Kaunokirjallisen työn esitys
kai olet nähnyt
uudenkuun aikaan kukkivat villilupiinit
jotka minä toin
muistatko miten lupasin että
aurinko punaa huulesi
joka ikinen päivä
ja kaste kultaa jalkapohjasi
märälläkin hiekkatiellä
niin kirjoitit kauneimmat laulusi
polvenkorkuiseen haavaheinään
minä olen aivan rikki
kun numerosi ei ole enää käytössä
oliko kaupunki kuin
hiljentyneenä hautajaisiin
katuva siitepöly reunoilla asfaltin
ja taivas pukeutuneena mustiin
mutta ei se tarkoita
että olisin unohtanut yhtäkään kohtaa sinusta
eivätkö hautajaiset olekaan
vain muistojuhla
polvistun lähelle sinua
minä olen aivan rikki
ja hajalla
maassa makaan pieninä palasina
aivan kuin pala valkoista marmoria
villilupiinienkaan takana
muistuttaisi minua puoliksikaan
sinusta
Työn tiedot
vain suru pakottaa minut polvilleni
citrone
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 69 sanaa» Työ lisätty: 14.06 - 2008» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
inspiraation hakemista autiolta lupiinipellolta. oli vähän haikeat tunnelmat.
Kommentit
Rock
22:02 // 14.06 - 2008
Tämä on aivan... aivan mieletön! Niin upealla tavalla ja hyvin valituilla sanoilla ilmaistuja valtavia tunteita. Toimii tosi hyvin eikä pituudestaan huolimatta ole raskas. Huh. Tyhjentävä. Upea.
Dot
18:47 // 26.06 - 2008
Luot hyvin tunnelmaa tässä runossasi! Hyvä nimi ja huokutteleva teksti ensimmäisessä kappaleessa!
N0ir
15:52 // 25.08 - 2008
Oi, tämä on hieno. Monta upeaa kohtaa, jotka oikein piirtyvät lukiessa mieleen. Käsinkosketeltava tunnelma. Kivaa, kun siitepölykin katuu. Sietääkin katua (vaikka itse en podekaan allergiaa) :) Jotenkin tuli sellainen olo, että tämä on kirjoitettu melkein tajunnanvirtana, mutta on onnistunut muodostumaan silti hyväksi kokonaisuudeksi. En tiedä, mistä sain sellaisen fiiliksen. Ehkä teksti on niin soljuvaa tai jotain. Loistavaa joka tapauksessa. Ja täytyy kehua runojesi nimiä. Ei voi ainakaan persoonattomiksi haukkua :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!