Kaunokirjallisen työn esitys
Jokin minussa haluaa piirtää kuvaan täydellisen maiseman,
auringon yläkulmaan. Niin tekevät terveet lapset.
Terveitä aikuisia ei ole olemassakaan.
Poliitikko ei voi kuin elää kuvansa kanssa,
valehdella että se on maailma.
Täytyy unohtaa ne lapset jotka kärpäset syövät,
ne jotka hukkuvat raiskaajiensa vatsapoimuihin.
Sellaisten lasten kuvista ei kukaan maksa miljoonaa.
Sellaiset lapset eivät pääse iltapäivälehtiin.
Kuvan voi kääntää nurin päin, silloin rikoksella
ei ole silminnäkijää. Me emme ole yhtä arvokkaita.
Enkä minä ole se, joka määrittää pahuuden suhdeluvun.
En minäkään.
Ruumiillisuuteni: käteni puutuvat kuin tulvii.
Nooan arkkiin ei valita parittomia. Kuva lahoaa ja laiva uppoaa.
Syntyy uusi jumala ja uusi maisema ja uusia lapsia.
Ja lapsista kasvaa pappeja ja poliitikkoja ja he sanovat
että kaikella on tarkoitus.
Ja silloin aurinko paperin yläkulmassa jotenkin sammuu.
Työn tiedot
Minä en enää synny
kaksikolme
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 119 sanaa» Työ lisätty: 24.07 - 2008» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
maailmankuva
Kommentit
dbgirl
21:20 // 25.07 - 2008
Näin upeaa pohdiskelua, eikä kukaan muu ole vielä kommentoinut! :o
Pidin erityisesti kohdista:
"Jokin minussa haluaa piirtää kuvaan täydellisen maiseman,
auringon yläkulmaan. Niin tekevät terveet lapset."
"Nooan arkkiin ei valita parittomia. Kuva lahoaa ja laiva uppoaa.
Syntyy uusi jumala ja uusi maisema ja uusia lapsia.
Ja lapsista kasvaa pappeja ja poliitikkoja ja he sanovat
että kaikella on tarkoitus.
Ja silloin aurinko paperin yläkulmassa jotenkin sammuu."
Nuo kiteyttävät tämän runon idean täysin. Todella voimallisia.
Ainoa mistä kitisisin, on "Enkä minä ole se, joka määrittää pahuuden suhdeluvun.
En minäkään." Siis suoraan sanottuna: täh? Miksi "En minäkään" kun juuri on itse puhunut? Minä en ymmärrä. Mutta ei se estä minua pitämästä tästä kovin :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!