Kaunokirjallisen työn esitys
Huone on täynnä ruumiita. Liikkumattomana ne makaavat sikin sokin pitkin lattiaa. Kävelen askel kerrallaan pimeän tilan poikki, varoen astumasta yhdenkään päälle. Varoen koskemasta niitä - kuin voisin hipaisullani herättää ne. Ei, niiden uni on liian syvää, jotta minun kosketukseni toisi heitä enää valveille.
Pitelen kättä kasvoillani, tiukasti, niin tiukasti, että hengittäminen nenän kautta on mahdotonta. Varovasti annan hapen kiertää suuni kautta keuhkoihin, virrata vartalooni. Pitäen minut hengissä. Katselen, kuinka veripisarat tipahtelevat käsivarttani pitkin matolle. Kuulen jokaisen pienen osuman, mutta en kiirehdi huoneen halki. On niin pimeää, etten näe kunnolla eteeni, eivätkä silmäni ole tottuneet hämärään. Otan askelen kerrallaan, varon osumasta mihinkään.
Puhtaalla kädelläni tartun ovenkahvaan, vedän sen auki ja katson taakseni huoneeseen valokaistaleen näyttäessä sen kirkkaammin. Raajat hajallaan, siellä ne makaavat. Käännän katseeni, kyllästyneenä, katsahdan peiliin ja virnistän - vaikka käteni peittääkin hymyn huulillani, ja nenäni, edelleen. Vedän käteni pois, katselen kylpyhuoneen peilistä omaa kuvajaistani, ja virnistelen edelleen veren peittämille kasvoilleni. Järjestelmällisesti alan pestä oikeaa kättäni lavuaarissa. Osittain hyytynyt veri liukenee hiljalleen veteen, ensin kämmenestäni, sormistani, sormenpäistä. Kynsien ympärillä joudun taistelemaan, ja koko ajan katselen lumoutuneena, kun veri pisaroi pesualtaaseen. Kaunista, kirkasta, punaista vertani.
"Sä se olet sitten sairas", toteaa siskoni ovensuusta. Yöpaita yllään, unisin silmin hän seisoo siinä ja katselee lievästi paheksuen. "Nenänkaivaja."
Pyyhkäisen verta nenästäni, totean vain: "Johtuu varmaan siitä, etten oo nukkunu vähään aikaan kunnolla. Tai syöny. Mee nukkumaan, koiratkin nukkuu jo."
Työn tiedot
Yöllä minun todellisuudessani
centaurea
» Kategoria: Kirjallisuus » Kaikki muu sanallinen taide» Työn pituus: 222 sanaa» Työ lisätty: 13.05 - 2008» Kommentoitu: 5 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Hah :D Ajattelin tätä eilen ku pesin verta käsistä ja naamasta. Kaikki alkoi aivastuksesta ja sit veri lensi - on ehkä turhan huonot veriarvot ja muuta sellasta. Älkää ihmiset pitäkö mua liian sairaana. Ja ne ruumiit on _koiria_. Ne näyttää niin kuolleelta ku ne nukkuu.
Kommentit
someFeeling
23:18 // 13.05 - 2008
Vitsi kun mulla on huono tapa lukee eka noi tietoa työstä -kohat, ja niis on ain spoilerit tekstiin =( Mun pitää hankkiutua tavasta eroon. Aika luonteva teksti, ei oo sellasia pakonomaisesti väännettyjä lausahduksia. Tykkään erityisesti sisaren kommentista.
Abaddon
21:47 // 14.05 - 2008
Ei kukaan sua sairaana pidä, sulla vaan on mielikuvitusta =D
Ai ne olikin koiria :/ mutta mä tykkäsin. Ainoa pieni nipottamisen arvoinen asia on se, että miten käden voi pestä järjestelmällisesti? :D pakko oli jotain kritiikkiä keksiä :D
Ylva
23:49 // 15.05 - 2008
Pakko kommentoida kommenttia :D Käden kun pesee verestä niin kämmen tosiaan puhdistuu ekana koska automaattisesti pidät kättäsi sormet alaspäin niin vesi huuhtoo ensin kämmenen ja puhdistuminen (varsinkin kun on kyse kuivuneesta jutusta oli se nyt veri tai maali) tapahtuu yllättävän järjestelmällisesti ja sormenpäät ovat viimeiset. Loogistahan se on sinänsä. En tiedä kyllä selitinkö nyt mitenkään päin selvästi.
Ja työ. Ihan tekijänsä kuuloinen XD Ja kuten ennenkin, tykkäsin paljon. Sellainen tosi..hämy tunnelma. Ja hyvin kuvailtu, näin koko tapahtumasarjan mielessäni. Pidän niin siun teksteistä ja runoista. <3
Paradigm
00:09 // 16.05 - 2008
:D Hah... hauskaa... "koiratkin nukkuu jo" tajusin jo tuossa vaiheessa, että ne ruumiit oli koiria... siitäkin se olis pitänyt tajuta jo teksti lukemalla... se on kuvauksessa täysin turha... mutta hauska teksti... ja osailin aavistella jonkin nenäDNA:n vapautumisen liittyvän tähän :)
Ran
17:23 // 16.05 - 2008
mahtava loppu!:D
alku oli niin verisen ja ilkeen murhaajan kuulonen! olin ihan varma.xD
todella hyvää tekstiä ja kuvailua.^^
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!