Kaunokirjallisen työn esitys
kaipaus
perhosen siivet helähtää
ne päästäni tahtoo pois muistot selässään
ahdistus ja kyyneleet pois niitä työntää
korvani peitän ja silmät suljen
huulet puristan yhteen
kun pimeässä kuljen
polvilleni tahdon vajota
lujuus pakottaa jatkamaan
kurkussa polttaa suru
se silmiä kirvelee
hetkeksi annan periksi
kyyneleet koskeen pirstoutuu
tuuli tuo ajan uuden
mutta muistoni pidän
vaikka ne kauneudellaan tuskan tuo.
kaipaus
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 44 sanaa» Työ lisätty: 22.07 - 2008» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
R.I.P Raili Moisio, mummuni.
menipäs runo sekavaksi..
09:22 // 22.07 - 2008
hmmp :o tulee mieleen vähän kun omissa kirjoituksissani on papalleni omistettu runo :| mutta siis! mahtavaa kuvailua ja mukaansa vetäviä yksityiskohtia :) pahoitteluni mummusi puolesta! ;<
10:46 // 22.07 - 2008
Mielestäni runo on kaunis ja kaipaus on kuvailtu hyvin.
Otan osaa mummosi puolesta :<<
19:03 // 22.07 - 2008
Otan osaa minäkin. Hyvin olet surun ja kaipuun pukenut vahvaksi runoksi
19:54 // 22.07 - 2008
Kaunis kaipaava runo!
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!