Kuinka ihanalta se tuntuikaan
Viisitoistakesäisenä
Perheriidan jälkeen, ovet paukkuen äiti baariin
Ostan narkkarilta kaksi röökiä, se yrittää koskettaa
Pian olen yksin
Vain minä, tähtitaivas
ja kaksi tupakkaa
Kuinka ihanalta se tuntuikaan
Täysi hiljaisuus
Selkä vasten kylmää terassia
Suloinen savu hiljalleen täyttää keuhkot
Yllä kaartuu tähtinen taivas
tulipa mieleen pieni onnen tunne angstivuosilta poltellessani parvekkeelta, keskellä pimeää yötä tähtitaivaan alla
» Kirjallisuus · Runot
» Julkaistu: 16. syyskuuta 2008
» Kommentteja: 6
» Suosikkeja: 1
» Katsottu: 60
dbgirl
16.9.2008 22:19
Minä en ole kokenut tuollaista, mutta koen sen tämän runon kautta vahvasti. Kiitos taitavasta tunnelmoinnista :)
AntoineDeSaint-Exupery
16.9.2008 22:45
Edelliset sen jo ilmaisivatkin. Tähän on helppo eläytyä itse sisään, tekstissä on tavoitettu tunnelma ja se tekee runosta merkittävän.
Jepari
16.9.2008 23:07
Ai vitsit, että on upea teos. Tunnelma puskee niin läpi, vaikka itse tunne on itselleni vieras, kun en koskaan tupakkaan ole koukkuun jäänyt. Mutta kuitenkin. Mitäpä noihin ylempiin kommentteihin toisaalta lisäämään - tämä on kaunis. Upea.
Jepari
16.9.2008 23:09
Äh. Pakko kuitenkin vielä lisätä, että otsikko on jotenkin tökerö. Leikin, etten huomaa sitä - tämä toimisi täydellisen hyvin ilman otsikkoakin.
unbreakable
3.6.2009 16:38
aaa tosi upea. itekki oon vähä ovia paukutteleva ihminen ni voin tuntee tän fiiliksen vaikken ihan tällasta oo kokenutkaa. suosikkeihin. :)