Kaunokirjallisen työn esitys
Kannabis - laillistaminen ja vaikutus terveyteen
1.0 Mikä ja mitä on kannabis?
Kannabis (marihuana, marijuana, hamppu) on hampusta saatava osa, jota käytetään mm. päihdekäyttöön. Se on luokiteltu miedoksi huumeeksi kansainvälisten järjestöjen, kuten WHO:n toimesta. Sen päihdyttävä vaikutus perustuu sen erittämään hartsissa olevaan tetrahydrokannabinoliin (THC) ja muihin kannabinoideihin. Niitä esiintyy varsinkin emikasvin kukinnoissa ja miedompina itse kasvin lehdissä. Siitä saatavasta hartsista tuotetaan hasista ja hasisöljyä, kun taas kasvin kukinnoista kuivatetaan marihuanaksi (64, 65, 66).
2.0 Kannabis ja fyysiset oireet
2.1 Kannabis, syöpä ja keuhkot
Vaikka kuinka väitettäisiin vastaan, voidaan silti sanoa, että kannabis aiheuttaa syöpää todistetusti (1, 71). Uudessa-Seelannissa tehdyn tutkimuksen mukaan kannabisjointti on yhtä vaarallinen kuin 2,5-6 tupakkaa (2). Uudempi samaisella saarella teetetty tutkimus taas osoittaa, että jointti kannabista vastaa 20 tupakkaa (3). Myös Kanadan liittovaltion alainen Health Canadan tutkimus antaa vastaavia tuloksia (4). Toinen tutkimus taas todistaa kannabiksen aiheuttavan suun-, kurkunpään- ja nielusyöpää jatkuvalla käytöllä (5). Tutkimukset ovat myös vahvistaneet, että nämä syöpätyypit ovat lisääntyneet huomattavasti kannabiksen käyttäjillä, vaikka ne ovat muuten varsin harvinaisia (6). Myös soluviljelmillä (in vitro-menetelmä) on vahvistettu, että kannabis voi aiheuttaa syöpää (6). Kannabiksen on todistettu aiheuttavan leukemiaa eli verisyöpää syntymättömillä lapsilla (27). Se aiheuttaa myös käyttäjillään syöpää niskan ja pään alueilla kolme kertaa varmemmin kuin sitä käyttämättömillä (7, 8). Kannabis aiheuttaa keuhkosyöpää sen karsinogeenisten pitoisuuksien johdosta (9, 8) ja kannabissavu sisältääkin 50-70% enemmän karsinogeenejä kuin tupakka (10, 8) ja sen on todettu sisältävän entsyymejä, jotka muuttavat hiilivetyjä niiden karsinogeeniseen muotoon, joka saattaa johtaa negatiiviseenkin solumuutokseen (11, 8). Sen on myös todistettu aiheuttavan eläinkokeissa keskivertoa useammin kasvainten syntyä (12, 8).
Kannabiksen ja syövän suhteesta on toki myös vastakkaisia tuloksia, mutta se, että aiheesta on ristiriitaista tietoa, puhuu varsin hyvin puolestani. Mitään mitä ei ole tutkittu tarpeeksi, ei voida missään nimessä laillistaa. Uuden-Seelannin tutkimuksia ei myöskään voi sivuttaa sillä, että niiden otanta on pieni, se kun ei yksinään selitä ja kumoa tutkimusta. Näkisin parhaaksi ratkaisuksi, että kansainväliset suurjärjestöt tuottaisivat puolueettoman suurtutkimuksen syöpäyhteydestä. Olisi myös toivottavaa, että jos linkkiä näiden kahden välillä ei löydetä, selvitettäisiin miten osa tutkimuksista antoi vastakkaista informaatiota aiheesta. Ennen tätä on aivan turha puhua laillistamisesta.
On vahvistettu, että kannabissavun syvään hengittäminen lisää hiukkasten ja tervan kulkeutumista ja kertymistä hengityselimiin (26). On myös todettu, että sen käyttäjillä esiintyy keskivertoa huomattavasti enemmän limakalvon tulehduksia, kroonisia keuhkoputken tulehduksia, voimakasta yskää ja keuhkolaajentumia(21, 8, 6). On myös todettu, että tupakoimattomat kannabista polttavat kärsivät yleisemmin hengitysteiden sairauksista, kuin tupakoimattomat ja kannabista käyttämättömät. Tutkimus myös vahvistaa, ettei tutkimustulos ole yhteydessä henkilöiden syömiseen ja juomiseen (6).
2.2 Kannabis, seksuaalisuus ja hedelmällisyys
Kannabiksen on todettu myös aiheuttavan impotenssia (13). Kannabis myös vähentää hedelmällisyyttä ja lisää riskiä kohdun ulkopuoliseen raskauteen (14).
Kannabiksen käyttö murrosiässä saattaa siirtää murrosiän normaalia kulkua ja kehitystä. Se vaikuttaa negatiivisesti pituuskasvuun, lihasmassan kehittymiseen ja parrankasvuun (15).
Kannabiksen on myös todettu häiritsevän lisääntymisjärjestelmää ja sen toimintaa vähentäen testosteronin eritystä ja sperman tuotantoa, liikkuvuutta ja elinkelpoisuutta miehillä ja häiriten naisten kuukautiskiertoa. Riskiryhmään kuuluu erityisesti nuoret ja vielä kehittyvät (16).
2.3 Kannabis ja aineenvaihdunta
THC ja metaboliitit ovat äärimmäisen rasvaliukoisia ja ne voivat varastoitua pidemmiksikin ajoiksi elimistön rasvakudoksiin, josta ne vapautuvat hitaasti takaisin verenkiertoon pitkänkin ajan kuluessa. Kokemattomalla käyttäjällä kannabiksen puoliintumisaika on 50-57 tuntia ja päivittäiskäyttäjillä 19-27 tuntia. Tutkimusten mukaan THC saattaa säilyä elimistössä jopa 28 päivää (16).
On todistettu, että kannabiksen säännöllinen käyttö aiheuttaa THC:n varastoitumista kehon rasvakudoksiin, jossa se voi säilyä pitkiäkin aikoja. Eräs mahdollinen haitta saattaa olla, että varastoituneet kannabinoidit voisivat vapautua verenkiertoon ja aiheuttaa ns. takaumia. Aiheesta on ristiriitaisia teorioita ja tutkimuksia, eikä kannabista voi laillistaa ennen kuin sen terveyshaitat tunnetaan tarkasti (16).
2.4 Kannabis ja riskiryhmät
Kannabis ei myöskään sovellu missään tapauksessa kaikille, vaan se on erityisen pahaksi sydän- ja verisuonisairaille, koska se lisää kyseisten tautien puhkeamista huomattavasti. Sen on todettu lisäävän ja pahentavan myös astmaa, keuhkoputkentulehduksia ja emfytseemaa (6). Annostelutavan vaihtaminen höyrytykseen ja syömiseen pienentää riskejä, mutta ei poista niitä (6). Kannabis aiheuttaa hengitettynä ja suun kautta nautittuna myös sykkeen kohoamista 20-50% perustasosta ja koko verenkiertojärjestelmän sekoittumista. Sen on todettu nostavan verenpainetta istuma-asennossa ja laskevan seisoma-asennossa (16). Tämä saattaa aiheuttaa suuria ongelmia kansalle, jonka yleisin kuolinsyy on sydän- ja verisuonitaudit. Kannabis lisää myös riskiä sydänkohtaukseen nelinkertaisesti ensimmäisen tunnin aikana (18, 8). Riskiryhmiin kuuluu myös lapset, nuoret ja odottavat naiset, kuten tulen myöhemmin perustelemaan.
2.5 Kannabis, passiivinen polttaminen ja onnettomuusriskit
Koska kannabis aiheuttaa todistetusti psykomotorisen toimintakyvyn heikkenemistä ja kognitiivisia ongelmia, on selvää, että se vaikuttaa myös negatiivisesti koneiden käyttämiseen ja ajamiseen erilaisilla kulkuneuvoilla, kuten autolla (17, 19, 20, 16). Tavallinen viihdeannos kannabista aiheuttaa vastaavan päihtymystilan kuin 0,07-0,10% alkoholia veressä (16). Kannabiksen vaikutusta auto-onnettomuuksiin on ollut problemaattista sen takia, että usein kannabista käyttäneiden verestä on löytynyt myös alkoholia. Kannabis aiheuttaa myös vähemmän onnettomuuksia kuin alkoholi, mutta se ei sinänsä ole vielä mikään argumentti, sillä kannabiksen käytön ja onnettomuusriskin kasvamisen on todistettu korreloivat silti keskenään. Voidaan puhtaalla maalaisjärjellä päätellä, että jos kannabis aiheuttaa promillen päihtymistilan, psykomotorisen toimintakyvyn ja kognitiivisen ajattelun heikentymistä, on sillä myös vaikutuksia onnettomuusriskin lisääntymiseen.
Kannabis heikentää koordinaatiokykyä, reaktiokykyä, keskittymiskykyä ja hälytysvalmiutta. Se myös heikentää kykyä tunnistaa välimatkoja ja etäisyyksiä ja heikentää kykyä reagoida signaaleihin ja ääniin tien päällä (17, 20).
Tutkimuksen mukaan 17% auto-onnettomuuksiin ”joutuneista” olivat käyttäneet kannabista (83). 2000-2001 vuonna tehdystä selvityksessä Yhdysvalloissa lukiota (High Scool) viimeistä vuotta opiskelevista 28 000 myönsi, että oli ollut ainakin yhdessä onnettomuudessa kannabiksen vaikutuksen alaisena (84).
Erään poliisin selvityksen mukaan 150:stä holtittomasti ajavasta pysäytetystä henkilöstä 33% ajoi marihuanan vaikutuksen alaisena ja 12% sekä marihuanan, että kokaiinin vaikutuksen alaisena (19, 20).
Kannabis poistuu kehosta ja lakkaa vaikuttamasta täysin vasta 3-5 vuorokauden kuluttua käytöstä, joten se lisää huomattavasti onnettomuusriskejä pitkälläkin aikavälillä (23). On myös todettu, että kannabis varastoituu osittain rasvakudokseen ainakin 28 vuorokauden ajaksi (24).
Kannabiksen laillistaminen mahdollistaisi myös sen julkisen käytön, jolloin sivulliset saattaisivat joutua passiivisiksi käyttäjiksi. Passiivisen altistumisen kannabikselle on todettu aiheuttavan päihtymistä ja hallusinaatioita (25). Kannabis saattaa myös aiheuttaa väkivaltaista käyttäytymistä (26).
2.6 Kannabis, raskaus ja varhainen kehitys
Raskauden aikana kannabiksen käytön on todistettu aiheuttavan lapselle leukemiaa (27), ennenaikaista synnytystä ja vajaapainoisen ja alikehittyneen lapsen syntymistä (17). Kannabiksen ja lapsimutaatioiden yhteys on myös kiistattomasti todistettu (17). Lapsilla on myös todettu visuaalisen reaktiokyvyn heikkenemistä (28, 8), lisääntynyttä arkuutta ja pelokkuutta ja kimeää itkua, joilla saattaa olla vaikutuksia tulevaan neurologiseen kehitykseen (22, 8). Esikouluikäisten lasten altistuminen kannabikselle (esim. samassa tilassa joku polttaa kannabista) on aiheuttanut muistihäiriöitä ja huonontunutta keskittyneisyyttä (8, 28, 57). Kouluiässä nämä esikouluiässä altistetut lapset ovat muistiltaan heikompia, huonompia ratkaisemaan ongelmia ja keskittyneisyyskyvyltään heikompia (8, 29, 30).
