Kaunokirjallisen työn esitys
Kouristuksia mielen onkaloissa
ei ole Saimaata
ei saarta, ei norppaa
on vain sama yksinäisyys
ainainen pimeys ja
kliseinen eksyminen loputtomuuden epävarmuuteen
voisin kulkea
astella tietä ja pelätä
vakiintumista pysähdykseen
tälle maailmalle voi kaiken antaa
saat vastineeksi aution tähtitaivaan
yksinolon
ahneus on saatanan kouristelevaa puhetta
hyvät teot jumalan poissaolon todistamista
ei ole Saimaata
ei saarta, ei norppaa
on vain sama yksinäisyys
ainainen pimeys ja
kliseinen eksyminen loputtomuuden epävarmuuteen
voisin kulkea
astella tietä ja pelätä
vakiintumista pysähdykseen
tälle maailmalle voi kaiken antaa
saat vastineeksi aution tähtitaivaan
yksinolon
ahneus on saatanan kouristelevaa puhetta
hyvät teot jumalan poissaolon todistamista
Työn tiedot
Kouristuksia mielen onkaloissa
Jayko
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 34 sanaa» Työ lisätty: 03.07 - 2008» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Jaa liian väsynyt kirjoittamaan hyvin
Kommentit
reijo
23:21 // 04.07 - 2008
Tuosta alusta tuli mieleen ala-asteen musiikin tunnit, jolloin veisasimme "kyseisen elikon laulua". Tuntui, että sen opettajan ote oli tosiaankin eksynyt tuonne loputtomaan epävarmuuteen. Nimenomaan kyseinen opettaja oli ainakin pysähtynyt ja aikansa elävä kivipatsas. Runon loppuun en usko, jos kaiken antaa niin kyllä siellä tähtitaivaalla joku tuikkii. Saatanan puheet ja jumalan hyvistä teoista en juuri piittaa. Tälläistä tästä...
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!