Kaunokirjallisen työn esitys

Yhden aikakauden runoja

I

high expectations
ja miten pääsen täältä pois

tiedän mitä sanot
en vain
en ole riittävä siihen mihin muut ovat.
Minussa ei ole tahtoa.




II

sanoin jotain feminismistä
suvaitsevaisuudesta
eläinaktivismista


jotka on oikeestaan yks ja sama

ja lista vaan pitenee.
vanhat miesasiakkaat paiskoo tavaroita
ollakseen näennäisesti hauskuuttavia


taistelen
että ajatukset pysyisivät päässäni.




III

turhalla muotoilemisella tapetaan
merkityksiä;




tahdon elää vaarallisesti,
ajattelen
katselen jalkojani seinää vasten


mahdottomuus on osa kaiken viehätystä.




IV

Se on taas sitä
että tuntuu että äänessä on
vähän väärä korkeus



kahvikupissa kolhu huulen kohdalla




Koskaan ei kelpaa ihan täysin.




V

Ne keskustelut jossa juotiin teetä
ei ikinä päättyneet hyvin.


Ylhäältä kahvipöytä
ja sen jalat pöydällä:

"Those are my other shoes."



VI

kyseinen taiteilija erottaa värisävyn ja puut
kuin trooppiset pilvet

talvimaisema voi olla
violetti ja vihreä,
tai muu



Tällaista elämää ihmiset viettävät.



VII

minä en nyt muista niitä säkeitä
jotka mun piti kirjoittaa







Katselin kattoja pitkään.



Sunnuntaiaamu.
Autio Helsinki.



VIII

1000km/vrk
me olemme harkitusti järjiltämme


että tosiaan voidaan mekin tajuta tunteet
päätökset motiivit
tanssista.



hento nainen,
eikö kaikkien pitäisi rakastua suhun
niin kuin mä teen




IX

pojalta on mennyt hukkaan yks hammas



poltin leivät paahtimessa
ja sijoittelin palaset harkitusti ympäri pihan



viinipullo
häiritsevä puolillaan

Aika menee vaan.



X

aina kun mä olen heikko
ja värisevä
sä tuut mun luo
ja sanot nähdään keväällä


ja kävelet sillä lailla
niin kuin me oltais oltu yhdessä jo ikuisuus


XI

_____________
__________

_________________________________
_____________.



Kuka minä olen
ja miksi se ei sovi kontekstiin?




XII

aikakausien siirtymä,
taas



tän tämänhetkisen elämän vaiheet
menee liian nopeeta
ja vaihtuu liian usein




ja ne on isoja juttuja.
Aina pitäis olla valmiina jättämään,

siirtymään.



XIII

alaston mies
nojaa helsinkiläisen hotellin ikkunasta


aloittaa tupakan
kun mä mietin
kuinka aika vaan menee eikä piittaa

Työn tiedot

Yhden aikakauden runoja

Sue

» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 902 sanaa» Työ lisätty: 08.09 - 2008» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)

Tietoa työstä:

Koottuja jälleen.

when you're going to make up your mind
'cause things are going to change
so vast.

Kommentit

AntoineDeSaint-Exupery

14:27 // 08.09 - 2008

Tämä on kerrassaan loistavaa. Niin paljon luettavaa ja pohdittavaa. Menee pää ihan pyörälle, mutta haluaa vain lisää. Jokaisessa runossa aika pitkälti sama tyyli, eli ei valitettavaa siitä, että ne ovat kaikki yhdessä kimpassa. Tosin jokunen soljui vain ohitse eikä jäänyt päähäni lainkaan, tosin sekin ehkä johtuu siitä, etten ole vielä lukenut töitä toistamiseen. Ihastuttavaa epäselkeyttä, koruttomuutta, sarkasmia.. Pidän niin. Runot 3, 8 ja 11 ovat ehdottomat suosikkini. Saatan jopa palata suosikoimaan.

Seraphine

14:43 // 08.09 - 2008

Kokonaisuus on kuin surumielinen tarina, ihana! Kaunista tunnelmointia, tosin paikottaiset puhekieliset ilmaisut mielestäni vähän rikkovat kokonaisuutta. Runo numero kuusi on erityisen mielenkiintoinen tyhjine viivoineen.

riikkari

18:01 // 08.09 - 2008

Upea kokoelma. Mun mielestä puhekieliset taas luo runoihin ihan oman maailmansa. Tykkään kyllä näistä, suosikiksi menee. Viimein saatiin sulta materiaalia, ja loistomateriaalia saatiinkin :) Kiitos näistä.

hybrid

19:24 // 11.09 - 2008

Mikä on aikakusi? :D Nimessä siis kirjoitusvihre... Tykkäilin runoista todella, pukee hyvin myös omia ajatuksiani sanoiksi. Tekee mieli lisää, niinkuin joku jo aikaisemmin sanoikin. Haikeutta, kaipuuta ja syksyä kuvastuu paljon, rivien välistä ja beyond. Loistavaa.

Lähetä kommentti

Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!