Kannabiksen käyttäminen raskauden aikana hidastaa sikiön kehittymistä, joka aiheuttaa alhaista syntymäpainoa ja geneettisiä poikkeavuuksia. Kannabiksen polttaminen aiheuttaa myös sikiönaikaista hapenpuutetta (16).
2.7 Kannabis, soluvaikutukset ja immuunijärjestelmä
Kannabiksen on todettu myös vaikuttavan immuunijärjestelmään heikentävästi ja sen todettiin estävän solujen immuniteettiominaisuuksia laboratoriokokeissa (8, 50). Kokeissa myös todettiin, että THC:lle altistetut hiiret sairastuivat muita hiiriä useammin erilaisiin infektioihin ja saivat keskivertoa useammin kasvaimia (8, 12, 51).
Todisteet kertovat, että THC tuottaa solumuutoksia mm. solun aineenvaihdunnassa ja DNA-synteesissä. Kannabissavun mutageenisyys on todistettu in vitro- ja in vivo-menetelmillä (koeputki- ja koe-eläin-menetelmillä). Näin ollen voidaan todeta, että kannabissavu on karsinogeenistä (16).
Kannabinoidien on myös lähes identtisten todisteiden avulla todettu heikentävän soluvälitteisiä ja humoraalista immuunijärjestelmää. Humoraalisen immuniteetin heikkeneminen vähentää vasta-aineiden muodostumista antigeeneille ja lymfosyyttien vastetta B-solun mitogeeneille. Se heikentää myös soluvälitteistä immuniteettia ja ilmenee lymfosyyttien heikentyneenä vasteena T-solu-mitogeeneille. Mainitut muutokset aiheuttavat alentunutta vastustuskykyä bakteeri- ja virusperäisille tulehduksille. Todistettu on myös, että kannabissavun muutkin ainesosat kuin kannabinoidit heikentävät keuhkorakkuloiden makrofaagista toimintaa, jotka ovat perusta kehon puolustusjärjestelmälle ensimmäisen linjan keuhkoissa (16).
Jo pelkästään heikentyneen immuniteetin takia, kannabiksen käyttö lääkeaineena on varsin kyseenalainen (16).
2.8 Kannabis ja muut sairaudet ja ongelmat
Kannabiksen polttajilla on myös todistetusti enemmän terveydellisiä ongelmia, kuin sitä käyttämättömillä ja sen käyttäjien on vahvistettu olevan enemmän poissa töistä kuin sitä käyttämättömien (8, 49).
2.9 Kannabis ja kuolema
Vaikka kannabis ei ole todistetusti johtanut välittömästi yhteenkään kuolemantapaukseen, ei siltikään voida sanoa, että kannabis ei tapa. Kannabiksen polttaminen tappaa, samalla tavalla kuin tupakankin polttaminen. Äärimmäisen harvoin kuulee ihmisistä, jotka ovat polttaneet, niin monta tupakkaa, että ovat saaneet nikotiinin yliannostuksen ja kuolleet. Voidaanko siis sanoa, että tupakkakaan ei tapa? Vastaus on lyhyt ja yksinkertainen: ei. Tupakka johtaa kannabiksen tapaan kuolemaan useissa tapauksissa. Vaikka se ei välittömästi tappaisikaan, niin silti se johtaa kuolemaan, eli tappaa.
Lääketieteen ammattilaiset varoittavat, että kannabis saattaa johtaa yli 30 000 kuolemantapaukseen vuodessa (86).
3.0 Kannabis ja mielenterveys
3.1 Kannabis ja skitsofrenia
Kannabis aiheuttaa skitsofreniaa (36, 38, 70).
Yli 50 kertaa kannabista käyttäneet omaavat seitsenkertaisen riskin skitsofreniaan sairastumiselle (37, 58). Eräs Iso-Britaniassa tuotettu tutkimus tutki 27 vuoden aikana yli 50 000:n ruotsalaista varusmiestä ja sai selville, että kannabiksen käyttö lisää keskimäärin skitsofrenian riskiä noin 30-40% (72, 73, 74, 75). Australialainen tutkimus myös osoittaa, että neljä viidestä skitsofreenikosta on käyttänyt elämänsä aikana kannabista (77).
3.2 Kannabis ja psykoosi
Kannabis aiheuttaa psykoosia (69, 88) ja myös lisää huomattavasti sen riskiä (38). Alle 15-vuotiaina kannabista poltelleilla on nelinkertainen riski sairastua skitsofreniapsykoosiin (39, 16, 72). Sen lisäksi, että kannabis lisää huomattavasti riskiä psykoosiin, se myös haittaa psykoosista parantumista (17). Kannabis lisää toisen tutkimuksen mukaan riskiä 41% (90).
Erään selvityksen mukaan jopa 14% koko Britannian psykoottisista sairauksista johtuu kannabiksesta (89).
3.3 Kannabis ja masennus
Kannabis lisää masennuksen riskiä nelinkertaiseksi ja aiheuttaa tavallista enemmän itsemurha-ajatuksia sekä anhedoniaa eli turhautumista (40). Australialaisen tutkimuksen mukaan riski masennukseen ja ahdistukseen kasvaa naisilla jopa viisinkertaiseksi kannabiksen myötä. Viikottainen kannabiksen käyttö lisää riskiä kahdella tutkimusten mukaan. (41). Yhdysvaltalainen tutkimus vahvistaa, että kannabiksen käyttö kaikissa lapsuuden, nuoruuden ja varhaisaikuisuuden vaiheissa kannabiksen käyttö lisäsi huomattavasti riskiä sairastua mielenterveydellisiin sairauksiin, alkoholismiin ja muihin päihderiippuvuuksiin (42). Kannabiksen on todettu myös aiheuttavan dysforiaa, (17) paniikkioireita- ja häiriöitä, vainoharhaisuutta ja ahdistuneisuuskohtauksia (8, 16, 17, 26, 45). Kannabis myös kolminkertaistaa riskin itsemurha-ajatteluun (76).
3.4 Kognitiiviset ongelmat, oppiminen ja sosiaaliset ongelmat
Tutkimukset osoittavat, että kannabis aiheuttaa korjaamattomia kognitiivisia vaurioita mm. muistin ja keskittyneisyyden osa-alueilla. (44) Sen takia kannabis aiheuttaa koulumenestyksen huononemista, pienurikollisuutta ja levottomuutta (17). Kannabiksen on myös todettu lisäävän jokapäiväisen elämän arkipäiväisiä ongelmia ja huolia ja pahentavan muita ongelmia entisestään. Sen on todettu aiheuttavan masennusta ja ahdistuneisuutta (8, 43) ja persoonallisuushäiriöitä (8, 45). Kannabiksen on todettu aiheuttavan myös eriytymistä sosiaalisesta ympäristöstä ja kontakteista sekä työstä. Sen on myös todettu heikentävän muistia ja oppimista huomattavasti jopa viikkoja itse käytön jälkeen, jopa vähittäiskäyttäjällä (8, 46, 59, 60). Kannabista polttelevien henkilöiden arvosanat ovat ainetta käyttämättömiä alempia ja riski jättää koulut kesken kasvaa kannabiksen myötä (8, 47, 61, 62, 63). Lähes päivittäin kannabista käyttävien intellektuellinen tila saattaa jäädä pysyvästi keskivertoa alhaisemmaksi (8, 48), mutta linkki näiden kahden välillä vaatii vielä syventäviä tutkimuksia. Jo julkaistujen tutkimusten perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että kannabis saattaa aiheuttaa pitkäaikaista muistin heikkenemistä.
3.5 Kannabis ja riippuvuus
Kannabiksen on todistettu aiheuttavan riippuvuutta (8, 26, 31), jopa saman verran kuin alkoholin. On todettu, että noin 10% sen käyttäjistä jää koukkuun (26). Joidenkin tutkimusten mukaan alkoholin prosentti on 15% ja tupakan 10%, mutta mikään tutkimus ei kumoa kannabiksen 10 prosenttia.
Epäolennaista on se, että onko riippuvuustaso samaa tasoa alkoholin kanssa vai ei. Olennaista on se, että kannabis aiheuttaa todistetusti riippuvuutta. Todisteena tästä voidaan nähdä se, että Suomessakin hakeutuu runsaasti ihmisiä hoitoon kannabiksen takia, samaten Euroopassa (32). Kannabis on myös yleisimpiä diagnosoituja riippuvuussairauksia (6). Kannabiksen on myös todettu lisäävän sietokykyä (6), joten siirtyminen vahvempiin aineisiin kannabiksen kautta on hyvinkin mahdollista ja jopa todennäköistä. On myös todistettu, että kun kokeilijoiden ja käyttäjien määrä kasvaa, myös riippuvaisten ja hoitoon hakeutuvien määrä lähtee kasvuun (33).
Eräs tutkimus tutki 120 koehenkilö, jotka olivat iältään 16-32. Metodina käytettiin sosiaalista supportiota ja relapsin preventiota. Kuukauden päästä vieroituksen aloittamisesta 30% käyttäjistä oli päässyt irti riippuvuudesta, mutta vuoden kuluttua luku oli vain 17%. Syynä pieneen prosenttiin todettiin kannabiksen vierotusoireet, jotka vaikeuttavat aineesta eroon pääsyä (34).
Vierotusoireita saattavat olla unettomuus, ärsyyntyneisyys ja masennus (8, 31) ja lisääntynyttä aggressiivisuutta (8, 35, 71). Sen on todettu aiheuttavan myös yöhikoilua, väristyksiä, mielialavaihteluita, epätodellisia tuntemuksia, pelkoa, paranoidisuutta, anoreksiaa, mahakipua, painon putoamista, kehon lämpötilan nousua, pahoinvointia, syljenerityksen lisääntymistä, uneliaisuutta ja levotonta nukkumista (71).
Nuorilla on todettu olevan kolminkertainen riski kannabisriippuvuuteen kuin aikuisilla (81, 82).
3.6 Kannabis ja porttiteoria
Australialainen kaksostutkimus todistaa, että kannabis toimii porttina (52). Aiemmin kuin 17-vuotiaina kannabista käyttäneillä on nelinkertainen riski muihin huumeisiin ja kuusinkertainen riski alkoholiriippuvuuteen (53). Usein sanotaan, että porttiteoria toimii vain siksi, että kannabis on laitonta. Se, että kannabista käyttävillä on kuusinkertainen riski alkoholiongelmaan todistaa kuitenkin muuta. Lisäksi kannabiksen käytön salliminen lisäisi myös aineen kokeilua ja käyttöä (33). Kannabis aiheuttaa myös todistetusti riippuvuutta (26) ja lisää sietokykyä (6), joten siirtyminen vahvempiin aineisiin kannabiksen takia ja kautta, saattaa olla todennäköistä. Kannabisten käyttäjien kokeilijoiden määrän kasvaessa, myös riippuvaisia on todettu ilmaantuvan enemmän tutkimusten mukaan (33).
Kolumbialainen tutkimus vahvistaa, että ainakin kerran kuukaudessa kannabista käyttävät omaava 13-kertaisen riskin muiden laittomien aineiden kuten kokaiinin, heroiinin ja metafetamiinin kokeilulle. Riski on kannabista käyttämättömiin ainetta kokeilemattomiin teineihin verrattuna on 26-kertainen (79).
Aikuiset kannabiksen käyttäjät omaavat viisinkertaisen riskin tulla riippuvaiseksi muista huumeista, kahdeksankertaisen riskin käyttää kokaiinia ja 15-kertaisen riskin käyttää heroiinia myöhemmässä elämässä (80).
Kannabiksen käyttö ei millään tasolla vähentäisi sen käyttäjien ja kokeilijoiden määrää (33).
