Kaunokirjallisen työn esitys
Meidän seinät,
valkoiset,
rumat,
yksinäiset.
Minä säälin niitä,
aloin puhua niille
ja Ne vastasivat.
Kukaan ei ollut puhunut
Niille pitkään aikaan
ja Niillä oli paljon asiaa.
Ne olivat iloiset,
minä en oikeastaan.
Minä kuitenkin
puhuin seinille
keskellä aamupäivää
tyhjässä talossa.
Työn tiedot
Seinät
Ylva
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 25 sanaa» Työ lisätty: 02.08 - 2008» Kommentoitu: 6 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Tälläinen hassu päähänpistos. Voisin kai hankkia sosiaalisen elämän tai jotain. Tai sitten pitää lisätä lääkitystä. Mutta valkoinen on yllättävän ruma väri.
Kommentit
Rock
13:04 // 02.08 - 2008
Tykkään tästä. Ei minun mielestäni lainkaan hullu. Seinillä voi olla paljonkin kerrottavaa. Tässä on symboliikkaa ja tykkään tyylistäsi kirjoittaa. Mukavan ilmava ja antaa ajatuksenaihetta.
reijo
18:05 // 02.08 - 2008
Hieno runo. Tässä ei sinänsä ilmaista runominän fiilistä, kuin ohittamalla ne "ne olivat iloiset, minä en oikeastaan". Siitä vivahteesta (ja siitä että seinille pitää puhua) huomaa missä tilassa runominä on. Hän juttelee seinille, seuraava askel voi olla vielä totaalisempi itseensä sulkeutuminen ja pahimmassa tapauksessa aletaan sitten ruuvaamaan ovia kiinni ja naulaamaan verhoja ikkunankarmeihin. Aikaisemmin seinä raukat olivat yksinäiset, mutta nyt niillä on seuraa vai liekö toisinpäin, että runominällä olisi paljon asiaa, mutta ei ketään joka kuuntelisi...
starfishmeteor
20:36 // 02.08 - 2008
Suloinen ja puhutteleva runo, joskin ainoastaan viimeinen säkeistö oli erityisen sykähdyttävä. Ideana erittäin toimiva :3
korsetti
12:22 // 03.08 - 2008
Yleiskuva on hyvä, mutta muutama hiomisen arvoinen kohta tässä on. Itse ainakin tykkäisin enemmän, että tehostaisit sanan "ruma" vaikutusta ja jättäisit kliseet pois lopettamalla ensimmäisen säkeistön siihen rumaan. Lapsekas ja hauska kerrontatyyli sopii hyvin yksinkertaiseen jaotteluun ja tekstin asetteluun, toisto pääsee vähän häiritsemään kohdassa: "ja Niillä oli paljon asiaa. Ne olivat iloiset" vaikka säkeistö siinä vaihtuukin. Vaihtoehtoisesti tässä voisi esimerkiksi olla "minä en oikeastaan ollut iloinen", se sopisi ainakin minusta seruaavaankin kappaleeseen hyvin. Anyway, sinun runosi, mutta tällaisia ajatuksia heräsi minulle :)
centaurea
12:24 // 03.08 - 2008
Ei se mitään jos parvekkeen seinät on valkoiset, mut siinä vaiheessa ku koko kämpän seinät on valkoset, alkaa klaustrofobia kehittyyn. Tämä on kovin sun näköinen runo, voisin väittää tykkääväni :) Tosin, yksi asia jäi mietityttään. Millanen olotila kätkeytyy siihen tilanteeseen, kun ihminen puhuu seinille?
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!