päivänä lennät iloisesti jossakin raja-alueen hämärimmässä kolkassa salakuljettamassa viinaa kuten tavallista, ja seuraavana päivänä olet yksinkertaisesti lakannut olemasta atomiesi leijaillessa kylmässä tyhjyydessä vain tullakseen käytetyksi tuhansia vuosia myöhemmin jonkin galaksienvälisen jäteauton polttoaineena.
Silti... en osaa kuvitella parempaa elämää kuin avaruusrosvon elämä.
Työn tiedot
Millaista on olla vanha avaruusrosvo
accent
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 398 sanaa» Työ lisätty: 01.05 - 2008» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
kepeähköä tieteissepustusta
Kommentit
Meia
10:25 // 01.05 - 2008
Kepeähköä tosiaan. Kaikkein parhaiten ajatus ehkä tiivistyy ensimmäisen kappaleen toisessa lauseessa. Teksti on sujuvaa ja sitä lukee ilolla, ja novelli on sen verran lyhyt ettei puolivälissä ala haaveilla tupakkatauosta (onko se sitten hyvä vai huono asia. Kyllä tämän voisi pidempänäkin ottaa). Hauska ajatus, hyvä toteutus.
dbgirl
16:15 // 01.05 - 2008
Kepeänhauska tarina joka sopii vappuun yhtä hyvin kuin rusina simaan (tosin joku voi olla siitä erimieltä, mutta unohdetaan se).
Tarina kulki soljuvasti eteenpäin ja aina välillä jäi joissain kohdissa nauramaan. Mutta on tässä toinenkin puoli, se vakavampi. Kyllä tämä saa miettimään vakavia. Esim. tuo teknologia - mikä on moraalisesti hyväksyttyä ja mikä moraalisesti sopimatonta?
Hyvin kirjoitettu tarina, ei rönsyillyt vaikka välillä hypittiinkiin pieniin yksityiskohtiin. Suosikoin :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!