4.0 Lainsäädäntö
4.1 Kannabis ja juridiikka
Se, että kannabiksen legalisoinnin puoltajat tuovat esille vastakkaisia tutkimuksia, on itse asiassa isku vasten heidän itsensä kasvojaan. Ristiriitaiset tutkimukset osoittavat, että kannabiksesta ei tiedetä varmuudella tarpeeksi. Asiaa, josta emme tiedä varmuudella tarpeeksi ei voida missään nimessä laillistaa. Aivan kuten elintarvikkeetkin pitää testata ennen markkinoille päästöä, tulee myös kannabis tarkastaa. Koska testit ovat ristiriitaisia, on ainetta tutkittava enemmän.
EU:lla on tarkat standardit ja kriteerit sen suhteen, kuinka markkinoille päästettävää ainetta tulee tutkia ja kuinka yksimielisiä tutkimusten on oltava. Kannabis ei vielä kriteerejä täytä.
4.2 Kannabis, alkoholi, tupakka ja muut päihteet
Se, että alkoholi on haitallista, ei ole mikään argumentti kannabiksen laillistamiselle. Maailmassa on paljon laillisia, mutta haitallisia aineita. Pitäisikö niitä laillistaa vielä lisää? Mikä seuraavaksi, kokaiiniko? Onhan alkoholikin laillista ja vaarallista, miksi pitää siis kokaiinikin pannassa? Entäpä sen jälkeen? Heroiini?
Kukaan tuskin kiistää laillisten päihteiden, kuten tupakan ja alkoholin haittavaikutuksia. Alkoholi aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja, maksakirroosia ja elämänlaadun huononemista liikakäytettynä. Tupakka aiheuttaa syöpää ja se sisältää radioaktiivisia aineita. Nämä aineet ovat vakiinnuttaneet asemansa yhteiskunnassamme ja maailmalla. Niitä ei valitettavasti voi kieltää, vaikka kuinka niistä koituisikin haittaa. Kysymys kuuluu, että haluammeko laillistaa vielä yhden uuden vaarallisen aineen, jota ei enää koskaan tulla saamaan laittomaksi jos se kerran laillistetaan? Haluammeko lisätä laillisten päihteiden määrää, koska nykyisin lailliset aineet ovat haitallisia? Koska nykyiset päihteet aiheuttavat paljon kärsimystä, tulee laillistaa lisää aineita, jotta varmasti kärsimys lisääntyisi? Ja ihan vain sen takia, että muutama laillinen päihde on todettu kannabiksen tavoin haitalliseksi, tulisi kannabiksella olla laillinen status?
Vastaus kysymyksiin on yksinkertainen: ei. Yhteiskunnan toimivuuden ja yleisen hyvän nimissä on parasta pyrkiä pitämään mahdollisimman moni haitallinen aine laittomana. Parasta tietenkin olisi jos tupakkakin saataisiin laittomaksi, mutta epäilen vahvasti, että tupakan kriminalisointi on vain toiveajattelua.
4.3 Kannabis ja kansanterveydelliset kustannukset
Kannabista käyttävät ovat keskimäärin enemmän poissa töistä (8, 49).
Täytyy myös muistaa, että suomalaiset eivät osaa ottaa mitään kohtuudella. Suomalaiset ovat koko Euroopan humalahakuisin kansa (54) ja myös muiden päihteiden käyttö on Suomessa runsasta. Kannabiksen käyttö on pysynyt kohtalaisen alhaisena vain ja ainoastaan, koska se on laitonta. Suomalaiset kun suhtautuvat varsin kriittisesti huumeiseen laittomuuden takia ylipäätään (katso: ”Kannabis ja demokratia”). Sen laillistaminen alentaisi kynnystä kokeilla kannabista ja lisäisi näin ollen sen liikakäyttöä. Tutkimustenkin mukaan kannabiksen laillistaminen lisää sen käyttöä ja kokeilua (33).
Kun kannabis kerran laillistetaan, ei sitä enää koskaan saada laittomaksi, sillä ihmiset eivät luovu saavutetuista eduista. Jos siitä vakavia sivuvaikutuksia ja kansanterveydellisiä haittoja, ei sitä enää saataisi kriminalisoitua uudestaan.
Yhdysvalloissa vuonna 2003 15% huumeiden takia hoidossa olleista oli hoidossa kannabiksen takia (82 taulukko 2.1b). 20% (185,239) listasi kannabiksen ensisijaiseksi huumeekseen (82 taulukko 2.1b ja 5.1b).
Hollantilaisen tutkimuksen mukaan kannabiksen laillistamisen kolminkertaisti 18-20-vuotiaiden hollantilaisnuorten kannabiksen käytön (80 sivu 10). Kanadalaisnuorten luokilta 7-12 kannabiksen käyttö taas on lisääntynyt ns. laillistamisen jälkeen 29.6 prosenttia (85, 87).
4.4 Kannabis ja demokratia
Täytyy muistaa, että elämme demokratiassa, jossa kansan mielipide ratkaisee, eikä kannabiksen ja demokraattisen enemmistön väliltä ole löydetty linkkiä. Sisäministeriön selvityksen mukaan vain 8% miehistä ja 6% naisista, että huumeiden myynti tulisi laillistaa. Ehdotusta siitä, että huumeista tehdään alkoholin kanssa samalla tavalla laillisia kannatti vain 4% ja vastusti 92%. Hasiksen polttamisen laillistamista vastusti 74% miehistä ja 76% naisista ja kannabis-kasvien kasvattamisesta tulee rangaista 91% mielestä. 80% miehistä ja 77% naisista on sitä mieltä, että huumeiden käytön tulee olla rangaistavaa. Vain neljäsosa huumeita käyttäneistä kannattaa huumeiden laillistamista (55). YLE:n ruotsinkielisen toimituksen gallupin (56) mukaan 90% suomalaisista vastustaa kannabiksen laillistamista. Kyselyyn osallistui 500 henkilöä, joten virhemarginaalin ottaen huomioon todellinen prosentti on 87,3-92,7% 95%:n todennäköisyydellä.
4.5 Kannabis ja lääkinnälliset vaikutukset
Kannabiksen on esitetty lieventävän pahoinvointia mm. kemoterapiassa ja syövän suhteen. Toisaalta kannabiksen on todettu myös heikentävän immuunijärjestelmää ja aiheuttavan syöpää. Lisäksi kannabiksen on sanottu korvaavaan tehokkaasti epätehokkaat ja potilaille soveltumattomat kipulääkkeet sivuvaikutuksineen. Totta, näin oli asioiden laita 1980-luvun alussa, jolloin asian tiimoilta tehdyt tutkimukset tehtiin. Onko kannabis parempi kipulääke kuin nykyajan kipulääkkeet? Asiasta ei ole viitteitä (16).
Asiaa mutkistaa vielä se, että kannabiksella on runsaasti lääkinnällisiä haittoja ja sivuvaikutuksia, joista voi lukea ylempänä. Eräs tutkimus on todennut kannabiksen pienentävän kasvaimia, mutta kyseessä on vain yksi, vahvistamaton ja uusimaton tutkimus, jota vastaan sotii kymmenet eri tutkimukset. Onko siis kannattavaa käyttää kannabista lääkkeenä syöpään, kun se saattaa itse asiassa aiheuttaa lisää syöpää?
On myös olemassa tiettyjä todisteita sen puolesta, että kannabis saattaa auttaa viherkaihin hoidossa, mikäli perinteiset lääkkeet eivät auta. Kysyn kuitenkin, että onko kannattavaa koettaa parantaa viherkaihi aineella, joka saattaa aiheuttaa syöpää, masennusta, skitsofreniaa, impotenssia, muistihäiriöitä ja syrjäytymistä? Varsinkaan, kun todisteet viherkaihin parantumisen puolesta eivät ole millään tasolla kiistattomat, vaan vasta tutkimuksen alla. Eräs tutkimus todisti, että kannabis ei auta epilepsiaan eikä silmäsairauksiin (78).
Kannabinoidien on todistettu auttavan lihasten nykimiseen ja kouristusten hillinnässä joissain määrin. Kysyn kuitenkin uudestaan, että onko lihasten nykimisen mahdollinen helpottuminen syövän ja impotenssin arvoinen? Liikkeellä on myös huhuja siitä, että kannabis saattaisi auttaa astmaan. On kuitenkin todistettu jo aikaisemmin, että kannabis pahentaa astmaa ja hengitysteiden sairauksia (lue ylempää ”Kannabis ja hengityselimet”).
Kannabis lisää ruokahalua todistetusti, jonka seurauksena sitä on ehdotettu HIV:stä/AIDS:stä kärsiville lääkkeeksi painonlaskuun. Kannabiksen on kuitenkin todistettu heikentävän immuunijärjestelmää, jolloin on täysin mahdotonta antaa sitä kyseisestä taudista kärsiville (lue ylempää Kannabis, soluvaikutukset ja immuunijärjestelmä). Toisaalta kannabiksen käytön lopettaminen saattaa aiheuttaa anoreksiaa ja mahakipuja (71).
Kannabiksen hyödyistä kertoo vain 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun suuntaa antavat tutkimukset. Laajoja jatkotutkimuksia ei ole tehty Institute of Medicinen vuonna 1982 antamien suuntaviivojen mukaisesti. Ei voida siis ilman laajoja lisätutkimuksia ottaa kannabista lääkinnälliseen käyttöön (16).
Loppusanat & päätelmä
Kannabiksen vaarallisuus on todistettu kiistattomasti. Sen lääkinnällinen käyttö on ristiriitaista sen vaarallisuuden takia, eikä se kykene kilpailemaan nykyajan kipulääkkeiden kanssa. Se on haitaksi sekä yksilölle mutta myös yhteiskunnalle. Se aiheuttaa lukuisia eri tauteja, joihin lukeutuu mm. impotenssia, syöpä, psykoosi- ja skitsofreniariskin nousu ja aivotoiminnan hidastuminen ja se olisi laillistettuna taas yksi uusi rahareikä valtiolle ja veronmaksajille.
Se olisi epäsuora kannuste käyttää huumeita lieventäisi astetta kokeilla huumeita. Eniten tästä kärsisivät yhteiskuntamme tulevaisuus – nuoret, jotka ovat erityisen herkkiä kannabikselle. Kansanterveyden ja yhteisen hyvän nimissä sanon siis EI kannabikselle.
