Kaunokirjallisen työn esitys
Työn tiedot
Kolme lyhttä, aika angstista runoa. Kaikki muu on uutta, paitsi toi "tänään osa postikorteista..." -kohta, joka on kirjoitettu äikäntunnille viime vuonna. Pidin siitä niin paljon että päätin rakentaa sen ympärille kokonaisen runon (siis sen alkuosan, joka on kirjotettu eilen).
Nää toimis varmaan yksittäinkin, mutta koska kaikki on niin lyhyitä ja nimettömiä niin olkoon nyt yhdessä. Ajanmääreet on se mikä näitä yhdistää, joten se pääsi olemaan nimi.
Kommentit
Jotenkin hieno kokonaisuus, josta tulee mieleen nainen, joka kaipaa rakastettuaan lämmöllä, mutta jolla silti on ehkä jonkinlainen järkiperäinen suhtautuminen asioihin.
Ehkä.
Tämä nyt on näkemykseni.
Noin sinänsä miellyttivät kovin.
Jokin hieman mättää noissa rivityksissä, minusta ne eivät ole luontevia. Mutta teksti sinänsä on kaunista ja hyvin kirjoitettua, koskettavaa. Pidän :) Suosikkini on eka.
Minua koskettaa eniten viimeinen, tosin vertaus, että hänen hiuksensa ovat kuin unet, joita näet ruuhkajunissa, on pakahduttavan, sykerryttävän upea.
Mielenkiintoinen konaisuus, jonka ympärille mieli pystyy kuvittelemaan monia tarinoita. Hippuritusen häiritsee, ettei silloin ja tänään ole keskenään eroteltuja, mutta syy on helppo ymmärtää.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!