Kaunokirjallisen työn esitys

Jokainen on joskus seissyt sateenkaaren päässä

Isi on myöhään töissä

Minä istun tässä, sateessa
ja aivan märkänä

Nenänpäässä pisaroita

Pieni poika, kengät märkinä
ja surkeana

Miksei minulla ole
ainuttakaan ystävää?


Isi ja äiti riitelee

minä istun tässä, pihalla
ja aivan yksinäni

Kukannuppuja hiuksissa

Pieni tyttö, nukke käsissään
ja surkeana

Miksei minulla ole
ainuttakaan ystävää?


Sateen läpi paistaa aurinko,
juuri siihen, missä poika istuu

Ja tyttö näkee siihen paikalle
lankeavan sateenkaaren pään

Aarretta etsiessään,
tyttö törmääkin poikaan,
jolla on läpimärät kengät
ja pisaroita nenänpäässä


Niin kai jokainen,
on joskus seissyt
sateenkaaren päässä

Ollut toiselle suurin aarre

Niin kuin poika tytölle
ja tyttö pojalle,
jotka nyt kulkevat sateessa

Yhdessä

Työn tiedot

Jokainen on joskus seissyt sateenkaaren päässä

Ketturuukku

» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 74 sanaa» Työ lisätty: 07.09 - 2008» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)

Tietoa työstä:

Minulla on ongelmia koneen kanssa, joten pääsen kommetoimaan muiden töitä vasta sitten, kun se on kunnossa. Anteeksi :(

Tästä runosta olen kehittelemässä pidempää tarinaa, jonka päähenkilönä on Siru-niminen tyttö, joka lähtee etsimään aarretta, joka jokaisen tunteman tarun mukaan löytyy sateenkaaren päästä. Tämä taitaa spoilata tarinaa aika pahasti ;)

Kommentit

sssampo

15:09 // 07.09 - 2008

Kaunis runo :) Jään odottamaan tuota tarinaa. Tämän mukaan siitä olisi tulossa varsin söpö :3

Dot

17:23 // 08.09 - 2008

Hyvä, kaunis ja herkkä "saturunon" alku! Jatkoa odotellen!

elvistellen

16:06 // 09.09 - 2008

"pisaroita nenänpäässä" iskee!! Tarinaa odotellessa...

tiamaret

15:11 // 10.09 - 2008

Nyyh...Ei saa pistää tollassii runotuksia kun toinen on muutenkin niin tunteellisella päällä...Ihana

Lähetä kommentti

Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!