Lähdeluettelo:
1. http://www.aim.org/media-monitor/medical-marijuana-causes-cancer/
2. http://thorax.bmj.com/cgi/content/abstract/thx.2006.077081v1?
maxtoshow=&HITS=10&hits=10&RESULTFORMAT=&fulltext=
cannabis&andorexactfulltext=and&searchid=1&FIRSTINDEX=0
&sortspec=relevance&resourcetype=HWCIT
3. http://www.reuters.com/article/healthNews/idUSHKG10478820080129
4. http://www.aamulehti.fi/teema/tiede/64082.shtml
5. Fabritius&Salaspuro 1998
6. Hall, Room & Boundy 1995
7. Zhang ZF, Morgenstern H, Spitz MR, et al. Marijuana use and increased risk of squamous cell carcinoma of the head and neck. Cancer Epidemiology, Biomarkers & Prevention 8(12):1071–1078, 1999
8. http://www.nida.nih.gov/Infofacts/marijuana.html
9. Tashkin DP. Pulmonary complications of smoked substance abuse. West J Med 152(5):525–530, 1990, Sridhar KS, Raub WA, Weatherby, NL Jr., et al. Possible role of marijuana smoking as a carcinogen in the development of lung cancer at a young age. Journal of Psychoactive Drugs 26(3):285–288, 1994
10. Hoffman D, Brunnemann KD, Gori GB, et al. On the carcinogenicity of marijuana smoke. In: VC Runeckles, ed, Recent Advances in Phytochemistry. New York. Plenum, 1975 NIDA-linkki
11. Cohen S. Adverse effects of marijuana: Selected issues. Annals of the New York Academy of Sciences 362:119–124, 1981
12. Zhu LX, Sharma M, Stolina S, et al. Delta-9-tetrahydrocannabinol inhibits antitumor immunity by a CB2 receptor-mediated, cytokine-dependent pathway. J Immunology 165(1):373–380, 2000
13. http://www.brown.edu/Student_Services/Health_Services/Health
_Education/atod/marijuana.htm
14. http://www.mediuutiset.fi/doc.ot?f_id=931082
15. Copeland 1980
16. Australian kansallinen päihteiden ja alkoholin tutkimuskeskus 1994. Wayne Hall, Nadia Solowij & Jim Lemon. Kansallisen päihdestrategian monografiasarja nro 25
17. Hall 1994
18. Mittleman MA, Lewis RA, Maclure M, et al. Triggering myocardial infarction by marijuana. Circulation 103(23):2805–2809, 2001
19. Liguori, A.; Gatto, C. P.; and Robinson, J. H. Effects of marijuana on equilibrium. psychomotor performance, and simulated driving. Behavioral Pharmacology, 9:599-609, 1998
20. http://www.nida.nih.gov/MarijBroch/teenpg1-2.html (selaus previous page&next page-kohdista)
21. Tashkin DP. Pulmonary complications of smoked substance abuse. West J Med 152(5):525–530, 1990
22. Lester BM, Dreher M. Effects of marijuana use during pregnancy on newborn crying. Child Development 60(23/24):764–771, 1989
23. Johansson 1988
24. Johansson 1987
25. Morland 1985
26. Heinälä 1998
27. Robinson 1989
28. Fried PA, Makin JE. Neonatal behavioural correlates of prenatal exposure to marihuana, cigarettes and alcohol in a low risk population. Neurotoxicology and Teratology 9(1):1–7, 1987
29. Fried PA. The Ottawa prenatal prospective study (OPPS): Methodological issues and findings. It’s easy to throw the baby out with the bath water. Life Sciences 56(23–24):2159–2168, 1995
30. Cornelius, M. D.; Taylor, P. M.; Geva, D.; and Day, N. L. Prenatal tobacco and marijuana use among adolescents: effects on offspring gestational age, growth, and morphology. Pediatrics, 95: 738-743. 1995
31. Kouri EM, Pope HG, Lukas SE. Changes in aggressive behavior during withdrawal from long-term marijuana use. Psychopharmacology 143(3):302–308, 1999
32. EMCDDA 2002, http://ar2006.emcdda.europa.eu/fi/home-fi.html
33. Kleber 1997
34. Roffman 1988
35. Haney M, Ward AS, Comer SD, et al. Abstinence symptoms following smoked marijuana in humans. Psychopharmacology 141(4):395–404, 1999
36. Acta Psychiatr Scand 1993 Oct;88(4):304 Department of Social Medicine, Gothenburg University, Sweden. Allebeck P, Adamsson C, Engstrom A, Rydberg U
37. http://www.bmj.com/cgi/content/abridged/325/7374/1199?ijkey=uK0yERbktob9A
38. http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/6917003.stm
39. BMJ 2002;325:1212-1213, http://www.bmj.com/cgi/content/abstract/325/7374/1195?ijkey=/rgP3xg/hckqM
40. Bovasso GB. Cannabis abuse as a risk factor for depressive symptoms. Am J Psychiatry. 2001;158:2033–2037, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11729021
41. BMJ 2002;325:1195, http://www.bmj.com/cgi/content/abstract/325/7374/1195?ijkey=
/rgP3xg/hckqM
42. Arch Gen Psych 2002;59:1039-1044, http://archpsyc.ama-assn.org/cgi/content/full/59/11/1039
43. Brook JS, Rosen Z, Brook DW. The effect of early marijuana use on later anxiety and depressive symptoms. NYS Psychologist 35–39, January 2001
44. JAMA 2002;287:1123-1131, http://jama.ama-assn.org/cgi/content/abstract/287/9/1123
45. Brook JS, Cohen P, Brook DW. Longitudinal study of co-occurring psychiatric disorders and substance use. J Acad Child and Adolescent Psych 37(3):322–330, 1998
46. Pope HG, Yurgelun-Todd D. The residual cognitive effects of heavy marijuana use in college students. JAMA 275(7):521–527, 1996, Block RI
47. Lynskey M, Hall W. The effects of adolescent cannabis use on educational attainment: A review. Addiction 95(11):1621–1630, 2000
48. Block RI, Ghoneim MM. Effects of chronic marijuana use on human cognition. Psychopharmacology 100(1–2):219–228, 1993
49. Polen MR, Sidney S, Tekawa IS, et al. Health care use by frequent marijuana smokers who do not smoke tobacco. West J Med 158(6):596–601, 1993. http://www.pubmedcentral.nih.gov/articlerender.fcgi?artid=1311782
50. Adams IB, Martin BR: Cannabis: pharmacology and toxicology in animals and humans. Addiction 91(11):1585–1614, 1996
51. Friedman H, Newton C, Klein TW. Microbial infections, immunomodulation, and drugs of abuse. Clin Microbiol Rev 16(2):209–219, 2003
52. Kandel, D.B. Stages in adolescent involvement with drugs. Science, 190:912-914, 1975
53. JAMA 2003;289:427-433
54. http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa
/2006/06/449372
55. Osmo Kontula Kaj Koskela 1992
56. YLE:n ruotsinkielisen toimituksen tekemä gallup, asiasta tiedotettu 6.4.1998 YLE:n omissa ruotsinkielisissä radiouutisissa
57. Fried PA, Smith AM. A literature review of the consequences of prenatal marihuana exposure: An emerging theme of a deficiency in aspects of executive function. Neurotoxicology and Teratology 23(1):1–11, 2001
58. BMJ 2002;325:1199-1201, http://www.bmj.com/cgi/content/abridged/325/7374/1199?ijkey=uK0yERbktob9A
59. Ghoneim MM. Effects of chronic marijuana use on human cognition. Psychopharmacology 100(1–2):219–228, 1993
60. Pope HG, Gruber AJ, Hudson JI, et al. Neuropsychological performance in long-term cannabis users. Arch Gen Psychiatry 58(10):909–915, 2001
61. Kandel DB, Davies M. High school students who use crack and other drugs. Arch Gen Psychiatry 53(1):71–80, 1996
62. Rob M, Reynolds I, Finlayson PF. Adolescent marijuana use: Risk factors and implications. Aust NZ J Psychiatry 24(1):45–56, 1990
63. Brook JS, Balka EB, Whiteman M. The risks for late adolescence of early adolescent marijuana use. Am J Public Health 89(10):1549–1554, 1999
64. Oxford English Dictionary, http://www.askoxford.com/results/?view=dict&freesearch=
marijuana&branch=13842570&textsearchtype=exact
65. Päihdelinkki, http://www.paihdelinkki.fi/Pikatieto/?c=Kannabis
66. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kannabis
67. Starr & Taggart: BIOLOGY, The Unity and Diversity of Life, 6th ed,
1992,Wadsworth Publishing company., pages 576-577. On chapter 33,
Integration and Control: Nervous systems
68. Julien R.,1985,A Primer of Drug
Action, 4th ed., New York Freeman
69. Degenhardt et al., 2001
70. Hall & Degenhardt, 2001
71. http://www.aodgp.gov.au/internet/aodgp/publishing.nsf/Content/cannabis-1
72. http://yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=terveys
&osannimi=ajassa_paihteet&jutunid=684
73. http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/wales/4425730.stm
74. http://www.guardian.co.uk/society/2007/jul/27/drugsandalcohol.drugs
75. ZAMMIT, S., SPURLOCK, G., WILLIAMS, H., NORTON, N., WILLIAMS, N., O'DONOVAN, M. C., OWEN, M. J. (2007). Genotype effects of CHRNA7, CNR1 and COMT in schizophrenia: interactions with tobacco and cannabis use. Br. J. Psychiatry 191: 402-407, http://www.bmj.com/cgi/content/abstract/325/7374/1199?ijkey=
ce8d452a653b7abfff973308f256e0fa0c385db4&keytype2=tf_ipsecsha
76. "Drug Abuse; Drug Czar, Others Warn Parents that Teen Marijuana Use can Lead to Depression." Life Science Weekly. 31 May 2005
77. Dr. Andrew Campbell, member of the New South Wales (Australia) Mental Health
Review Tribunal, 2005
78. Institute of Medicine. "Marijuana and Medicine: Assessing the Science Base." (1999), http://www.nap.edu/html/marimed
79. "Non-Medical Marijuana II: Rite of Passage or Russian Roulette?" CASA Reports. April 2004. Chapter V, Page 15
80. "What Americans Need to Know about Marijuana," 9, http://www.whitehousedrugpolicy.gov/publications/pdf/mj_rev.pdf
81. Teens at High Risk for Pot Addiction." The Seattle Post-Intelligencer. 6 January 2004
82. Department of Health and Human Services, Substance Abuse and Mental Health Services Administration, Office of Applied Studies. Treatment Episode Data Set (TEDS) 1993-2003: National Admissions to Substance Abuse Treatment Services. November 2005, Table 5.1b, http://wwwdasis.samhsa.gov/teds03/teds_2003_rpt.pdf
83. Drugged Driving Poses Serious Safety Risk to Teens; Campaign to Urge Teens to ‘Steer Clear of Pot’ During National Drunk and Drugged Driving (3D) Prevention Month." PR Newswire. 2 December 2004
84. O’Malley, Patrick and Johnston, Lloyd. "Unsafe Driving by High School Seniors: National Trends from 1976 to 2001 in Tickets and Accidents After Use of Alcohol, Marijuana and Other Illegal Drugs." Journal of Studies on Alcohol. May 2003
85. Adlaf, Edward M. and Paglia-Boak, Angela, Center for Addiction and Mental Health, Drug Use Among Ontario Students, 1977-2005.
86. http://www.dailymail.co.uk/pages/live/articles/health/
thehealthnews.html?in_article_id=179264&in_page_id=1797
87. CAMH Research Document Series No. 16. The study does not contain data on marijuana use among 12th graders prior to 1999. See also: Canadian Addiction Survey, Highlights (November 2004) and Detailed Report (March 2005), produced by Health Canada and the Canadian Executive Council on Addictions; Youth and Marijuana Quantitative Research' 2003 Final Report, Health Canada; Tibbetts, Janice and Rogers, Dave. "Marijuana Tops Tobacco Among Teens, Survey Says: Youth Cannabis Use Hits 25-Year Peak," The Ottawa Citizen, 29 October 2003
88. http://www.nelonen.fi/uutiset/uutinen.asp?cat=1&d=33231
89. Cannabis risk quantified. New Scientist, 2007, nro 4 August, s. 7. ,
Juhana E. Idänpää-Heikkilä (toim.): Lääkemailmassa tapahtuu: Kannabis lisää riskiä sairastua psykoosiin. Suomen Lääkärilehti, 2007, nro 32, s. 2775. : "Katsaus arvioi, että 14% psykoottisista sairauksista Britanniassa voisi johtua kannabiksen käytöstä. Tämä merkitsisi, että vuosittain ehkäistäisiin 800 skitsofreniatapausta 15 – 34 -vuotiaiden ikäryhmässä, jos kannabiksen käytöstä luovuttaisiin."
