Kaunokirjallisen työn esitys
Yhden aikakauden runoja
I
high expectations
ja miten pääsen täältä pois
tiedän mitä sanot
en vain
en ole riittävä siihen mihin muut ovat.
Minussa ei ole tahtoa.
II
sanoin jotain feminismistä
suvaitsevaisuudesta
eläinaktivismista
jotka on oikeestaan yks ja sama
ja lista vaan pitenee.
vanhat miesasiakkaat paiskoo tavaroita
ollakseen näennäisesti hauskuuttavia
taistelen
että ajatukset pysyisivät päässäni.
III
turhalla muotoilemisella tapetaan
merkityksiä;
tahdon elää vaarallisesti,
ajattelen
katselen jalkojani seinää vasten
mahdottomuus on osa kaiken viehätystä.
IV
Se on taas sitä
että tuntuu että äänessä on
vähän väärä korkeus
kahvikupissa kolhu huulen kohdalla
Koskaan ei kelpaa ihan täysin.
V
Ne keskustelut jossa juotiin teetä
ei ikinä päättyneet hyvin.
Ylhäältä kahvipöytä
ja sen jalat pöydällä:
"Those are my other shoes."
VI
kyseinen taiteilija erottaa värisävyn ja puut
kuin trooppiset pilvet
talvimaisema voi olla
violetti ja vihreä,
tai muu
Tällaista elämää ihmiset viettävät.
VII
minä en nyt muista niitä säkeitä
jotka mun piti kirjoittaa
Katselin kattoja pitkään.
Sunnuntaiaamu.
Autio Helsinki.
VIII
1000km/vrk
me olemme harkitusti järjiltämme
että tosiaan voidaan mekin tajuta tunteet
päätökset motiivit
tanssista.
hento nainen,
eikö kaikkien pitäisi rakastua suhun
niin kuin mä teen
IX
pojalta on mennyt hukkaan yks hammas
poltin leivät paahtimessa
ja sijoittelin palaset harkitusti ympäri pihan
viinipullo
häiritsevä puolillaan
Aika menee vaan.
X
aina kun mä olen heikko
ja värisevä
sä tuut mun luo
ja sanot nähdään keväällä
ja kävelet sillä lailla
niin kuin me oltais oltu yhdessä jo ikuisuus
XI
_____________
__________
_________________________________
_____________.
Kuka minä olen
ja miksi se ei sovi kontekstiin?
XII
aikakausien siirtymä,
taas
tän tämänhetkisen elämän vaiheet
menee liian nopeeta
ja vaihtuu liian usein
ja ne on isoja juttuja.
Aina pitäis olla valmiina jättämään,
siirtymään.
XIII
alaston mies
nojaa helsinkiläisen hotellin ikkunasta
aloittaa tupakan
kun mä mietin
kuinka aika vaan menee eikä piittaa
Yhden aikakauden runoja
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 902 sanaa» Työ lisätty: 08.09 - 2008» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Koottuja jälleen.
when you're going to make up your mind
'cause things are going to change
so vast.
14:27 // 08.09 - 2008
Tämä on kerrassaan loistavaa. Niin paljon luettavaa ja pohdittavaa. Menee pää ihan pyörälle, mutta haluaa vain lisää. Jokaisessa runossa aika pitkälti sama tyyli, eli ei valitettavaa siitä, että ne ovat kaikki yhdessä kimpassa. Tosin jokunen soljui vain ohitse eikä jäänyt päähäni lainkaan, tosin sekin ehkä johtuu siitä, etten ole vielä lukenut töitä toistamiseen. Ihastuttavaa epäselkeyttä, koruttomuutta, sarkasmia.. Pidän niin. Runot 3, 8 ja 11 ovat ehdottomat suosikkini. Saatan jopa palata suosikoimaan.
14:43 // 08.09 - 2008
Kokonaisuus on kuin surumielinen tarina, ihana! Kaunista tunnelmointia, tosin paikottaiset puhekieliset ilmaisut mielestäni vähän rikkovat kokonaisuutta. Runo numero kuusi on erityisen mielenkiintoinen tyhjine viivoineen.
18:01 // 08.09 - 2008
Upea kokoelma. Mun mielestä puhekieliset taas luo runoihin ihan oman maailmansa. Tykkään kyllä näistä, suosikiksi menee. Viimein saatiin sulta materiaalia, ja loistomateriaalia saatiinkin :) Kiitos näistä.
19:24 // 11.09 - 2008
Mikä on aikakusi? :D Nimessä siis kirjoitusvihre... Tykkäilin runoista todella, pukee hyvin myös omia ajatuksiani sanoiksi. Tekee mieli lisää, niinkuin joku jo aikaisemmin sanoikin. Haikeutta, kaipuuta ja syksyä kuvastuu paljon, rivien välistä ja beyond. Loistavaa.
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!