Kaunokirjallisen työn esitys
I think we love you,
that seems like the least we can do
to love you
to show we won't forget
even if in this life we never met
we let you go
we set you free to know:
you can be anywhere with that grace
I'd like to think, in a much better place
no words to describe what you ment to us
no understanding of why you chose to leave in such a rush
the shock strikes like a heart attack
please hear when we secretly say: ”we want you back”
to me you showed the way
how admiring people that others despise can be okay
you for your beliefs and kindness I wish to thank
and then maybe someday stop wondering if I more often should've asked:
”Are you okay, Frank?”
Työn tiedot
You okay, Frank?
AntoineDeSaint-Exupery
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 118 sanaa» Työ lisätty: 15.07 - 2008» Kommentoitu: 14 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
En paljonkaan runoista perusta, ne osoittautuvat useimmiten liian vaikeiksi rakenteeltaan.
Tämän kyseisen tekstin olen kirjoittanut hiljattain menehtyneelle nettitutulleni.
Kommentit
Requiescat
20:02 // 25.07 - 2008
Tykkäilin tämän runon loppusoinnullisuudesta ja tarinana tämä ei onnu. Tositapahtumiin vakaasti perustuvassa tarinassasi pohditaan asioita, joita jokainen tulee pohtineeksi tuon tuostakin, joten tästä ei luulisi olevan vaikeaa löytää jotain itselleen tärkeää ja koskettavaa. Itse ainakin jäin pohtimaan sanomatta jääneitä asiota ja kuolemanjälkeistä elämää. Mikäpä ei alati kalvaisi sisintä, elleivät sanomatta jääneet asiat, sen olen huomannut.
Kaiken kaikkiaan sangen onnistunut ja liikoja kielikuvia välttelevä runo tämä tässä. Kiitän.
illusion
12:30 // 10.08 - 2008
Kaunis runo, pidin loppusoinnuista ja itse vielä pidän yleensä enemmän engl. kielisistä kuin suomeksi kirjoitetuista runoista. Ja otan osaa..
Bullterrieri
20:29 // 24.08 - 2008
Oho. Yllättävää. Elementit englannin kieli, loppusoinnut ja yksinkertaiset, arkiset sanat kuulostavat korvaani (ehkä vm elementtiä lukuunottamatta) suurin piirtein tältä: PAETKAA! Mutta. Todellakin, mutta. Jollain ihmeen konstilla olet taikonut näistä aineksista runon, ja vieläpä kelvollisen! Ansaitset taputuksen selkään, kyllä vain. Kahdestakin syystä: olen pahoillani. :/
Janne
09:15 // 02.09 - 2008
Hauskaa (siis hyvällä tavalla) riimittelyä runossasi. Sanoista sekä lauseista olet saanut hyvän kokonaisuuden ja runostasi olet tehnyt varsin "jännän ja yllätyksellisen" , aiheena mielenkiintoinen. Pidän tästä runostasi :))
Sue
10:18 // 09.09 - 2008
erittäin kaunis, konstailematon.
pidän siitä että tämän runon loppusoinnut tuntuu tosi pakottomilta,
että ne kuuluu siihen luonnostaan.
yleensä ottaen en nimittäin perusta loppusoinnuista - tämä on kiva poikkeus! :)
pakottomuus liittyy varmasti siihen että säkeet ovat hyvin eri mittaisia, eli sellaista tasaisesti polkevaa rytmiä ei synny.
tää jäi mieleen. :)
Please-You
16:51 // 21.09 - 2008
En itsekkään hirveesti tajua runojen rakenteista jne. mutta tunnistan hyvän runon kun törmään siihen. Tästä mä tykkään. Tulin iloiseksi tästä (johtuu omasta elämänkatsomuksesta) mutta pahoittelen kaverisi poismenoa oli varmasti erittäin rakas =)
Blanco
19:43 // 29.10 - 2008
onneksi miun kielitaitoni riitti tämän tulkintaan. pidin kovin, vaikka normaalisti rimmaavista runoista mennee ylleensä maku varsin pian, ainakin miun ollessa pureksijana. mutta tämä, tämä oli selvä poikkeus, ja varsinkin loppu oli sellainen, joka kolahti kovin, ja ossui jotenkin mieleen.
pidin, pidin hurjasti.
TTT
15:35 // 22.11 - 2008
Oikein kauniisti muotoiltua ja ah, niin toimivan pelkistettyä riimittelyä. Tarina runon takana luonnollisestikin traaginen, mutta olet saanut käännettyä sen sanoillasi toivoksi, johon tuo voimaa yhteisöllisyys käyttäessäsi me muotoa. Hyvähyvä!
randomgentleman
00:37 // 23.11 - 2008
Kivaa tekstiä, toimii suht. hyvin englanniksikin. Mieluummin olisin lukenut suomenkielisen version. Teoksen mahdollinen moraalinen sanoma tosin on minulle kovin yhdentekevä.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!