90. Heinäkuu 27., 2007 Courtesy The Lancet ja World Science staff
1.0 Mikä ja mitä on kannabis?
Kannabis (marihuana, marijuana, hamppu) on hampusta saatava osa, jota käytetään mm. päihdekäyttöön. Se on luokiteltu miedoksi huumeeksi kansainvälisten järjestöjen, kuten WHO:n toimesta. Sen päihdyttävä vaikutus perustuu sen erittämään hartsissa olevaan tetrahydrokannabinoliin (THC) ja muihin kannabinoideihin. Niitä esiintyy varsinkin emikasvin kukinnoissa ja miedompina itse kasvin lehdissä. Siitä saatavasta hartsista tuotetaan hasista ja hasisöljyä, kun taas kasvin kukinnoista kuivatetaan marihuanaksi (64, 65, 66).
2.0 Kannabis ja fyysiset oireet
2.1 Kannabis, syöpä ja keuhkot
Vaikka kuinka väitettäisiin vastaan, voidaan silti sanoa, että kannabis aiheuttaa syöpää todistetusti (1, 71). Uudessa-Seelannissa tehdyn tutkimuksen mukaan kannabisjointti on yhtä vaarallinen kuin 2,5-6 tupakkaa (2). Uudempi samaisella saarella teetetty tutkimus taas osoittaa, että jointti kannabista vastaa 20 tupakkaa (3). Myös Kanadan liittovaltion alainen Health Canadan tutkimus antaa vastaavia tuloksia (4). Toinen tutkimus taas todistaa kannabiksen aiheuttavan suun-, kurkunpään- ja nielusyöpää jatkuvalla käytöllä (5). Tutkimukset ovat myös vahvistaneet, että nämä syöpätyypit ovat lisääntyneet huomattavasti kannabiksen käyttäjillä, vaikka ne ovat muuten varsin harvinaisia (6). Myös soluviljelmillä (in vitro-menetelmä) on vahvistettu, että kannabis voi aiheuttaa syöpää (6). Kannabiksen on todistettu aiheuttavan leukemiaa eli verisyöpää syntymättömillä lapsilla (27). Se aiheuttaa myös käyttäjillään syöpää niskan ja pään alueilla kolme kertaa varmemmin kuin sitä käyttämättömillä (7, 8). Kannabis aiheuttaa keuhkosyöpää sen karsinogeenisten pitoisuuksien johdosta (9, 8) ja kannabissavu sisältääkin 50-70% enemmän karsinogeenejä kuin tupakka (10, 8) ja sen on todettu sisältävän entsyymejä, jotka muuttavat hiilivetyjä niiden karsinogeeniseen muotoon, joka saattaa johtaa negatiiviseenkin solumuutokseen (11, 8). Sen on myös todistettu aiheuttavan eläinkokeissa keskivertoa useammin kasvainten syntyä (12, 8).
Kannabiksen ja syövän suhteesta on toki myös vastakkaisia tuloksia, mutta se, että aiheesta on ristiriitaista tietoa, puhuu varsin hyvin puolestani. Mitään mitä ei ole tutkittu tarpeeksi, ei voida missään nimessä laillistaa. Uuden-Seelannin tutkimuksia ei myöskään voi sivuttaa sillä, että niiden otanta on pieni, se kun ei yksinään selitä ja kumoa tutkimusta. Näkisin parhaaksi ratkaisuksi, että kansainväliset suurjärjestöt tuottaisivat puolueettoman suurtutkimuksen syöpäyhteydestä. Olisi myös toivottavaa, että jos linkkiä näiden kahden välillä ei löydetä, selvitettäisiin miten osa tutkimuksista antoi vastakkaista informaatiota aiheesta. Ennen tätä on aivan turha puhua laillistamisesta.
On vahvistettu, että kannabissavun syvään hengittäminen lisää hiukkasten ja tervan kulkeutumista ja kertymistä hengityselimiin (26). On myös todettu, että sen käyttäjillä esiintyy keskivertoa huomattavasti enemmän limakalvon tulehduksia, kroonisia keuhkoputken tulehduksia, voimakasta yskää ja keuhkolaajentumia(21, 8, 6). On myös todettu, että tupakoimattomat kannabista polttavat kärsivät yleisemmin hengitysteiden sairauksista, kuin tupakoimattomat ja kannabista käyttämättömät. Tutkimus myös vahvistaa, ettei tutkimustulos ole yhteydessä henkilöiden syömiseen ja juomiseen (6).
2.2 Kannabis, seksuaalisuus ja hedelmällisyys
Kannabiksen on todettu myös aiheuttavan impotenssia (13). Kannabis myös vähentää hedelmällisyyttä ja lisää riskiä kohdun ulkopuoliseen raskauteen (14).
Kannabiksen käyttö murrosiässä saattaa siirtää murrosiän normaalia kulkua ja kehitystä. Se vaikuttaa negatiivisesti pituuskasvuun, lihasmassan kehittymiseen ja parrankasvuun (15).
Kannabiksen on myös todettu häiritsevän lisääntymisjärjestelmää ja sen toimintaa vähentäen testosteronin eritystä ja sperman tuotantoa, liikkuvuutta ja elinkelpoisuutta miehillä ja häiriten naisten kuukautiskiertoa. Riskiryhmään kuuluu erityisesti nuoret ja vielä kehittyvät (16).
2.3 Kannabis ja aineenvaihdunta
THC ja metaboliitit ovat äärimmäisen rasvaliukoisia ja ne voivat varastoitua pidemmiksikin ajoiksi elimistön rasvakudoksiin, josta ne vapautuvat hitaasti takaisin verenkiertoon pitkänkin ajan kuluessa. Kokemattomalla käyttäjällä kannabiksen puoliintumisaika on 50-57 tuntia ja päivittäiskäyttäjillä 19-27 tuntia. Tutkimusten mukaan THC saattaa säilyä elimistössä jopa 28 päivää (16).
On todistettu, että kannabiksen säännöllinen käyttö aiheuttaa THC:n varastoitumista kehon rasvakudoksiin, jossa se voi säilyä pitkiäkin aikoja. Eräs mahdollinen haitta saattaa olla, että varastoituneet kannabinoidit voisivat vapautua verenkiertoon ja aiheuttaa ns. takaumia. Aiheesta on ristiriitaisia teorioita ja tutkimuksia, eikä kannabista voi laillistaa ennen kuin sen terveyshaitat tunnetaan tarkasti (16).
2.4 Kannabis ja riskiryhmät
Kannabis ei myöskään sovellu missään tapauksessa kaikille, vaan se on erityisen pahaksi sydän- ja verisuonisairaille, koska se lisää kyseisten tautien puhkeamista huomattavasti. Sen on todettu lisäävän ja pahentavan myös astmaa, keuhkoputkentulehduksia ja emfytseemaa (6). Annostelutavan vaihtaminen höyrytykseen ja syömiseen pienentää riskejä, mutta ei poista niitä (6). Kannabis aiheuttaa hengitettynä ja suun kautta nautittuna myös sykkeen kohoamista 20-50% perustasosta ja koko verenkiertojärjestelmän sekoittumista. Sen on todettu nostavan verenpainetta istuma-asennossa ja laskevan seisoma-asennossa (16). Tämä saattaa aiheuttaa suuria ongelmia kansalle, jonka yleisin kuolinsyy on sydän- ja verisuonitaudit. Kannabis lisää myös riskiä sydänkohtaukseen nelinkertaisesti ensimmäisen tunnin aikana (18, 8). Riskiryhmiin kuuluu myös lapset, nuoret ja odottavat naiset, kuten tulen myöhemmin perustelemaan.
2.5 Kannabis, passiivinen polttaminen ja onnettomuusriskit
Koska kannabis aiheuttaa todistetusti psykomotorisen toimintakyvyn heikkenemistä ja kognitiivisia ongelmia, on selvää, että se vaikuttaa myös negatiivisesti koneiden käyttämiseen ja ajamiseen erilaisilla kulkuneuvoilla, kuten autolla (17, 19, 20, 16). Tavallinen viihdeannos kannabista aiheuttaa vastaavan päihtymystilan kuin 0,07-0,10% alkoholia veressä (16). Kannabiksen vaikutusta auto-onnettomuuksiin on ollut problemaattista sen takia, että usein kannabista käyttäneiden verestä on löytynyt myös alkoholia. Kannabis aiheuttaa myös vähemmän onnettomuuksia kuin alkoholi, mutta se ei sinänsä ole vielä mikään argumentti, sillä kannabiksen käytön ja onnettomuusriskin kasvamisen on todistettu korreloivat silti keskenään. Voidaan puhtaalla maalaisjärjellä päätellä, että jos kannabis aiheuttaa promillen päihtymistilan, psykomotorisen toimintakyvyn ja kognitiivisen ajattelun heikentymistä, on sillä myös vaikutuksia onnettomuusriskin lisääntymiseen.
Kannabis heikentää koordinaatiokykyä, reaktiokykyä, keskittymiskykyä ja hälytysvalmiutta. Se myös heikentää kykyä tunnistaa välimatkoja ja etäisyyksiä ja heikentää kykyä reagoida signaaleihin ja ääniin tien päällä (17, 20).
Tutkimuksen mukaan 17% auto-onnettomuuksiin ”joutuneista” olivat käyttäneet kannabista (83). 2000-2001 vuonna tehdystä selvityksessä Yhdysvalloissa lukiota (High Scool) viimeistä vuotta opiskelevista 28 000 myönsi, että oli ollut ainakin yhdessä onnettomuudessa kannabiksen vaikutuksen alaisena (84).
Erään poliisin selvityksen mukaan 150:stä holtittomasti ajavasta pysäytetystä henkilöstä 33% ajoi marihuanan vaikutuksen alaisena ja 12% sekä marihuanan, että kokaiinin vaikutuksen alaisena (19, 20).
Kannabis poistuu kehosta ja lakkaa vaikuttamasta täysin vasta 3-5 vuorokauden kuluttua käytöstä, joten se lisää huomattavasti onnettomuusriskejä pitkälläkin aikavälillä (23). On myös todettu, että kannabis varastoituu osittain rasvakudokseen ainakin 28 vuorokauden ajaksi (24).
Kannabiksen laillistaminen mahdollistaisi myös sen julkisen käytön, jolloin sivulliset saattaisivat joutua passiivisiksi käyttäjiksi. Passiivisen altistumisen kannabikselle on todettu aiheuttavan päihtymistä ja hallusinaatioita (25). Kannabis saattaa myös aiheuttaa väkivaltaista käyttäytymistä (26).
2.6 Kannabis, raskaus ja varhainen kehitys
Raskauden aikana kannabiksen käytön on todistettu aiheuttavan lapselle leukemiaa (27), ennenaikaista synnytystä ja vajaapainoisen ja alikehittyneen lapsen syntymistä (17). Kannabiksen ja lapsimutaatioiden yhteys on myös kiistattomasti todistettu (17). Lapsilla on myös todettu visuaalisen reaktiokyvyn heikkenemistä (28, 8), lisääntynyttä arkuutta ja pelokkuutta ja kimeää itkua, joilla saattaa olla vaikutuksia tulevaan neurologiseen kehitykseen (22, 8). Esikouluikäisten lasten altistuminen kannabikselle (esim. samassa tilassa joku polttaa kannabista) on aiheuttanut muistihäiriöitä ja huonontunutta keskittyneisyyttä (8, 28, 57). Kouluiässä nämä esikouluiässä altistetut lapset ovat muistiltaan heikompia, huonompia ratkaisemaan ongelmia ja keskittyneisyyskyvyltään heikompia (8, 29, 30).
Kannabiksen käyttäminen raskauden aikana hidastaa sikiön kehittymistä, joka aiheuttaa alhaista syntymäpainoa ja geneettisiä poikkeavuuksia. Kannabiksen polttaminen aiheuttaa myös sikiönaikaista hapenpuutetta (16).
