Kaunokirjallisen työn esitys
Olen.
Tässä.
Ja nyt.
Ei en paikoillani pysy.
Vaikka jalkani olisivat langoista sekaisin,
niveleni nurinpäin
ja maa jossain kaukana.
En horjumatta liiku,
enkä tahdostakaan voisi olla
ilman tuota tahditonta tanssittajaa.
Ja silti minä yksin näyttämöllä
tarjoamassa kansalle leipää ja sirkushuveja.
Mielenvikaiset riveissä ja niitten välissä
nauravat tuota dragikomiikkaa konsanaan.
Eikä näyttämön rikkinäisistä valoista
tai niitten tuomasta kuumuudesta
saa suuttumustaan irti.
Tähän holtittomaan oloon.
Vaan järkytys sinänsä;
minä lankojen kummassakin päissä.
Takana taukoamaton opettelu,
eikä se suju vieläkään.
Työn tiedot
Marionetti
Blanco
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 56 sanaa» Työ lisätty: 03.05 - 2008» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
joskus toisinaan oloni on tämmöinen.
Kommentit
Jepari
15:21 // 03.05 - 2008
Ensimmäiset kolme säettä eivät sovi runoon muuten, liian kliseinen sanonta. Muuten mukava... olen vain liian levoton keskittymään tällä hetkellä, mistä pahoitteluni. Mutta alku liian kliseinen - kuin valokuva kukasta tai auringonlaskusta.
GemineWings
13:09 // 04.05 - 2008
Enpä tiedä, minä pidän noista kolmesta ensimmäisestä säkeestä. :)
Mukavan erikoinen runo aihevalinnaltaan ja käsittelyltään, sen puolesta hyvin piristävä.
Viimeisestä säkeistöstä pidän erityisen paljon - kaikki muu runossa antaa tunteen, että runon puhuja olisi vain tahdoton, jonkun muun käsissä oleva nukke. Viimeisen säkeistön ansiosta tähän tulee vähän uutta näkökulmaa: runon puhuja on itse narujen päässä ja ohjailee tilanteita, mutta on kuitenkin "tahditon". Tulee tunne, ettei puhuja osaa kuitenkaan hallita itseään ja toimia siten, niin kuin oikeasti haluaisi. Eräänlaista roolinvetoa, kaiketi.
Hyvä runo. :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!