Kaunokirjallisen työn esitys
Pieni pala metsää
Laskin jalkani varovasti vehreälle sammalelle. Pienet, vihreät tupsut työntyivät varpaitteni välistä. Kävelin yhä tihentyvien puiden lomassa kauas salaperäiseen metsään. Jokainen askel oli hiipivä, kuin olisin astellut pyhällä maalla. Tuuli kosketti puita ja sai hämähäkinseitit pullistumaan purjeitten lailla. Se humisi laulaen lehvien läpi ja kuljetti satumaisen kaunista kukkaistuoksua nenääni. Seurasin sitä kuin lumottuna. Sadat kirjavat ja sirkuttavat pikkulinnut lensivät tieltäni. Ne nousivat latvuston vihreään pitsiin.
Tuoksu voimistui. Se huumasi minua, se sai minut melkein uneen. Pienet, hennon vaaleanpunaiset kukkaset loistivat kuin tähdet sammalenvihreällä taivaalla. Minun oli aivan pakko jäädä siihen lepäämään. Kaaduin kädet levälläni maahan ja katsoin kaukaisuuteen. Valo siivilöityi paperinohuista lehdistä.
Minusta tuntui kuin olisin ollut yksi vaaleanpunaisista kukista, kun makasin siinä aurinkoa hapuillen ja raajat levällään. Varret kietoutuivat sormieni ja vapaitteni ympärille kasvaen osaksi minua. Minä kutistuin, muutuin saman aavemaisen ja hennon väriseksi. Olin pieni pala metsää.
Laskin jalkani varovasti vehreälle sammalelle. Pienet, vihreät tupsut työntyivät varpaitteni välistä. Kävelin yhä tihentyvien puiden lomassa kauas salaperäiseen metsään. Jokainen askel oli hiipivä, kuin olisin astellut pyhällä maalla. Tuuli kosketti puita ja sai hämähäkinseitit pullistumaan purjeitten lailla. Se humisi laulaen lehvien läpi ja kuljetti satumaisen kaunista kukkaistuoksua nenääni. Seurasin sitä kuin lumottuna. Sadat kirjavat ja sirkuttavat pikkulinnut lensivät tieltäni. Ne nousivat latvuston vihreään pitsiin.
Tuoksu voimistui. Se huumasi minua, se sai minut melkein uneen. Pienet, hennon vaaleanpunaiset kukkaset loistivat kuin tähdet sammalenvihreällä taivaalla. Minun oli aivan pakko jäädä siihen lepäämään. Kaaduin kädet levälläni maahan ja katsoin kaukaisuuteen. Valo siivilöityi paperinohuista lehdistä.
Minusta tuntui kuin olisin ollut yksi vaaleanpunaisista kukista, kun makasin siinä aurinkoa hapuillen ja raajat levällään. Varret kietoutuivat sormieni ja vapaitteni ympärille kasvaen osaksi minua. Minä kutistuin, muutuin saman aavemaisen ja hennon väriseksi. Olin pieni pala metsää.
Työn tiedot
Pieni pala metsää
Eme
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 136 sanaa» Työ lisätty: 22.07 - 2008» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Ylilyhyt novelli... n__n'
Kommentit
cryptic
16:30 // 22.07 - 2008
nätisti kuvailtu, eikä lyhyys novellia huononna, ainakin jaksaa lukea paremmin kuin jonkun pitemmän novellin :D ei mitään suuria tunteita herättäny, mutta ihan kiva tää oli :)
Ketturuukku
18:58 // 22.07 - 2008
Kaunis, hyvin olet saanut kuvailtua metsän tunnelman, tämä muistutti itselleni kaikista niistä kerroista, joina olen kävellyt sammalmatolla ja tuntenut kokevani jotain suurempaa, kuin saatan itse käsittääkään.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!