2.7 Kannabis, soluvaikutukset ja immuunijärjestelmä
Kannabiksen on todettu myös vaikuttavan immuunijärjestelmään heikentävästi ja sen todettiin estävän solujen immuniteettiominaisuuksia laboratoriokokeissa (8, 50). Kokeissa myös todettiin, että THC:lle altistetut hiiret sairastuivat muita hiiriä useammin erilaisiin infektioihin ja saivat keskivertoa useammin kasvaimia (8, 12, 51).
Todisteet kertovat, että THC tuottaa solumuutoksia mm. solun aineenvaihdunnassa ja DNA-synteesissä. Kannabissavun mutageenisyys on todistettu in vitro- ja in vivo-menetelmillä (koeputki- ja koe-eläin-menetelmillä). Näin ollen voidaan todeta, että kannabissavu on karsinogeenistä (16).
Kannabinoidien on myös lähes identtisten todisteiden avulla todettu heikentävän soluvälitteisiä ja humoraalista immuunijärjestelmää. Humoraalisen immuniteetin heikkeneminen vähentää vasta-aineiden muodostumista antigeeneille ja lymfosyyttien vastetta B-solun mitogeeneille. Se heikentää myös soluvälitteistä immuniteettia ja ilmenee lymfosyyttien heikentyneenä vasteena T-solu-mitogeeneille. Mainitut muutokset aiheuttavat alentunutta vastustuskykyä bakteeri- ja virusperäisille tulehduksille. Todistettu on myös, että kannabissavun muutkin ainesosat kuin kannabinoidit heikentävät keuhkorakkuloiden makrofaagista toimintaa, jotka ovat perusta kehon puolustusjärjestelmälle ensimmäisen linjan keuhkoissa (16).
Jo pelkästään heikentyneen immuniteetin takia, kannabiksen käyttö lääkeaineena on varsin kyseenalainen (16).
2.8 Kannabis ja muut sairaudet ja ongelmat
Kannabiksen polttajilla on myös todistetusti enemmän terveydellisiä ongelmia, kuin sitä käyttämättömillä ja sen käyttäjien on vahvistettu olevan enemmän poissa töistä kuin sitä käyttämättömien (8, 49).
2.9 Kannabis ja kuolema
Vaikka kannabis ei ole todistetusti johtanut välittömästi yhteenkään kuolemantapaukseen, ei siltikään voida sanoa, että kannabis ei tapa. Kannabiksen polttaminen tappaa, samalla tavalla kuin tupakankin polttaminen. Äärimmäisen harvoin kuulee ihmisistä, jotka ovat polttaneet, niin monta tupakkaa, että ovat saaneet nikotiinin yliannostuksen ja kuolleet. Voidaanko siis sanoa, että tupakkakaan ei tapa? Vastaus on lyhyt ja yksinkertainen: ei. Tupakka johtaa kannabiksen tapaan kuolemaan useissa tapauksissa. Vaikka se ei välittömästi tappaisikaan, niin silti se johtaa kuolemaan, eli tappaa.
Lääketieteen ammattilaiset varoittavat, että kannabis saattaa johtaa yli 30 000 kuolemantapaukseen vuodessa (86).
3.0 Kannabis ja mielenterveys
3.1 Kannabis ja skitsofrenia
Kannabis aiheuttaa skitsofreniaa (36, 38, 70).
Yli 50 kertaa kannabista käyttäneet omaavat seitsenkertaisen riskin skitsofreniaan sairastumiselle (37, 58). Eräs Iso-Britaniassa tuotettu tutkimus tutki 27 vuoden aikana yli 50 000:n ruotsalaista varusmiestä ja sai selville, että kannabiksen käyttö lisää keskimäärin skitsofrenian riskiä noin 30-40% (72, 73, 74, 75). Australialainen tutkimus myös osoittaa, että neljä viidestä skitsofreenikosta on käyttänyt elämänsä aikana kannabista (77).
3.2 Kannabis ja psykoosi
Kannabis aiheuttaa psykoosia (69, 88) ja myös lisää huomattavasti sen riskiä (38). Alle 15-vuotiaina kannabista poltelleilla on nelinkertainen riski sairastua skitsofreniapsykoosiin (39, 16, 72). Sen lisäksi, että kannabis lisää huomattavasti riskiä psykoosiin, se myös haittaa psykoosista parantumista (17). Kannabis lisää toisen tutkimuksen mukaan riskiä 41% (90).
Erään selvityksen mukaan jopa 14% koko Britannian psykoottisista sairauksista johtuu kannabiksesta (89).
3.3 Kannabis ja masennus
Kannabis lisää masennuksen riskiä nelinkertaiseksi ja aiheuttaa tavallista enemmän itsemurha-ajatuksia sekä anhedoniaa eli turhautumista (40). Australialaisen tutkimuksen mukaan riski masennukseen ja ahdistukseen kasvaa naisilla jopa viisinkertaiseksi kannabiksen myötä. Viikottainen kannabiksen käyttö lisää riskiä kahdella tutkimusten mukaan. (41). Yhdysvaltalainen tutkimus vahvistaa, että kannabiksen käyttö kaikissa lapsuuden, nuoruuden ja varhaisaikuisuuden vaiheissa kannabiksen käyttö lisäsi huomattavasti riskiä sairastua mielenterveydellisiin sairauksiin, alkoholismiin ja muihin päihderiippuvuuksiin (42). Kannabiksen on todettu myös aiheuttavan dysforiaa, (17) paniikkioireita- ja häiriöitä, vainoharhaisuutta ja ahdistuneisuuskohtauksia (8, 16, 17, 26, 45). Kannabis myös kolminkertaistaa riskin itsemurha-ajatteluun (76).
3.4 Kognitiiviset ongelmat, oppiminen ja sosiaaliset ongelmat
Tutkimukset osoittavat, että kannabis aiheuttaa korjaamattomia kognitiivisia vaurioita mm. muistin ja keskittyneisyyden osa-alueilla. (44) Sen takia kannabis aiheuttaa koulumenestyksen huononemista, pienurikollisuutta ja levottomuutta (17). Kannabiksen on myös todettu lisäävän jokapäiväisen elämän arkipäiväisiä ongelmia ja huolia ja pahentavan muita ongelmia entisestään. Sen on todettu aiheuttavan masennusta ja ahdistuneisuutta (8, 43) ja persoonallisuushäiriöitä (8, 45). Kannabiksen on todettu aiheuttavan myös eriytymistä sosiaalisesta ympäristöstä ja kontakteista sekä työstä. Sen on myös todettu heikentävän muistia ja oppimista huomattavasti jopa viikkoja itse käytön jälkeen, jopa vähittäiskäyttäjällä (8, 46, 59, 60). Kannabista polttelevien henkilöiden arvosanat ovat ainetta käyttämättömiä alempia ja riski jättää koulut kesken kasvaa kannabiksen myötä (8, 47, 61, 62, 63). Lähes päivittäin kannabista käyttävien intellektuellinen tila saattaa jäädä pysyvästi keskivertoa alhaisemmaksi (8, 48), mutta linkki näiden kahden välillä vaatii vielä syventäviä tutkimuksia. Jo julkaistujen tutkimusten perusteella voidaan kuitenkin sanoa, että kannabis saattaa aiheuttaa pitkäaikaista muistin heikkenemistä.
3.5 Kannabis ja riippuvuus
Kannabiksen on todistettu aiheuttavan riippuvuutta (8, 26, 31), jopa saman verran kuin alkoholin. On todettu, että noin 10% sen käyttäjistä jää koukkuun (26). Joidenkin tutkimusten mukaan alkoholin prosentti on 15% ja tupakan 10%, mutta mikään tutkimus ei kumoa kannabiksen 10 prosenttia.
Epäolennaista on se, että onko riippuvuustaso samaa tasoa alkoholin kanssa vai ei. Olennaista on se, että kannabis aiheuttaa todistetusti riippuvuutta. Todisteena tästä voidaan nähdä se, että Suomessakin hakeutuu runsaasti ihmisiä hoitoon kannabiksen takia, samaten Euroopassa (32). Kannabis on myös yleisimpiä diagnosoituja riippuvuussairauksia (6). Kannabiksen on myös todettu lisäävän sietokykyä (6), joten siirtyminen vahvempiin aineisiin kannabiksen kautta on hyvinkin mahdollista ja jopa todennäköistä. On myös todistettu, että kun kokeilijoiden ja käyttäjien määrä kasvaa, myös riippuvaisten ja hoitoon hakeutuvien määrä lähtee kasvuun (33).
Eräs tutkimus tutki 120 koehenkilö, jotka olivat iältään 16-32. Metodina käytettiin sosiaalista supportiota ja relapsin preventiota. Kuukauden päästä vieroituksen aloittamisesta 30% käyttäjistä oli päässyt irti riippuvuudesta, mutta vuoden kuluttua luku oli vain 17%. Syynä pieneen prosenttiin todettiin kannabiksen vierotusoireet, jotka vaikeuttavat aineesta eroon pääsyä (34).
Vierotusoireita saattavat olla unettomuus, ärsyyntyneisyys ja masennus (8, 31) ja lisääntynyttä aggressiivisuutta (8, 35, 71). Sen on todettu aiheuttavan myös yöhikoilua, väristyksiä, mielialavaihteluita, epätodellisia tuntemuksia, pelkoa, paranoidisuutta, anoreksiaa, mahakipua, painon putoamista, kehon lämpötilan nousua, pahoinvointia, syljenerityksen lisääntymistä, uneliaisuutta ja levotonta nukkumista (71).
Nuorilla on todettu olevan kolminkertainen riski kannabisriippuvuuteen kuin aikuisilla (81, 82).
3.6 Kannabis ja porttiteoria
Australialainen kaksostutkimus todistaa, että kannabis toimii porttina (52). Aiemmin kuin 17-vuotiaina kannabista käyttäneillä on nelinkertainen riski muihin huumeisiin ja kuusinkertainen riski alkoholiriippuvuuteen (53). Usein sanotaan, että porttiteoria toimii vain siksi, että kannabis on laitonta. Se, että kannabista käyttävillä on kuusinkertainen riski alkoholiongelmaan todistaa kuitenkin muuta. Lisäksi kannabiksen käytön salliminen lisäisi myös aineen kokeilua ja käyttöä (33). Kannabis aiheuttaa myös todistetusti riippuvuutta (26) ja lisää sietokykyä (6), joten siirtyminen vahvempiin aineisiin kannabiksen takia ja kautta, saattaa olla todennäköistä. Kannabisten käyttäjien kokeilijoiden määrän kasvaessa, myös riippuvaisia on todettu ilmaantuvan enemmän tutkimusten mukaan (33).
Kolumbialainen tutkimus vahvistaa, että ainakin kerran kuukaudessa kannabista käyttävät omaava 13-kertaisen riskin muiden laittomien aineiden kuten kokaiinin, heroiinin ja metafetamiinin kokeilulle. Riski on kannabista käyttämättömiin ainetta kokeilemattomiin teineihin verrattuna on 26-kertainen (79).
Aikuiset kannabiksen käyttäjät omaavat viisinkertaisen riskin tulla riippuvaiseksi muista huumeista, kahdeksankertaisen riskin käyttää kokaiinia ja 15-kertaisen riskin käyttää heroiinia myöhemmässä elämässä (80).
Kannabiksen käyttö ei millään tasolla vähentäisi sen käyttäjien ja kokeilijoiden määrää (33).
