Kaunokirjallisen työn esitys
Kylpyammeessa makasi ruumis.
Olohuoneessa toinen.
Veri oli punaista, ja sitä oli kaikkialla minne nainen vain katsoikin. Huoneisto oli sekaisin, vesi virtasi keittiössä alas tiskialtaasta vuolaana virtana.
Nainen kävi sulkemassa vesihanan, ja riisui kenkänsä. Lattialla oleva viileä vesi hyväili hänen jalkapohjiaan ja varpaitaan. Nainen huokaisi. Makuuhuoneessa parvekkeen ovi ilmoitti itsestään paiskautumalla hellästi kiinni hennossa tuulessa.
Kolme.
Hänen ystävättärensä kaula oli leikattu auki, ja punainen, kuivunut roiskevana ulottui puoliväliin kukkatapettista seinää. Lakanat olivat pilalla. Koko huoneistossa haisi kuolema, mutta makuuhuoneeseen se ei yltänyt. Tuuli hoiti tehtäviään.
Nainen hengitti sisään, ja astui avoimesta ovesta parvekkeelle.
Neljä.
Naisen aviomies retkotti rottinkituolissa täysin luonnottomassa asennossa. Hän oli alasti. Nainen tunnisti hahmon miehekseen vain siitä, että hänellä oli kaulassaan tuttu ja pieni hopearisti. Nainen oli ostanut sen hänelle miehen neljäntenäkymmenentenä syntymäpäivänä. Miehen kasvot oli runnottu sisään pienellä mutta valurautaisella porsasveistoksella, joka oli uponnut hänen kalloonsa sorkistaan. Vain päivää aikaisemmin nainen oli suudellut huulia, jotka nyt muistuttivat päivällisellä tarjottua marjahyydykettä.
Jossain lauloivat etelän linnut. Ilta laskeutui. Meri huokaili.
Nainen otti taskustaan savukerasian ja rottinkipöydältä tulitikut. Hän raapaisi ja liekki syttyi. Savuke levitti utuaan auringonlaskuun ja meren helliin aaltoihin. Kohta saattaisi nousta sumua. Päivällä oli satanut, mutta vain hiukan. Nainen piti hellistä kesäsateista, ja siitä kuinka ne hyväilivät hänen vaaleita kasvojaan. Nyt niitä ei hyväilisi enää kukaan.
Viisi ja kuusi makasivat kymmenisen metriä alempana kalliolla. Merivesi nielaisisi heidät kohta. Aallot lähestyivät, ehkä myös hait, kuka tietää. Nainen nojasi eteenpäin, ja mietti miltä kuolema tuntui. Rosoinen, huokorakenteinen rantakallio oli painanut hänen selkäänsä aiemmin päivällä syvät ja kipeät uurteet. Tummaihoisen miehen lempeä mutta ehdoton paino tuntui edelleen hänen rintakehällään, kynnet naisen selässä. Hetki oli maistunut eksoottiselta. Kivun ja nautinnon suolaiselta sekoitukselta.
Tuntuisiko kuolema samalta? Kovalta, intohimoiselta, julmalta ja pehmeältä. Kaikelta tältä samaan aikaan? Miltä kuolema maistuisi? Metalliselta kuin veri? Samettiselta kuin juuri leikattu liha?
Nainen valpastui.
Hänen takaansa kuului askel. Toinen ja kolmas. Ilmavirta liikautti tummia hiuksia. Neljäs askel, ja joku seisoi hänen takanaan. Hetki pysähtyi ja piirtyi naisen mieleen tarkasti siltä varalta, että se olisi hänen viimeisensä.
Elämä maistui niin hyvältä juuri nyt. Miksi siitä pitäisi luopua, juuri kun kaikki oli selvää? Kyynel vieri pitkin naisen kasvoja. Kaikki oli niin kaunista. Kaikki oli hyvää, ja oli kesä. Ikuinen kesä.
"Lydia."
Työn tiedot
Etelän hetki
Apostolinkyyti
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 345 sanaa» Työ lisätty: 12.06 - 2008» Kommentoitu: 8 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Hetken tuote hyvällä meiningillä.
Kommentit
sannimato
20:20 // 12.06 - 2008
Moitteeton. Todellakin moitteeton.
Ei turhaa draamaa ja todellista reagoinnin kuvailua.
Ihailtavaa kuinka kuvattava henkilö on niin ylevän tuntuinen. Välinpitämättömästi vain kuljeskelee talossa ja tupakoi tottuneesti parvekkeella kuin mitään merkityksellistä olisi koskaan edes tapahtunut.
Taidokas idea
lauvra
20:45 // 12.06 - 2008
Herättää tunteita tämä tarina. Tämä todellakin on omaperäisen hyvä idea kirjoittaa, sannimadon sanoja lainaten : ''
Ihailtavaa kuinka kuvattava henkilö on niin ylevän tuntuinen. Välinpitämättömästi vain kuljeskelee talossa ja tupakoi tottuneesti parvekkeella kuin mitään merkityksellistä olisi koskaan edes tapahtunut ''
mirjami
21:42 // 12.06 - 2008
Kerron ehkä joskus toiste kaikki ajatukseni, mutta nyt sanon vain. Savukerasia, savukeaski. Vaikka tekstissä puhutaan verestä, koristesian sorkista ja viilletyistä kurkuista, on tupakka liian raaka sana. Tai sitten minä vain hienostelen :>
Apostolinkyyti
03:25 // 13.06 - 2008
Riippuu siitä millaista statusarvoa kukin ihminen tupakalle antaa. Meitsi ei. ;) Silti, point taken. Savuke sopisi varmaanki paremmin.
Ketturuukku
08:27 // 13.06 - 2008
Sai hymyilemään:) Tekstin sävystä tuli jotenkin mieleen sellaiset ohuet naisten hömppäromaanit, vaikka ruumiita on pitkin poikin. Yhden mokan huomasin:
"Huoneisto oli sekaisin, vesi virtasi keittiössä alas tiskialtaasta ja virtasi vuolaana lattialle."
Toistoa. Hienosti kirjoitettu!
cillana
11:35 // 16.06 - 2008
Tää on hei oikeesti hyvä :). Tästä jää semmonen jännä olo, kun ei tiedä kuka nuo ihmiset on tappanut ja miksi, onko nainen seuraava uhri ja miksi hän on niin välinpitämätön.... Kauheesti vastaamattomia kysymyksiä, mutta sehän siinä on just hienoa. Ja juu, kyllä se "savuke " sana taitaa sopia paremmin tuohon, kuulosti ainakin hyvältä omiin korviin.
Tykkään etenkin naisen jotenkin etäisistä, ikään kuin irrallisista ajatuksista, ikään kun hän kävelisi unessa eikä saisi otetta muusta kuin hajanaisista kuolemaa koskevista mietteistä. Yhdyn edellisiin, hieno.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!