Kaunokirjallisen työn esitys

Menetetty rakkaus

Tunnetko kuinka aallot rantaan lyö
Kuinka vesi varpaitasi hivelee
Istut kivellä
Katsot ylös tähtitaivaalle
Näetkö kuinka suuri kuu on tänä iltana

Voi kuinka kaipaan sinua
Haluaisin tuntea ihosi pehmeyden..
vielä kerran

Mutta et ole enää kanssani
Et enää koskaan voi tulla luokseni
Voi miksi elämän pitää olla näin julma?

Haluaisin sinut palavasti luokseni
Olisimme kaksistaan rannalla
Istuisimme valkealla sannalla
Ja katselisimme tähtiä
Sulkisin sinut syliini ja suutelisin

Puhuisimme elämästä ja ehkä hieman kuolemasta
Eniten kuitenkin rakkaudesta
Toivottavasti voisit palata vielä luokseni
Sydämeni ei kestä kauaa enää
Yksinäisyyden taakka on niin pirun raskasta kantaa

Työn tiedot

Menetetty rakkaus

Susisielu

» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 73 sanaa» Työ lisätty: 07.10 - 2008» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)

Tietoa työstä:

Runo kertoo entisestä rakkaudenkohteestani ja suunnitelmista joita omassa mielessä haudoin turhnakin kauan kunnes ne eivät tulleet koskaan toteutettua.

Kommentit

Lizz

18:58 // 07.10 - 2008

Ihana loppu! "Yksinäisyyden taakka on niin pirun raskasta kantaa" Ihan mukavan kuuloinen runo joo. Korjaa: himean = hieman.

elvistellen

05:33 // 08.10 - 2008

Vähän jää epäselväksi runossa onko kohde kuollut vai poissa vain....ja sehän selviää työnkuvauksesta. Tavanomainen, tosin sinulle ainutkertainen. Lizzin kanssa samaa mieltä, loppulause on hyvä.

Monsterwoman

19:28 // 08.10 - 2008

Kyllä, tämä on kaunis, kaunis runo. 8>
Tykkään todella.

Dot

20:24 // 08.10 - 2008

Kaunista kaipaavaa tekstiä! Hyvä lopetus!

Lähetä kommentti

Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!