Kaunokirjallisen työn esitys
I
Toiset ovat paikkalintuja
ja toiset vaelluslintuja
mutta
minä olen palaava vaelluslintu
ja hymyilen
astellessani viime vuoden saappaanjäljissä
Silloin olin vielä riippumaton kahvista
enkä palannut paikkalinnun takia
II
Yritin muistaa
missä oli ensimmäinen katseemme
kun kuulin äänesi
kevätpihan kuran yli
Ja olin niin iloinen
että unohdin jo lähteneeni
koska olin palannut
III
Mittasin jokaisen järven veden
Vertailin asfalttiteiden tummuudet
Kulutin keskiviivoja kuin kahvia nyt
Ja tässä istun
keskiviikkosi reunalla
kuunnellen juuri sitä
minkä takia palasin
Työn tiedot
Reissunaisen paikkamiehen ääni
Rock
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 51 sanaa» Työ lisätty: 01.08 - 2008» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Fiiliksiä tien päältä.
Kommentit
Ketturuukku
22:01 // 01.08 - 2008
Aivan mielettömän hieno tunnelma tässä. Jotenkin tosi aito ja koskettava. Pidän jaottelusta. Etenkin pidän viimeisestä säkeestä:)
reijo
17:53 // 02.08 - 2008
Lähteminen on mukavaa, mutta takaisin tulo aina mahtavaa. Tulee mieleen hetket kun on palannut kotiin matkoilta ja on ihan väsynyt, kunnes pääsee omaan sänkyyn nukkumaan. Seuraavana aamuna herää muistellen matkaa ja juoden pitkästä aikaa itse keitettyä kahvia. Tosin yleisesti ottaen paras asia, joka vaihtuu matkan jälkeen on oma suihku :) nuo kun ovat yleensä ulkomailla mitä ovat...
korsetti
17:57 // 02.08 - 2008
"ja toisen vaelluslintuja " tässä pitäisi varmaan olla toiset :)
Pidän tämän ajatuksesta hurjasti, siitä jo pisteet kotiin. Pelkällä aiheeseen tarttumisella voi aika harvoin miellyttää minua, mutta tässä on jotain henkilökohtaisesti koskettavaa. Ensimmäinen runo on aika suoraviivainen mutta silti siinä on tarvuttava määrä tulkinnanvaraa. Hauska kohta oli "riippumaton kahvista" jossa järki ja alitajunta sanoivat toista kun syntyvät mielikuvat olivat kirjaimellisempia kuin olisi tarvinnut :D jotenkin tuon sanonnan toisin päin keikauttaminen sai sellaisen vaikutuksen aikaan.
Kritiikin paikka iskee viidennelle riville. Olisin tykkänyt jos olisit laittanut palaavan vaelluslinnun perään pisteen (ei kirjaimellisesti) ja liittänyt hymyilyn seuraavalle riville. Antaisi etenemiselle hengitystilaa.
Toisessa runossa on hyviäkin kohtia, kuten kevätpihan kura, mutta muutoin se jää minusta sananhelinäksi ja pelkäksi täytteeksi kahden hyvän runon välissä. Se toistaa samaa ajatusta vähän eri näkökulmasta ja vääntää lukijalle asiat rautalangasta jos ymmärrät mitä tarkoitan :) Minun mielestäni se oli näistä heikoin.
Kolmas on suosikkini. Pilkunviilauksen vuoksi voisin sanoa, että itse olisin aloittanut kolmannen rivin pienellä, mutta hyvä näin. Juuri siksi se on sinun runosi eikä minun. Se nimenomainen kolmas rivi ja keskiviikon reuna ovat oivaltavia koukkuja joihin lukija tarttuu oitis ja ensimmäisen runon vahva tunnelma palaa :) Kokonaisuutena kokoelmasta jää hyvä vaikutelma, aito kuten ketturuukkukin sanoi. Siispä tykkään :>
Dot
09:58 // 24.08 - 2008
Tässä on "sitä jotain" kerronnan taituruutta! " istun keskiviikkosi reunalla" on loistava sanonta! Hieno teos!
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!