Kaunokirjallisen työn esitys
Jokainen on joskus seissyt sateenkaaren päässä
Isi on myöhään töissä
Minä istun tässä, sateessa
ja aivan märkänä
Nenänpäässä pisaroita
Pieni poika, kengät märkinä
ja surkeana
Miksei minulla ole
ainuttakaan ystävää?
Isi ja äiti riitelee
minä istun tässä, pihalla
ja aivan yksinäni
Kukannuppuja hiuksissa
Pieni tyttö, nukke käsissään
ja surkeana
Miksei minulla ole
ainuttakaan ystävää?
Sateen läpi paistaa aurinko,
juuri siihen, missä poika istuu
Ja tyttö näkee siihen paikalle
lankeavan sateenkaaren pään
Aarretta etsiessään,
tyttö törmääkin poikaan,
jolla on läpimärät kengät
ja pisaroita nenänpäässä
Niin kai jokainen,
on joskus seissyt
sateenkaaren päässä
Ollut toiselle suurin aarre
Niin kuin poika tytölle
ja tyttö pojalle,
jotka nyt kulkevat sateessa
Yhdessä
Jokainen on joskus seissyt sateenkaaren päässä
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 74 sanaa» Työ lisätty: 07.09 - 2008» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Minulla on ongelmia koneen kanssa, joten pääsen kommetoimaan muiden töitä vasta sitten, kun se on kunnossa. Anteeksi :(
Tästä runosta olen kehittelemässä pidempää tarinaa, jonka päähenkilönä on Siru-niminen tyttö, joka lähtee etsimään aarretta, joka jokaisen tunteman tarun mukaan löytyy sateenkaaren päästä. Tämä taitaa spoilata tarinaa aika pahasti ;)
15:09 // 07.09 - 2008
Kaunis runo :) Jään odottamaan tuota tarinaa. Tämän mukaan siitä olisi tulossa varsin söpö :3
17:23 // 08.09 - 2008
Hyvä, kaunis ja herkkä "saturunon" alku! Jatkoa odotellen!
16:06 // 09.09 - 2008
"pisaroita nenänpäässä" iskee!! Tarinaa odotellessa...
15:11 // 10.09 - 2008
Nyyh...Ei saa pistää tollassii runotuksia kun toinen on muutenkin niin tunteellisella päällä...Ihana
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!