Kaunokirjallisen työn esitys
Haluaisin katsella kuvaa siitä, että repisin rintalastani irti.
Sormeni vuotaisivat kaiken sen tukahtuneisuuden voimasta, jota lasikelloni on kerännyt pintaansa.
Käteni liikkuisivat nopeasti ja varmasti, kuin tiedostaen kuumana kyteneen frustraationi.
Paljastaisin kaiken kanteni suojaaman sinulle, osaisin sanoa sen ääneen, näkisin sen.
Katsoisit minua alastomana, vailla suojaa, vailla silkkiliinoja.
Minä seisoisin suorassa ja puolustautumatta, enkä minä värähtäisi katsettasi
Minä olisin sinusta kaunis.
Sinä katsoisit pitkään ja hiljaa ja tarkastelisit minua kuin näkisit ensimmäistä kertaa.
Lopulta sanoisit; ’rauhoitu, susi on poissa’
- Ja kaikki on uni, jossa haluan olla mukana, mutta jota en aio tehdä.
Työn tiedot
Lasikellon alta
Nanna
» Kategoria: Kirjallisuus » Kaikki muu sanallinen taide» Työn pituus: 120 sanaa» Työ lisätty: 10.05 - 2008» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Proosaruno, en uskaltanut laittaa kategoriaan runous, ettei kukaan sammakkoile siitä.
Luovan kirjoittamisen kurssin vääntöä.
Kommentit
Siir474
23:18 // 10.05 - 2008
Oho, ompa nätti! (Vaikken oo aikasemmin tienny mikä on proosaruno :p) Aluks tuli mieleen että ei taas
jotain angsti runoja. Mutta toiseen säkeistöön kun siirty, tajus että eihän tässä mitään angstita!
Tässä on hyvä idea, ja tarinan kulku. Viimenen säkeistö kruunaa koko runon, ja vetää samalla kaiken
kasaan. Tota ’rauhoitu, susi on poissa’ kohtaa en kyllä tajunnu -> Mikä susi? Mutta kyllä saat olla
ylpee tästä, ainakin niin mää sanoisin :D Jatka samaan malliin! :)
ruostekasvo
21:39 // 11.07 - 2008
"herrajumala." oli ensireaktioni kun aloin tarkastella tekstejäsi lähemmin kommenttisi myötä. Tuumin, että jos ihminen osaa antaa rakentavaa palautetta, niin jo se kielii kielen vahvasta hallinnasta.
Olin väärässä, tavallaan, sillä en tosiaankaan odottanut näin mykistäviä luettavia - olet rehellisesti sanottuna Harhakuvan parhaita kirjoittajia.
Ilmaisusi ovat hienoja, salaperäisiä, niistä ei välttämättä saa henkilökohtaista otetta, mutta ne kuitenkin jäävät pään sisään kaikumaan ja herättämään ajatuksia.
Kokonaisuus on raudanluja.
Oi voi. Rakentavat kommentitkin pakenivat kauhuissaan muualle.
Mutta no, pääasia oli vain sanoa näin latteasti, että kiitos näistä, pidän tyylistäsi ja teksteistäsi ihan hurjasti.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!