Kaunokirjallisen työn esitys
Omaa lihaa on helpompaa leikata kuin arvelin. Vaikeuksia tuottaa vain rintalasta, mutta senkin saa murrettua yllättävän kevyesti. Ei kulu kovinkaan kauaa siihen, että käsissäni sykkii lihas, niitä tärkeimpiä, oma sydämeni. Ojennan käteni, elin pumppaa verta vielä hetken ja lämmin punainen neste valuu sormien väleistä lattialle.
Tämä on sinun, tee sille mitä haluat. Pitkään aikaan ei itselläni ole ollut käskyvaltaa sen yli. Ole hyvä.
Pudistat päätäsi. En ansaitse sitä.
Sillä ei ole väliä, sinun se on silti. Ota. Pyydän.
Tarvitset sitä itse.
En minä ole edes kalpea. Vielä ainakaan.
Eivät sinun poskesi punoita, se on kasvoillesi roiskunutta verta.
Ota se.
En voi.
Voitpas, mikset voisi.
En voi tehdä sitä sinulle.
Teit jo.
Enkä tehnyt.
Ota se. Ota.
Sanoin jo, en voi.
Et liiku. En pysty lukemaan kasvoiltasi viitettäkään ihmiskunnan tuntemista tunnetiloista. Lämmin veri pulppuaa rintakehäni säpäleistä vatsalle, reisille, jalkaterille. Polville jotka tärisevät. Käteni, niitä en hallitse enää. Lämmin, hiljalleen viilentyvä lihas luiskahtaa lattialle. Asuntosi vasta uusitulle parketille, joka nyt on läikikäs verestä.
Ole niin kiltti.
Anteeksi.
Et voi tehdä tätä minulle.
Jalat pettävät altani, kaadun. Pimeys alkaa norua tajuntaani. Lihakseni nytkähtelevät viimeisiä kertoja. Huokaat, haet jätesäkin ja keltaiset kumihanskat.
Vihaan keltaista.
Olen pahoillani, sinä heitit ne vaaleansiniset pois.
Vihaan vaaleansinistä.
Otan osaa.
Poimit lattialta kylmän, tahmean sydämeni ja laitat varoen muoviseen mustaan aukkoon, jonne pian päädyn kokonaan.
Halaa minua. Pidä sylissäsi.
Likaisit paitani.
Avaat jätesäkin ja alat taitella jäseniäni kokoon. Kun olet pyyhkinyt Wettexillä loputkin minusta lattialta, keität kahvia ja huokaat kuin rankan työpäivän jälkeen.
Työn tiedot
My heart belongs to you
akryyli
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 217 sanaa» Työ lisätty: 05.09 - 2008» Kommentoitu: 5 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 2 kerta(a)
Tietoa työstä:
okei, kliseinen. mutta olen joskus kirjoittanut tämän niin vahvan tunteen vallassa, ilman kylmää harkintaa, että annan sen itselleni anteeksi.
edit: tosiaan, tunnen kieliopin ja osaan isot alkukirjaimet kyllä. otsikon pienellä kirjoittaminen oli tahallista mutta koska se ei itselleni ollut tällä kertaa mitenkään merkittävää ja teitä se sattui, laitoin sitten ison ämmän.
Kommentit
A-molli
13:41 // 05.09 - 2008
Juu, kliseinen. Tykkäsin kuitenkin kovasti noista "keskustelupätkistä", ne olivat toimivia. Rankkaa sanomaa ja ihan menevää kerrontaa. Pienellä hiomisella varmaan täydellinen. :)
AntoineDeSaint-Exupery
14:09 // 05.09 - 2008
Nooh, ei tämä nyt liian kliseinen ole. Ehkä aiheensa puolesta, mutta toteutus on pirun taitava. Osa kohdista vähän tökki, mutta suurin osa on vain silkkaa neroutta. :D Pakollinen suosikointi.
AntoineDeSaint-Exupery
14:09 // 05.09 - 2008
Ai, ja otsikko siis tosiaan on se pahin kömmähdys, ai ai, sattuu.
Pupulainen
22:25 // 05.09 - 2008
Pidin tästä, vaikka aihe olikin aika tavallinen. Sitä kuitenkiin käsiteltiin omaperäisesti ja teksti toimi hyvin. Sitä paitsi (onnettomasta) rakkaudesta kirjoitetaan niin paljon varmaankin siksi, että se jaksaa aina kiinnostaa ihmisiä ja on kaikille läheinen aihe, joten en moiti aiheen valintaakaan. :)
Oli varmaan taas vähän sekava kommentti, mutta ei voi mitään...
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!