Kaunokirjallisen työn esitys
Työn tiedot
Muokattu GemineWingsin ehdotuksesta 12.6.2008.
Kommentit
Hmmm... Ehkä aavistuksen epäyhtenäinen. Toisaalta se on ehkä se sinun tuttu tyylisi, joka vaan on aina yhtä yllätyksellinen. Ja mielenkiintoinen tämä joka tapauksessa on (o:
Ah, melkoinen petos auringolta! Kuinka viehättävän kaksinaamaista. Ihanan konstailematonta sanankäyttöä, hieman etäistä tosin (tunteella ei retostella, mutta ei se toisaalta välity lukijallekaan. Ulkopuolinen runo.).
Ei ehkä ihan se reaktio mitä tällä ollaan haluttu aiheuttaa, mutta aiheutti naurahduksen kun kuvittelin mielessäni tuon tapahtuman. Näin sellaisen täydellisellä ajoituksella varustetun komedianpätkän tuossa. Kirjoitusasu ja tyylisi muokkautuvat ja kehittyvät. Kuten sanonta kuuluu: "ihan jees"
Näppärä ajatus runossa. Tai näppärä ja näppärä, tyly lähinnä. :D
Kolmesta säkeestä pidän, ehkä kaksi seuraavaa vaatisivat tilaa ihan omaksi säkeistökseen? Toisaalta kahden viimeisen säkeen tylyys on varsin hyvä asia, mutta liitettynä yhteen tiiviiseen pakettiin ne ehkä käyvät vähän itseään vastaan ja töksähtävät hieman liikaa. Sen vuoksi oma säkeistö tuntuisi minusta paremmalta ratkaisulta. :)
Hyvin tyylisesi runo, pidän runon koko ajatuksesta. "Sokaistun kirkkaille valonsäteille" - hyvin ilmaistu verraten siitä seuraavaan onnettomuuteen. Toisaalta tässä on vivahteita surullisesta ihmisestä, jolla ei koskaan mikään onnistu (ja kun onnistuukin, vedetään heti matto jalkojen alta), mutta toisaalta myös liian hyväuskoisesta ja luottavaisesta ihmisestä, joka ei osaa katsoa tilanteita realistisesti, vaan leijailee liikaa pilvilinnoissa. :)
Parani mielestäni nyt omina säkeistöinään. :)
Antaa hyvin nyt tiettyä vahvuutta toiseen säkeistöön, kun se ei jättäydy varjoon ensimmäiseen säkeistöön liitettynä. :)
Tämä antaa lopuksi kovin suunnitelmallisen tunteen, mutta mikään ei silti tunnu johdattelevan siihen. Kirjoitus tavassa tai ideassa en näe MITÄÄN huonoa, mutta aika vaisuksi jää tuo toteutus.. Aiheesta voisi repiä irti enemmänkin (focus and so on).
Runolla on kaunis kurkottava aloitus, joka yllätyksellisesti käännetään "arkipäiväiseen" soramonttuun! Runo mielestäni kuvaa uskoa ja toivoa paremmasta huomisesta, mutta joka kuitenkin päätyy pettymykseen. Kaunis nimi!
Ironista. Hienosti muotoiltu ajatus. Tuo minulle mieleen elämän arvaamattomuuden ja ihmisen sokean uskon kaikkeen parempaan. Aina täytyy olla olemassa jotain parempaa ja sitä kohti kurkotetaan. Miten sitten käykään..
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!