Kaunokirjallisen työn esitys
Toivoisin
Jokaisella sadulla
Niillä pitkillä ja vaikeilla
On alku ja katkera loppunsa
Missä rakastavaiset eroavat toisistansa
Oma elämäni
Muistuttaa niistä synkistä taruista
Niistä jotka kertovat sankarien taistosta
Läpi vihan ja surun kyllästämien polkujensa
Toivoisin sinut vierelleni
Ennen lähestyvää loppuani
Kun putoan maan rakoon
Liittyen synkkään satoon
Lausun nimesi tuska sydämessä
Ja tunnen kätesi kädessä
Kädessä joka puristuu kuolemassa
Rakkaus on ikuista
Kuolema tuo helpotusta
Tuskiin joihin mikään ei auta
Paitsi hetki kahden sinun kanssa
Matkani tulee olemaan pitkä ja toivoton
Vaan eipä siltikään täysin valoton
Toistan sanani ja muistan kasvosi sydämessä
Ja olen kuoleva suu hymyssä
Toivoisin sinut vierelleni
Ennen lähestyvää loppuani
Kun putoan maan rakoon
Liittyen synkkään satoon
Lausun nimesi tuska sydämessä
Ja tunnen kätesi kädessä
Kädessä joka puristuu kuolemassa
Anna minulle edes pieni hetki
Ja kerron ettei se ole turha retki
Vaikka uhraankin siinä rakkauteni
En kadu kunhan sillä pelastut, rakkaani
Toivoisin
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 109 sanaa» Työ lisätty: 15.05 - 2008» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
--Eh?--
16:16 // 16.05 - 2008
2x "Lausun nimesi tuska sydämessä": tuohon sopisi mielestäni paremmin "sydämessäni".
Viimeinen kappale liian lapsellista riimittelyä.
Miksi jokainen rivi alkaa isolla kirjaimella?
Mukava teksti silti kaikinpuolin :)
Hyvää viikonloppua!
20:35 // 16.05 - 2008
Ihana! Eniten tykkään tästä kohdasta "Anna minulle edes pieni hetki
Ja kerron ettei se ole turha retki". Juuri oikeat sanavalinnat ja niin totta! vau :)
01:35 // 23.05 - 2008
Hieno ja tunteellinen runo.
Riimittely tekee runosta kevyemmän, kuin mitä sisältö oikeasti on.
Kuolemaan liittyviä elementtejä, toistoja voisi olla vähemmän, jolloin sanalla olisi suurempi voima. Toisto nimittäin kuluttaa aihetta.
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!