4.0 Lainsäädäntö
4.1 Kannabis ja juridiikka
Se, että kannabiksen legalisoinnin puoltajat tuovat esille vastakkaisia tutkimuksia, on itse asiassa isku vasten heidän itsensä kasvojaan. Ristiriitaiset tutkimukset osoittavat, että kannabiksesta ei tiedetä varmuudella tarpeeksi. Asiaa, josta emme tiedä varmuudella tarpeeksi ei voida missään nimessä laillistaa. Aivan kuten elintarvikkeetkin pitää testata ennen markkinoille päästöä, tulee myös kannabis tarkastaa. Koska testit ovat ristiriitaisia, on ainetta tutkittava enemmän.
EU:lla on tarkat standardit ja kriteerit sen suhteen, kuinka markkinoille päästettävää ainetta tulee tutkia ja kuinka yksimielisiä tutkimusten on oltava. Kannabis ei vielä kriteerejä täytä.
4.2 Kannabis, alkoholi, tupakka ja muut päihteet
Se, että alkoholi on haitallista, ei ole mikään argumentti kannabiksen laillistamiselle. Maailmassa on paljon laillisia, mutta haitallisia aineita. Pitäisikö niitä laillistaa vielä lisää? Mikä seuraavaksi, kokaiiniko? Onhan alkoholikin laillista ja vaarallista, miksi pitää siis kokaiinikin pannassa? Entäpä sen jälkeen? Heroiini?
Kukaan tuskin kiistää laillisten päihteiden, kuten tupakan ja alkoholin haittavaikutuksia. Alkoholi aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja, maksakirroosia ja elämänlaadun huononemista liikakäytettynä. Tupakka aiheuttaa syöpää ja se sisältää radioaktiivisia aineita. Nämä aineet ovat vakiinnuttaneet asemansa yhteiskunnassamme ja maailmalla. Niitä ei valitettavasti voi kieltää, vaikka kuinka niistä koituisikin haittaa. Kysymys kuuluu, että haluammeko laillistaa vielä yhden uuden vaarallisen aineen, jota ei enää koskaan tulla saamaan laittomaksi jos se kerran laillistetaan? Haluammeko lisätä laillisten päihteiden määrää, koska nykyisin lailliset aineet ovat haitallisia? Koska nykyiset päihteet aiheuttavat paljon kärsimystä, tulee laillistaa lisää aineita, jotta varmasti kärsimys lisääntyisi? Ja ihan vain sen takia, että muutama laillinen päihde on todettu kannabiksen tavoin haitalliseksi, tulisi kannabiksella olla laillinen status?
Vastaus kysymyksiin on yksinkertainen: ei. Yhteiskunnan toimivuuden ja yleisen hyvän nimissä on parasta pyrkiä pitämään mahdollisimman moni haitallinen aine laittomana. Parasta tietenkin olisi jos tupakkakin saataisiin laittomaksi, mutta epäilen vahvasti, että tupakan kriminalisointi on vain toiveajattelua.
4.3 Kannabis ja kansanterveydelliset kustannukset
Kannabista käyttävät ovat keskimäärin enemmän poissa töistä (8, 49).
Täytyy myös muistaa, että suomalaiset eivät osaa ottaa mitään kohtuudella. Suomalaiset ovat koko Euroopan humalahakuisin kansa (54) ja myös muiden päihteiden käyttö on Suomessa runsasta. Kannabiksen käyttö on pysynyt kohtalaisen alhaisena vain ja ainoastaan, koska se on laitonta. Suomalaiset kun suhtautuvat varsin kriittisesti huumeiseen laittomuuden takia ylipäätään (katso: ”Kannabis ja demokratia”). Sen laillistaminen alentaisi kynnystä kokeilla kannabista ja lisäisi näin ollen sen liikakäyttöä. Tutkimustenkin mukaan kannabiksen laillistaminen lisää sen käyttöä ja kokeilua (33).
Kun kannabis kerran laillistetaan, ei sitä enää koskaan saada laittomaksi, sillä ihmiset eivät luovu saavutetuista eduista. Jos siitä vakavia sivuvaikutuksia ja kansanterveydellisiä haittoja, ei sitä enää saataisi kriminalisoitua uudestaan.
Yhdysvalloissa vuonna 2003 15% huumeiden takia hoidossa olleista oli hoidossa kannabiksen takia (82 taulukko 2.1b). 20% (185,239) listasi kannabiksen ensisijaiseksi huumeekseen (82 taulukko 2.1b ja 5.1b).
Hollantilaisen tutkimuksen mukaan kannabiksen laillistamisen kolminkertaisti 18-20-vuotiaiden hollantilaisnuorten kannabiksen käytön (80 sivu 10). Kanadalaisnuorten luokilta 7-12 kannabiksen käyttö taas on lisääntynyt ns. laillistamisen jälkeen 29.6 prosenttia (85, 87).
4.4 Kannabis ja demokratia
Täytyy muistaa, että elämme demokratiassa, jossa kansan mielipide ratkaisee, eikä kannabiksen ja demokraattisen enemmistön väliltä ole löydetty linkkiä. Sisäministeriön selvityksen mukaan vain 8% miehistä ja 6% naisista, että huumeiden myynti tulisi laillistaa. Ehdotusta siitä, että huumeista tehdään alkoholin kanssa samalla tavalla laillisia kannatti vain 4% ja vastusti 92%. Hasiksen polttamisen laillistamista vastusti 74% miehistä ja 76% naisista ja kannabis-kasvien kasvattamisesta tulee rangaista 91% mielestä. 80% miehistä ja 77% naisista on sitä mieltä, että huumeiden käytön tulee olla rangaistavaa. Vain neljäsosa huumeita käyttäneistä kannattaa huumeiden laillistamista (55). YLE:n ruotsinkielisen toimituksen gallupin (56) mukaan 90% suomalaisista vastustaa kannabiksen laillistamista. Kyselyyn osallistui 500 henkilöä, joten virhemarginaalin ottaen huomioon todellinen prosentti on 87,3-92,7% 95%:n todennäköisyydellä.
4.5 Kannabis ja lääkinnälliset vaikutukset
Kannabiksen on esitetty lieventävän pahoinvointia mm. kemoterapiassa ja syövän suhteen. Toisaalta kannabiksen on todettu myös heikentävän immuunijärjestelmää ja aiheuttavan syöpää. Lisäksi kannabiksen on sanottu korvaavaan tehokkaasti epätehokkaat ja potilaille soveltumattomat kipulääkkeet sivuvaikutuksineen. Totta, näin oli asioiden laita 1980-luvun alussa, jolloin asian tiimoilta tehdyt tutkimukset tehtiin. Onko kannabis parempi kipulääke kuin nykyajan kipulääkkeet? Asiasta ei ole viitteitä (16).
Asiaa mutkistaa vielä se, että kannabiksella on runsaasti lääkinnällisiä haittoja ja sivuvaikutuksia, joista voi lukea ylempänä. Eräs tutkimus on todennut kannabiksen pienentävän kasvaimia, mutta kyseessä on vain yksi, vahvistamaton ja uusimaton tutkimus, jota vastaan sotii kymmenet eri tutkimukset. Onko siis kannattavaa käyttää kannabista lääkkeenä syöpään, kun se saattaa itse asiassa aiheuttaa lisää syöpää?
On myös olemassa tiettyjä todisteita sen puolesta, että kannabis saattaa auttaa viherkaihin hoidossa, mikäli perinteiset lääkkeet eivät auta. Kysyn kuitenkin, että onko kannattavaa koettaa parantaa viherkaihi aineella, joka saattaa aiheuttaa syöpää, masennusta, skitsofreniaa, impotenssia, muistihäiriöitä ja syrjäytymistä? Varsinkaan, kun todisteet viherkaihin parantumisen puolesta eivät ole millään tasolla kiistattomat, vaan vasta tutkimuksen alla. Eräs tutkimus todisti, että kannabis ei auta epilepsiaan eikä silmäsairauksiin (78).
Kannabinoidien on todistettu auttavan lihasten nykimiseen ja kouristusten hillinnässä joissain määrin. Kysyn kuitenkin uudestaan, että onko lihasten nykimisen mahdollinen helpottuminen syövän ja impotenssin arvoinen? Liikkeellä on myös huhuja siitä, että kannabis saattaisi auttaa astmaan. On kuitenkin todistettu jo aikaisemmin, että kannabis pahentaa astmaa ja hengitysteiden sairauksia (lue ylempää ”Kannabis ja hengityselimet”).
Kannabis lisää ruokahalua todistetusti, jonka seurauksena sitä on ehdotettu HIV:stä/AIDS:stä kärsiville lääkkeeksi painonlaskuun. Kannabiksen on kuitenkin todistettu heikentävän immuunijärjestelmää, jolloin on täysin mahdotonta antaa sitä kyseisestä taudista kärsiville (lue ylempää Kannabis, soluvaikutukset ja immuunijärjestelmä). Toisaalta kannabiksen käytön lopettaminen saattaa aiheuttaa anoreksiaa ja mahakipuja (71).
Kannabiksen hyödyistä kertoo vain 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun suuntaa antavat tutkimukset. Laajoja jatkotutkimuksia ei ole tehty Institute of Medicinen vuonna 1982 antamien suuntaviivojen mukaisesti. Ei voida siis ilman laajoja lisätutkimuksia ottaa kannabista lääkinnälliseen käyttöön (16).
Loppusanat & päätelmä
Kannabiksen vaarallisuus on todistettu kiistattomasti. Sen lääkinnällinen käyttö on ristiriitaista sen vaarallisuuden takia, eikä se kykene kilpailemaan nykyajan kipulääkkeiden kanssa. Se on haitaksi sekä yksilölle mutta myös yhteiskunnalle. Se aiheuttaa lukuisia eri tauteja, joihin lukeutuu mm. impotenssia, syöpä, psykoosi- ja skitsofreniariskin nousu ja aivotoiminnan hidastuminen ja se olisi laillistettuna taas yksi uusi rahareikä valtiolle ja veronmaksajille.
Se olisi epäsuora kannuste käyttää huumeita lieventäisi astetta kokeilla huumeita. Eniten tästä kärsisivät yhteiskuntamme tulevaisuus – nuoret, jotka ovat erityisen herkkiä kannabikselle. Kansanterveyden ja yhteisen hyvän nimissä sanon siis EI kannabikselle.
