Kaunokirjallisen työn esitys
Autioita katuja, betonilähiö elinikäinen vankila
kiireiset tunnit muistuttaa kuolemaa – lobotomiasirkus
Susanna katos viimeviikolla, huokasi
”Tämä vaikea elämä”
Graniittiportaat yläkertaan vie
Taivas täynnä mustaa vimmaa
Kultainen pelto ja kuluneet villasukat,
aamuyöstä kello viis
Hollantilaiset prostituoidut Tiibetissä,
kengät jalkaan ja katoan rappukäytävään
Betonilähiössä kukkia, hengitän irtokarkkeja
Väkijuomalammet meitä kaikkia houkuttaa
Ruostuneita nauloja, voiko rakkauden planeetalla hukkua?
Korpinkynnet ja liitutaulu
Onko äiti ollut onneton?
Peiton alla pätsissä huuto hiljainen
Hunajainen kimarasi ääneen katoaa
Baltianmerellä raajat repeävät,
sunnuntaiksi San Franciscoon
minä olen kateissa
”Meidän Juliaana, Joosua ja Joakim”
funktiot, algebra, onnelliset – nainen leijuu
Koe-eläimiä kylmässä laitoksessa
päättyy keskelle moottoritietä
Leipzigiin muutkin posliininuket karkaavat,
hartsilapset juoksevat kirkkain silmin
Kylmä betonipalkki reittä vasten
hymy hiipii huulille, ne ei vielä tiedä mitään
Jumala, kaipuu ja se kuolema –
ei elämää voi katsoa silmiin,
enää ei olla niin kuin ennen
Elämä,
tämä vaikea elämä.
Työn tiedot
Maailman pienimmät sormet
xandravicious
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 109 sanaa» Työ lisätty: 18.05 - 2008» Kommentoitu: 7 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Olevinaan joku vähän kantaaottava, mut sitä on kai vähän hankala tajuta. Anycase, enjoy yourself. :p
Kommentit
Jepa
12:16 // 19.05 - 2008
Puhuttelee, todella paljon. Ihan kuin joku olisi huutanut tän mulle erittäin vihaisena. Melkein katson ympärilleni ja etsin sitä joka huusi. Todella vaikuttava ja pelottava tunnelma, ehkä jopa liikaa kaikkea maailman vaikeutta koitettua saada samaan aikaan, tosi iso vaara että leviää käsiin kun koittaa survoa liika, mut tää pysyy nätisti kasassa. Tosiaan paikoitelleen liian ahdistava mun makuun.
elvistellen
03:46 // 30.09 - 2008
Siinä ja siinä etteivät kielikuvat kapsahda itsetarkoituksellisiksi mutta pidän kovasti. Vahvaa sanankäyttöä, musta vimma ja varsinkin lobotomiasirkus kolahti. Jesh!
Ketturuukku
12:16 // 30.09 - 2008
Paikoin huvittavaa, paikoin niin ahdistavaa, että omaa sielua painaa, betonilähiö ja sen paikoin musta elämänrytmi on tuttu. Vahvaa tekstiä, herättää ajatuksia ja tunteita ja pakottaa lukemaan parhaat kohdat moneen kertaan.
Viskaan sinut kaverilistalle, tätä laatua haluan lukea lisää.
Pupulainen
18:49 // 11.11 - 2008
En hirveän paljon runoja ymmärrä (en tarkoita mitään negatiivista runoja kohtaan, olen vain itse vähän tyhmä :D) mutta tämä ainakin synnytti todella vahvoja mielikuvia. Paljon värejä, erilaisia ympäristöjä ja tunnelmia. Tykkäsin.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!