Kaunokirjallisen työn esitys
Syntyi lauluista kasvatettu tieto
sillä oli punaiset kasvot,
punotut tavoista
ja sillä täytettiin puheen kaivot,
puhallettiin aurinko kerälle sirpiksi jolla saalistettiin elämä:
ajettiin se maahan tähtimekaniikan keinoin
Kuin tietäjän sanoin siitä purettiin
leikattiin erilleen
äiti ja lapsi, ihmisenkaltaiset hiljaiset
jotka maailmaan tullessaan
tuhosivat energiaa syöksemällä ulottuuvuuksia
Taistelusta jäi vain taustasäteily,
kun viimeiset asemat menetettiin näille
jälkimmäisten peloille
Kun valo taas nousee ei se löydä kuin
kylmyyden,
kuolleiden kasvojen loistonkatseen
ja tarkkaavaisin kasvoin se katsoo vangittua elämää,
juottaa sille kultaa
ja ihmisenluut siirtää kasvoiltaan
alttariksi, kartaksi koneille,
viimeiseksi symboliksi
sille maailmankesyttäjien tuhkauurnalle,
jota kukaan ei jäänyt katsomaan
Työn tiedot
Kasvopuolet
Hopeakettu
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 73 sanaa» Työ lisätty: 07.07 - 2008» Kommentoitu: 7 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Kokeilin hieman erilaista tyyliä.
Kommentit
Ketturuukku
08:12 // 08.07 - 2008
Kutkuttavan jännittävää, moniuloitteista tekstiä. Sai aikaan voimakkaita tunteita, enemmän nipistelyä vatsanpohjassa kuin mikään kauhukirja pitkiin aikoihin. Laitan suosikkeihin, ehdottomasti
Nymfi
16:31 // 09.07 - 2008
Luin tämän.. hmmh.. Liian "monimutkaiset/tekniset" sanat rikkovat mun näkemystäni tämän herkkyydestä, mutta sanat ovat kuitenkin tarkoituksella tuolla seassa, en tykkää niistä, heh. Muutamia aika nättejä kohtia/sanavalintoja.. kuten "ihmisen luut". Ehkä en vain päässyt tämän sisään. Jesh, erilainen ja "aikuinen" runo, mutta mulle ei aukea kunnolla, liian jäykkä ja lennoton.
Kiitos.
reijo
00:06 // 13.07 - 2008
En oikein saanut tästä kiinni. Tuli mieleen Terminator, en tiedä miksi, mutta mielestäni tässä oli jotain koneiden taistelua ihmisyyttä vastaan huokuvaa tunnetta. Koneethan ovat jo orjuuttaneet ihmiset, kuten lisääntyvistä univaje ja nukkumisongelmista tunnistetaan. Mielestäni runon pohjalta voisi tehdä taulun, tässä on sellaista maalailevaa latausta, jota voisi käyttää. Jonkinlainen ratas, punainen pallo ihmisen pään tilalla, kaukana olevat kaksi ihmistä joista toinen on pienempi, luita jotka kannattelevat kultakaivoksen aukkoa, metallinen pääkallo joka itkee. Tämmöistä...
Ketturuukku
18:46 // 28.07 - 2008
Tähän olenkin jo kommentoinnut ja lisännyt suosikkeihin. Mitään uutta sanottavaa en keksi, loistava runo tämä on edelleen.
Peacemaker
18:25 // 01.08 - 2008
Piti oikein pitkään miettiä, mitä tästä sanoisi. Vähän turhan pitkä ehkä ja jossakin määrin hankala, jotkut sanahirviöt tuntuivat turhalta kikkailulta ja omasta mielestäni aika paljon tästä olisi varmaan voinut karsia poiskin. Nyt tämä on vähän jäykkä eikä kovin sujuva, vaikka hyvin vaikuttavaa tekstiä onkin.
Hienoja sanankäänteitä ja vahvaa tunnetta tässä kyllä on.
Hetki
23:33 // 27.10 - 2008
Tämä on niitä tekstejä, joista ei selviä yhdellä lukukerralla. Sanoilla leikittely on kiehtovaa, mutta tavallaan vaatii lukijaltaan ehkä liikaakin. Tekstissä ei ole "helppoja" kohtia, joiden avulla juonessa olisi helpompaa pysyä mukana.
On vaikuttavaa, että joku kykenee tekemään tällaisen runon, mutta tekstistä on minusta tehty liiankin vaikeaa niin sanotulle tavalliselle lukijalle. Sananvalinnat ovat kyllä kauniita - siltä osin teksti on erinomainen.
Tämä täytyy tulla lukemaan joskus uudestaan - ehkä se sitten avautuu eri tavalla kuin nyt.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!