Lähdeluettelo:
1. http://www.aim.org/media-monitor/medical-marijuana-causes-cancer/
2. http://thorax.bmj.com/cgi/content/abstract/thx.2006.077081v1?
maxtoshow=&HITS=10&hits=10&RESULTFORMAT=&fulltext=
cannabis&andorexactfulltext=and&searchid=1&FIRSTINDEX=0
&sortspec=relevance&resourcetype=HWCIT
3. http://www.reuters.com/article/healthNews/idUSHKG10478820080129
4. http://www.aamulehti.fi/teema/tiede/64082.shtml
5. Fabritius&Salaspuro 1998
6. Hall, Room & Boundy 1995
7. Zhang ZF, Morgenstern H, Spitz MR, et al. Marijuana use and increased risk of squamous cell carcinoma of the head and neck. Cancer Epidemiology, Biomarkers & Prevention 8(12):1071–1078, 1999
8. http://www.nida.nih.gov/Infofacts/marijuana.html
9. Tashkin DP. Pulmonary complications of smoked substance abuse. West J Med 152(5):525–530, 1990, Sridhar KS, Raub WA, Weatherby, NL Jr., et al. Possible role of marijuana smoking as a carcinogen in the development of lung cancer at a young age. Journal of Psychoactive Drugs 26(3):285–288, 1994
10. Hoffman D, Brunnemann KD, Gori GB, et al. On the carcinogenicity of marijuana smoke. In: VC Runeckles, ed, Recent Advances in Phytochemistry. New York. Plenum, 1975 NIDA-linkki
11. Cohen S. Adverse effects of marijuana: Selected issues. Annals of the New York Academy of Sciences 362:119–124, 1981
12. Zhu LX, Sharma M, Stolina S, et al. Delta-9-tetrahydrocannabinol inhibits antitumor immunity by a CB2 receptor-mediated, cytokine-dependent pathway. J Immunology 165(1):373–380, 2000
13. http://www.brown.edu/Student_Services/Health_Services/Health
_Education/atod/marijuana.htm
14. http://www.mediuutiset.fi/doc.ot?f_id=931082
15. Copeland 1980
16. Australian kansallinen päihteiden ja alkoholin tutkimuskeskus 1994. Wayne Hall, Nadia Solowij & Jim Lemon. Kansallisen päihdestrategian monografiasarja nro 25
17. Hall 1994
18. Mittleman MA, Lewis RA, Maclure M, et al. Triggering myocardial infarction by marijuana. Circulation 103(23):2805–2809, 2001
19. Liguori, A.; Gatto, C. P.; and Robinson, J. H. Effects of marijuana on equilibrium. psychomotor performance, and simulated driving. Behavioral Pharmacology, 9:599-609, 1998
20. http://www.nida.nih.gov/MarijBroch/teenpg1-2.html (selaus previous page&next page-kohdista)
21. Tashkin DP. Pulmonary complications of smoked substance abuse. West J Med 152(5):525–530, 1990
22. Lester BM, Dreher M. Effects of marijuana use during pregnancy on newborn crying. Child Development 60(23/24):764–771, 1989
23. Johansson 1988
24. Johansson 1987
25. Morland 1985
26. Heinälä 1998
27. Robinson 1989
28. Fried PA, Makin JE. Neonatal behavioural correlates of prenatal exposure to marihuana, cigarettes and alcohol in a low risk population. Neurotoxicology and Teratology 9(1):1–7, 1987
29. Fried PA. The Ottawa prenatal prospective study (OPPS): Methodological issues and findings. It’s easy to throw the baby out with the bath water. Life Sciences 56(23–24):2159–2168, 1995
30. Cornelius, M. D.; Taylor, P. M.; Geva, D.; and Day, N. L. Prenatal tobacco and marijuana use among adolescents: effects on offspring gestational age, growth, and morphology. Pediatrics, 95: 738-743. 1995
31. Kouri EM, Pope HG, Lukas SE. Changes in aggressive behavior during withdrawal from long-term marijuana use. Psychopharmacology 143(3):302–308, 1999
32. EMCDDA 2002, http://ar2006.emcdda.europa.eu/fi/home-fi.html
33. Kleber 1997
34. Roffman 1988
35. Haney M, Ward AS, Comer SD, et al. Abstinence symptoms following smoked marijuana in humans. Psychopharmacology 141(4):395–404, 1999
36. Acta Psychiatr Scand 1993 Oct;88(4):304 Department of Social Medicine, Gothenburg University, Sweden. Allebeck P, Adamsson C, Engstrom A, Rydberg U
37. http://www.bmj.com/cgi/content/abridged/325/7374/1199?ijkey=uK0yERbktob9A
38. http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/6917003.stm
39. BMJ 2002;325:1212-1213, http://www.bmj.com/cgi/content/abstract/325/7374/1195?ijkey=/rgP3xg/hckqM
40. Bovasso GB. Cannabis abuse as a risk factor for depressive symptoms. Am J Psychiatry. 2001;158:2033–2037, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11729021
41. BMJ 2002;325:1195, http://www.bmj.com/cgi/content/abstract/325/7374/1195?ijkey=
/rgP3xg/hckqM
42. Arch Gen Psych 2002;59:1039-1044, http://archpsyc.ama-assn.org/cgi/content/full/59/11/1039
43. Brook JS, Rosen Z, Brook DW. The effect of early marijuana use on later anxiety and depressive symptoms. NYS Psychologist 35–39, January 2001
44. JAMA 2002;287:1123-1131, http://jama.ama-assn.org/cgi/content/abstract/287/9/1123
45. Brook JS, Cohen P, Brook DW. Longitudinal study of co-occurring psychiatric disorders and substance use. J Acad Child and Adolescent Psych 37(3):322–330, 1998
46. Pope HG, Yurgelun-Todd D. The residual cognitive effects of heavy marijuana use in college students. JAMA 275(7):521–527, 1996, Block RI
47. Lynskey M, Hall W. The effects of adolescent cannabis use on educational attainment: A review. Addiction 95(11):1621–1630, 2000
48. Block RI, Ghoneim MM. Effects of chronic marijuana use on human cognition. Psychopharmacology 100(1–2):219–228, 1993
49. Polen MR, Sidney S, Tekawa IS, et al. Health care use by frequent marijuana smokers who do not smoke tobacco. West J Med 158(6):596–601, 1993. http://www.pubmedcentral.nih.gov/articlerender.fcgi?artid=1311782
50. Adams IB, Martin BR: Cannabis: pharmacology and toxicology in animals and humans. Addiction 91(11):1585–1614, 1996
51. Friedman H, Newton C, Klein TW. Microbial infections, immunomodulation, and drugs of abuse. Clin Microbiol Rev 16(2):209–219, 2003
52. Kandel, D.B. Stages in adolescent involvement with drugs. Science, 190:912-914, 1975
53. JAMA 2003;289:427-433
54. http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa
/2006/06/449372
55. Osmo Kontula Kaj Koskela 1992
56. YLE:n ruotsinkielisen toimituksen tekemä gallup, asiasta tiedotettu 6.4.1998 YLE:n omissa ruotsinkielisissä radiouutisissa
57. Fried PA, Smith AM. A literature review of the consequences of prenatal marihuana exposure: An emerging theme of a deficiency in aspects of executive function. Neurotoxicology and Teratology 23(1):1–11, 2001
58. BMJ 2002;325:1199-1201, http://www.bmj.com/cgi/content/abridged/325/7374/1199?ijkey=uK0yERbktob9A
59. Ghoneim MM. Effects of chronic marijuana use on human cognition. Psychopharmacology 100(1–2):219–228, 1993
60. Pope HG, Gruber AJ, Hudson JI, et al. Neuropsychological performance in long-term cannabis users. Arch Gen Psychiatry 58(10):909–915, 2001
61. Kandel DB, Davies M. High school students who use crack and other drugs. Arch Gen Psychiatry 53(1):71–80, 1996
62. Rob M, Reynolds I, Finlayson PF. Adolescent marijuana use: Risk factors and implications. Aust NZ J Psychiatry 24(1):45–56, 1990
63. Brook JS, Balka EB, Whiteman M. The risks for late adolescence of early adolescent marijuana use. Am J Public Health 89(10):1549–1554, 1999
64. Oxford English Dictionary, http://www.askoxford.com/results/?view=dict&freesearch=
marijuana&branch=13842570&textsearchtype=exact
65. Päihdelinkki, http://www.paihdelinkki.fi/Pikatieto/?c=Kannabis
66. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kannabis
67. Starr & Taggart: BIOLOGY, The Unity and Diversity of Life, 6th ed,
1992,Wadsworth Publishing company., pages 576-577. On chapter 33,
Integration and Control: Nervous systems
68. Julien R.,1985,A Primer of Drug
Action, 4th ed., New York Freeman
69. Degenhardt et al., 2001
70. Hall & Degenhardt, 2001
71. http://www.aodgp.gov.au/internet/aodgp/publishing.nsf/Content/cannabis-1
72. http://yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=terveys
&osannimi=ajassa_paihteet&jutunid=684
73. http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/wales/4425730.stm
74. http://www.guardian.co.uk/society/2007/jul/27/drugsandalcohol.drugs
75. ZAMMIT, S., SPURLOCK, G., WILLIAMS, H., NORTON, N., WILLIAMS, N., O'DONOVAN, M. C., OWEN, M. J. (2007). Genotype effects of CHRNA7, CNR1 and COMT in schizophrenia: interactions with tobacco and cannabis use. Br. J. Psychiatry 191: 402-407, http://www.bmj.com/cgi/content/abstract/325/7374/1199?ijkey=
ce8d452a653b7abfff973308f256e0fa0c385db4&keytype2=tf_ipsecsha
76. "Drug Abuse; Drug Czar, Others Warn Parents that Teen Marijuana Use can Lead to Depression." Life Science Weekly. 31 May 2005
77. Dr. Andrew Campbell, member of the New South Wales (Australia) Mental Health
Review Tribunal, 2005
78. Institute of Medicine. "Marijuana and Medicine: Assessing the Science Base." (1999), http://www.nap.edu/html/marimed
79. "Non-Medical Marijuana II: Rite of Passage or Russian Roulette?" CASA Reports. April 2004. Chapter V, Page 15
80. "What Americans Need to Know about Marijuana," 9, http://www.whitehousedrugpolicy.gov/publications/pdf/mj_rev.pdf
81. Teens at High Risk for Pot Addiction." The Seattle Post-Intelligencer. 6 January 2004
82. Department of Health and Human Services, Substance Abuse and Mental Health Services Administration, Office of Applied Studies. Treatment Episode Data Set (TEDS) 1993-2003: National Admissions to Substance Abuse Treatment Services. November 2005, Table 5.1b, http://wwwdasis.samhsa.gov/teds03/teds_2003_rpt.pdf
83. Drugged Driving Poses Serious Safety Risk to Teens; Campaign to Urge Teens to ‘Steer Clear of Pot’ During National Drunk and Drugged Driving (3D) Prevention Month." PR Newswire. 2 December 2004
84. O’Malley, Patrick and Johnston, Lloyd. "Unsafe Driving by High School Seniors: National Trends from 1976 to 2001 in Tickets and Accidents After Use of Alcohol, Marijuana and Other Illegal Drugs." Journal of Studies on Alcohol. May 2003
85. Adlaf, Edward M. and Paglia-Boak, Angela, Center for Addiction and Mental Health, Drug Use Among Ontario Students, 1977-2005.
86. http://www.dailymail.co.uk/pages/live/articles/health/
thehealthnews.html?in_article_id=179264&in_page_id=1797
87. CAMH Research Document Series No. 16. The study does not contain data on marijuana use among 12th graders prior to 1999. See also: Canadian Addiction Survey, Highlights (November 2004) and Detailed Report (March 2005), produced by Health Canada and the Canadian Executive Council on Addictions; Youth and Marijuana Quantitative Research' 2003 Final Report, Health Canada; Tibbetts, Janice and Rogers, Dave. "Marijuana Tops Tobacco Among Teens, Survey Says: Youth Cannabis Use Hits 25-Year Peak," The Ottawa Citizen, 29 October 2003
88. http://www.nelonen.fi/uutiset/uutinen.asp?cat=1&d=33231
89. Cannabis risk quantified. New Scientist, 2007, nro 4 August, s. 7. ,
Juhana E. Idänpää-Heikkilä (toim.): Lääkemailmassa tapahtuu: Kannabis lisää riskiä sairastua psykoosiin. Suomen Lääkärilehti, 2007, nro 32, s. 2775. : "Katsaus arvioi, että 14% psykoottisista sairauksista Britanniassa voisi johtua kannabiksen käytöstä. Tämä merkitsisi, että vuosittain ehkäistäisiin 800 skitsofreniatapausta 15 – 34 -vuotiaiden ikäryhmässä, jos kannabiksen käytöstä luovuttaisiin."
90. Heinäkuu 27., 2007 Courtesy The Lancet ja World Science staff
Työn tiedot
Kannabis - laillistaminen ja vaikutus terveyteen
Zacke
» Kategoria: Kirjallisuus » Asiatekstit» Työn pituus: 4171 sanaa» Työ lisätty: 25.06 - 2008» Kommentoitu: 0 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Pohdintaa kannabiksen laillistamisesta.
Kommentit
Työlle ei ole kirjoitettu kommentteja!
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!