Kuvan esitys
Työn tiedot
Laulava kaikukoppa
nSuperfly
» Kategoria: Kuvataide » Valokuvaus » Muu valokuvaus» Työ lisätty: 30.09 - 2008» Kommentoitu: 8 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Tää nyt oli vaan tämmönen kokeiluhenkinen...suht suurella aukolla otettu lähikuva elektroakustisesta kitarasta. Sanokaa mitä tykkäätte.
Kommentit
sisvel
07:52 // 01.10 - 2008
Pisti silmään tuo koriste, tai tuo reikä tuossa. Tykkään siitä jotenkin, ihan kuin se nousisi ylös kuvasta ja ilmoittaisi "hei mä olen täällä, katsokaa mua!"
Valaistuminen tosiaan vähän häiritsee, mutta ei kuitenkaan pilaa kuvaa.
Neme
08:58 // 01.10 - 2008
aineksia on, sääli että puhkipalanut läntti hallitsee kuvaa ja kuvakulma ehkä hieman tylsä/perinteinen tms.
nSuperfly
09:04 // 01.10 - 2008
Kiitti kuitenkin, koitin korjata tota plänttiä photarissa,vaikka se nyt ei nyt oikein onnistunut toivotulla tavalla..
deebp
09:59 // 01.10 - 2008
Kaunis tekstuuri kitaran pinnassa. Jos minä olisin ottanut tämän kuvan, olisin ehdottomasti halunnut tuoda sen vieläkin paremmin esiin. Pehmeällä sivuvalolla, pitkällä syväterävyysalueella ja vähän erilaisella kuvakulmalla tästä tulisi täysin eri kuva. Siinä tulisi mukava kontrasti vanhan akustisen ja uuden sähkökitaran välille. Sehän se elektroakustisten kitaroiden perimmäinen luonne on. Kyllä tässä sitä jonkin verran näkyy, mutta tuntuu tosiaan siltä, että kuva on näpsäisty erikoisesta kuvakulmasta ilman sen syvempiä tarkoituksia ja vähän kuin vahingossa tullut edes jonkinlainen merkitys kuvalle.
Kannattaa miettiä sitä esineen/ihmisen/asian/minkä tahansa muun luonnetta ja tarkoitusta kun otat kuvia. Mikä tekee juuri siitä yksilön. Pelkkä kitara ei ole kovinkaan mielenkiintoinen. Minullakin on kitara, useampiakin. Niihin liittyy todella paljon muistoja ja tarinoita. Jos sellaisen saa valokuvassa esiin, niin että sen näkevät muutkin kuin sinä itse, niin valokuvasta tulee Valokuva.
Teollisesti valmistetuista esineistä on hankala löytää itsessään minkäänlaista mielenkiintoista tarinaa, mutta esim. käsin valmistettu kitara kertoo sellaisenaan tarinan. Soitinrakentajan ammattitaito, tinkimättömyys, viimeistelyn taso, perinteet, materiaalit, historia... kaikki ne voivat olla mielenkiintoisia, tosin vaatii hieman omaakin ammattitaitoa, että ne saa valokuvaan näkyviin.
Minä en haluaisi puuttua valokuvan tekniseen toteutukseen, koska valtaosa harhakuvan käyttäjistä kommentoi ja katsoo valokuvissa ainoastaan sitä. Mutta toki tuo puhkipalaminen minuakin hieman häiritsee, koska se ei tuo tässä kuvaan mitään, ainoastaan poistaa. Toinen asia on nuo sormenjäljet. Tietenkin jos haluaa näyttää tai jopa korostaa sitä, että kitara on kovassa käytössä, eikä käyttäjä ole niin huolellinen, että jaksaisi pitää hyvää huolta siitä, niin se on hyväksyttävää. Mutta jos nyt oletettaisiin, että olet halunnut tuota elektroakustisuutta, kun kerran siitä esittelyssäkin mainitsit ja kuvan nimikin viittaisi siihen, sormenjäljetkin hieman häiritsevät.
Toki myös autenttisuus on hyvä asia. Kitara on kuvassa sellaisenaan kun se on.
VillePoty
11:12 // 01.10 - 2008
Heijas Tuma,mut tod näk. hyvä skitta,vaihatko mun kaa? mul on toi harlei benton meid in saina hiialahiiala HOI!
VillePoty
11:15 // 01.10 - 2008
niin ne soromenjälet,skittas saa olla,mut viulus ei,skittan voi vain laittaa telineeseen ja sillä hyvä,ku viulua ei viitti ottaa ees esille ku se on sit aina puunattava,mut on sellasiakii hömelöitä,jotka tykkäävät puunata,koska se just on HAASKAA :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!