Kaunokirjallisen työn esitys
Kieltäminen ei auta, uskottele
Napakka ranteen liike, pieni räsähdys ja leimahdus.
Kädet muodostavat ympärille kupin, kuoren, kodin.
Suojan vastasyntyneelle.
Hengität sisään.
Sormien näpäytys singauttaa pienemmän pois, toiset painautuvat tiukasti suuremman tyveen kiinni.
Pieni savupilvi karkaa ilmoille.
Hengität ulos.
Täällä taas, kotona, ajattelet.
Tuttu tunne tulvahtaa sisääsi, pääsi täyttyy usvalla.
"Melkein ku naista sais," hörähdät.
Hengität sisään.
Ulos.
Ja sisään.
Ja ulos.
Kaiken tämän ajan istun toimettomana vierelläsi, katselen sinua ja taivaalle pöllähtäviä henkäisyjäsi. Kuulen hengityksesi muuttuvan raskaammaksi kun keuhkosi hiljalleen täyttyvät kaikesta, mikä ei sinne kuulu. Näen valkean hymysi ja nuoren, hehkuvan ihosi muuttavan väriään. Tunnen sinun itsesi leijuvan savun mukana hiljalleen pois, kauas pois. Maistan katkeruuden ja omien kyynelteni maun suussani.
Rojahdan selälleni kylmään maahan makaamaan ja katselen verkkaan pois lipuvia savunhattaroita.
Taas kerran pakkanen sai minut kuvittelemaan omiani, huokaisen.
Kuitenkin, jatkaessamme matkaa, hengityksesi ei enää huurustu näkyvänä ilmaan.
Napakka ranteen liike, pieni räsähdys ja leimahdus.
Kädet muodostavat ympärille kupin, kuoren, kodin.
Suojan vastasyntyneelle.
Hengität sisään.
Sormien näpäytys singauttaa pienemmän pois, toiset painautuvat tiukasti suuremman tyveen kiinni.
Pieni savupilvi karkaa ilmoille.
Hengität ulos.
Täällä taas, kotona, ajattelet.
Tuttu tunne tulvahtaa sisääsi, pääsi täyttyy usvalla.
"Melkein ku naista sais," hörähdät.
Hengität sisään.
Ulos.
Ja sisään.
Ja ulos.
Kaiken tämän ajan istun toimettomana vierelläsi, katselen sinua ja taivaalle pöllähtäviä henkäisyjäsi. Kuulen hengityksesi muuttuvan raskaammaksi kun keuhkosi hiljalleen täyttyvät kaikesta, mikä ei sinne kuulu. Näen valkean hymysi ja nuoren, hehkuvan ihosi muuttavan väriään. Tunnen sinun itsesi leijuvan savun mukana hiljalleen pois, kauas pois. Maistan katkeruuden ja omien kyynelteni maun suussani.
Rojahdan selälleni kylmään maahan makaamaan ja katselen verkkaan pois lipuvia savunhattaroita.
Taas kerran pakkanen sai minut kuvittelemaan omiani, huokaisen.
Kuitenkin, jatkaessamme matkaa, hengityksesi ei enää huurustu näkyvänä ilmaan.
Työn tiedot
Kieltäminen ei auta, uskottele
vaahtosammutin
» Kategoria: Kirjallisuus » Kaikki muu sanallinen taide» Työn pituus: 121 sanaa» Työ lisätty: 06.10 - 2008» Kommentoitu: 3 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Toivoton olo.
Kommentit
AntoineDeSaint-Exupery
07:31 // 07.10 - 2008
Loistavaa. Tuossa repliikin kohdalla piti kelata taaksepäin ja selvetntää, että mistä olikaan kyse. Pidän oikein paljon. Ansaitsee muutaman lisälukukerran.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!