Kaunokirjallisen työn esitys
Satoi neljättätoista päivää peräkkäin. Pikemminkin tunsin kuin näin tai kuulin sen. Sitä vain tietää milloin sataa. Sen vain tuntee. Minulla se ei ilmene ahdistuksena eikä alakuloisuutena eikä minään muuna sellaisena miten yleensä ajatellaan, minulla se ei vaikuta mitenkään mielialaani eikä muuhunkaan. Mutta minä vihaan sadetta. Sateen aikana minusta tuntuu että sadan itsekin. Pisara pisaralta valun maahan kunnes minua ei ole enää jäljellä. Pisara pisaralta minä menetän itseni ja kaikki minusta muille ihmisille muistuttavat asiat. Sateen jälkeen minua ei enää ole.
Sytytän viimeisen tupakan.
Tuhkakuppi on täynnä.
Toisen mustat hiukset valuvat tyynyä pitkin valkoiselle lakanalle hänen maatessaan selin minuun. Näky on niin kaunis, että tunnen pakahtuvani. Minä rakastan sinua, sanon ajatuksissani tuolle miehelle jonka hengitys kaikuu ainoana äänenä rauhallisessa sunnuntaiaamussa. Minä rakastan sinua niin, huuleni liikkuvat mutta ääntä ei kuulu. Kyynel yrittää vierähtää silmäkulmastani poskelle mutta minä tapan sen. Ei ole mitään syytä itkeä. Onpas. Rakkaus on paras syy itkeä. Jos rakastaa liikaa. Jos pelkää ettei toinen rakasta yhtä paljon kuin itse, ettei ollenkaan.
Poimin tyynyltä irtohiuksen ja rutistan sen kämmeneeni. Pala sinua.
Liikahdus.
Suljen silmäni ja esitän nukkuvaa. En ole vielä valmis kohtaamaan toisen katsetta. Tiedän mitä pelkään löytäväni sieltä. Tiedän mitä pelkään olla löytämättä. Pelkään katsetta, josta paistaa valhe läpi sanojen joiden pitäisi vakuuttaa minut toisen vilpittömyydestä.
Kuulen lakanoiden kahisevan kun liikut. Minä pelkään. Että lähdet pois ja jätät minut yksin nukkumaan. Että kuulen oven kolahduksen ja nopeat askeleet porraskäytävässä kun kiiruhdat pois luotani. Että löydän keittiön pöydältä lapun jossa kerrot sen kaiken olleen valhetta, kaiken yhteisen aikamme olleen vain turhanpäiväistä ajanvietettä paremman puutteessa, minun olleen sinulle vain lohdutus läheisyydenkaipuuseen joka on nyt tyydytetty pitkäksi aikaa.
Tunnen lämmön joka säteilee käteeni kädestäsi hetkeä aikaisemmin ennen kuin tartut siihen. Pitkät ja laihat sormet kiertyvät omieni lomaan ja puristavat tiukasti. Tunnen hymysi. Puristan kättäsi vielä lujemmin kuin sinä minun.
Sivuutan pelkoni ja avaan silmäni vain nähdäkseni omasi kymmenen sentin päässä kasvoistani. Silmäsi hymyilevät niin kuin suusi, vielä leveämmin. Silmäsi saavat minun silmäni syttymään tuleen ja palamaan poroksi.
Minä tiedän pelkoni olevan aiheetonta.
Viimeinen ajatus ennen suukkoa joka on täynnä rakkautta.
Kyllä minä pidän sinusta kiinni.
Työn tiedot
"Sateen jälkeen minua ei enää ole" (Toisen mustat hiukset valuvat tyynyä pitkin valkoiselle lakanalle)
ssherlock
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 337 sanaa» Työ lisätty: 25.08 - 2008» Kommentoitu: 5 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 2 kerta(a)
Tietoa työstä:
Kommentit ovat ystäviä :---------) Mutta olkaa armollisia, ensimmäinen novellini (paremman sanan puutteessa) johon olen edes jotenkuten tyytyväinen. Ensimmäinen novellini itseasiassa, jossei kouluaineita lasketa. Tai no onhan niitä novellimaisia tekstejä jonkun verran tullut kirjoitettua, mutta ei ihan tällaisia.
Ensimmäinen kappale on ikäänkuin täyttävä katsaus kertojan ajatuksiin. Ehkä voi vaikuttaa turhalta, mutta sitä se ei kuitenkaan ole.
Ja pidän myös tärkeänä mainita, että molemmat henkilöt ovat miehiä.
Kommentit
December
20:41 // 29.08 - 2008
Kaunista tekstiä, pidän tästä :)
Jotenkin niin helppoa samaistua kertojan pelokkuuteen...
December
20:42 // 29.08 - 2008
... ja pitää vielä sanoa, että etenkin tuo ensimmäinen kappale miellytti kovasti :)
AntoineDeSaint-Exupery
21:32 // 01.09 - 2008
Nyt kyllä itken, ainakin hetken. Ehkä sen voi siis tulkita niin, että tekstisi todella kosketti minua ja oli niin todellista, että upposin siihen täysin. Työsi nimestä pisteet, sen ansiosta tämän tulin lukemaan ja vaikka se onkin pitkä ja lauseet suoraan tekstistä, se on täydellinen. Olen myös tyytyväinen, ettei tarina mennyt niin kuin ennakkoodotukseni luulivat. Minustakin oli tärkeää, että mainitsit molempien henkilöiden olevan miehiä, ilman sitä tietoa tuskin olisin pitänyt tällä tavoin. Hienoa kerrassaan.
rust
16:30 // 02.09 - 2008
Mä tykkään tästä. Ihan kamalasti.
Todella kaunista tekstiä, en voi muuta sanoa. Nimi, sen olet onnistunut valitsemaan hyvin, se tässä alun perin kiinnitikin huomioni :).
Hetki
15:06 // 27.09 - 2008
Hyvä aihe. Mielenkiintoiset havainnot ja kommentit tuovat mukavan lisän tekstiin.
Minäkin pidän otsikosta - se on erilainen ja huomiota herättävä.
Oli hyvä, että mainitsit henkilöiden olevan miehiä. Se toisaalta saa ajattelemaan syitä pelon takana, mutta toisaalta vaikuttaa itse tekstissä ehkä liiankin vähän. Minusta olisi ehkä ollut parempi, jos tieto olisi annettu edes epäsuorasti ymmärtää itse tekstissä. Se on kuitenkin olennainen piirre, joka tekee novellista hieman erilaisen.
Ovelia toistoja ja sananvalintoja - kokonaisuus on hyvä.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!