Kaunokirjallisen työn esitys

kaipaus

perhosen siivet helähtää
ne päästäni tahtoo pois muistot selässään
ahdistus ja kyyneleet pois niitä työntää

korvani peitän ja silmät suljen
huulet puristan yhteen
kun pimeässä kuljen
polvilleni tahdon vajota
lujuus pakottaa jatkamaan

kurkussa polttaa suru
se silmiä kirvelee
hetkeksi annan periksi
kyyneleet koskeen pirstoutuu

tuuli tuo ajan uuden
mutta muistoni pidän
vaikka ne kauneudellaan tuskan tuo.

Työn tiedot

kaipaus

Peanut

» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 44 sanaa» Työ lisätty: 22.07 - 2008» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)

Tietoa työstä:

R.I.P Raili Moisio, mummuni.

menipäs runo sekavaksi..

Kommentit

Manteli

09:22 // 22.07 - 2008

hmmp :o tulee mieleen vähän kun omissa kirjoituksissani on papalleni omistettu runo :| mutta siis! mahtavaa kuvailua ja mukaansa vetäviä yksityiskohtia :) pahoitteluni mummusi puolesta! ;<

mias

10:46 // 22.07 - 2008

Mielestäni runo on kaunis ja kaipaus on kuvailtu hyvin.
Otan osaa mummosi puolesta :<<

Ketturuukku

19:03 // 22.07 - 2008

Otan osaa minäkin. Hyvin olet surun ja kaipuun pukenut vahvaksi runoksi

Dot

19:54 // 22.07 - 2008

Kaunis kaipaava runo!

Lähetä kommentti

Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!