Kaunokirjallisen työn esitys
Mustelmat pt. 2
Voisin vuokrata jotain ja mässytellä oikein kunnolla. Nyt minulla on siihen oikeus. Naisella on aina oikeus. Suuntaan lähimpään Makuuniin ja katselen hirveitä teurastamiselokuvia. Otan pari elokuvaa kannen perusteella ja suuntaan karkkihyllylle. Täytän pussin täyteen helposti. Maksettuani alan tallustella kotiinpäin. Yksin oleminen masentaa kauheasti. Tuntuu kuin hukkuisi. Tyhjyyteen. Kun seinät kaatuisivat päälle. Seinillä ei kuitenkaan ole mitään. Olet aivan yksin. Poikkean vielä Alkossa. Silloin en ole yksin. On minä ja minun juomani.
Päähän sattuu. Eilinen. Muistelen sitä haparoiden. Nyt muistan. Hanski. Baari. Alko. Sammuminen kotisohvalle jossa juuri heräsin kuola valuen poskeani vasten. Televisio on jäänyt päälle eilisestä. Etsin käsiini kaukosäätimen. Se on jäänyt tyynyjen alle. Laahustan murheellisena keittiöön keittämään teetä.
- "Auauauauauu." Kylläpä osasi jomottaa. Laitettuani veden tippumaan menen takaisin olohuoneeseen ja aukaisen tietokoneen. Teen tippuminen. Se rauhoittaa mieltäni. Ikäänlaista kurnutusta. Naurahdan ääneen. Kurnutusta.
Aamu oli aurinkoinen. Lämmin tuuli pelmahti sisään kun aukaisin ikkunan. Se raikasti mieltäni hieman. Nyt on aika mennä suihkuun että herään lopullisesti. Pyyhin kuivuneet kuolavanat poskeltani ja menin kylpyhuoneeseen. Riisuduin eilisistä päivätamineistani ja katsoin peiliin. Pakottauduin hymyilemään nähdessäni kuvani
- "Olempas kaamea krapulaisena." Kapusin suihkuun. Viileä vesi tuntui ihanalta ihollani. Lähdin suihkusta vasta siten kun tunsin sormieni muuttuvan rusinoiksi. Kipitin makuuhuoneeseen pyyhe päälläni. Kaivan kapistani ison valkean puseron ja valutan sen päälleni jonka jälkeen harjasin punertavat hiukseni, jotka ovat menneet kiharalle märästä. Hain keittiöstä teekupin ja lähdin etsimään kännykkääni. Sen täytyy olla siinä punaisessa olkalaukussa jota eilen käytin. Löydän laukkuni sohvan alta ja alan kaivaa sen sisältöä. En löydä kännykkääni.
- "Äh!" Tuskaisen ja käännän laukkuni kokonaan ylösalaisin. Tavarat tippuvat ja päällimmäiseksi leijuu se paperinpala johon Hanski oli kirjoittanut meseosoitteensa. Yllätyin kun olin kokonaan unohtanut hänen antaneen sen ja otin paperinpalan käteeni. Kävelin koneeni ääreen ja kirjauduin messengeriin sisään sekä kirjoitan Hanskin osoitteen 'lisää yhteistieto' kohtaan. Pitäisiköhän minun lisätä häntä. Hän on kumminkin joku seko joka tahtoo sänkyyn kanssani. Mutta hän oli kyllä hyvännäköinenkin ja hauska myös. Lisään Hanskin osoitteen. Sitä seuraa äänimerkki. Uusi keskustelu. Vastaanottaja : Hanski.
- "Hei lisäsithän sinä minut. Mikä kesti muru?" Hauskaa Hanski. Yritän pitää pokkani. Hän on vain joku juntti niinkuin muutkin miehet. Kirjoitan vastauksen.
- "Hei vaan itsellesi. Tottakai lisäsin. Sait minut nauramaan pitkästä aikaa."
- "Hah, no kiva kuulla ! Miten olisi sellainen kauhea puujalkavitsi sitten tähän heti alkuun?"
- "Ei kiitos. Mutta kiitos kun piristit mua eilen, tarttesin sitä todella !" Vastasin takaisin.
- "Eihän siinä mitään. Mitä vain kauniille neidolle." Hah, saat minut taas hymyilemään. Kirjoitan näpäkän vastauksen Hanskille ja haen lisää teetä. Tullessani olohuoneeseen siirtelen pudonneita tyynyjä takaisin ohvalle ja istun sitten takaisin tietokoneen ääreen. Hanski on jo vastannut. Hörppäsen teetä. Se on vielä kuumaa. Polttaa. Työnnän kielen ulos ja läähätän. Alan keskustella Hanskin kanssa Helsingistä ja ilmastonmuutoksesta, kumpaakaan aiheet eivät kiinnosta pätkääkään joten pian keskustelu kääntyy kumminkin kummallekin mieluisiin aiheisiin : elokuviin, ruuanlaittoon ja musiikkiin. Hanski kertoo olevansa basisti jossain kaveriensa perustamssa bändissä. Heillä on jo ollut muutamia pieniä keikkoja mm. häissä ja pari kertaa siinä baarissa jossa hän minua käytti. Hän kertoi, että hänen bändinsä soittaa klassikoitten lisäksi myös omaa materiaalia. Vau, muusikko. Nostaa heti pisteitä.
- "Meil on perjantaina keikka siellä baarissa, huvittaisko tulla? Voisin eeehkä saada sut backstagelle."
- "Jos mulla ei oo töitä perjantaina, saatan ehkä tulla." Tiedän varsin hyvin ettei minulla ole töitä perjantaina, lomani loppuu vasta ensi viikolla. En halua vaikuttaa silti liian innostuneelta. Kännykkäni piippaa. Tekstari, se on Terolta. Hän ilmoittaa hakevansa omat tavaransa huomenna iltapäivällä. Loistavaa. Nyt ei enää mikään muistuta minua hänestä. Paitsi ehkä nallepehmolelu jonka hän lahjoitti minulle viime ystävänpäivänä tai kahvipaketti joka avaamattomana pölyyntyy kaapin hyllyllä. Ei sekään kun olin kipeänä hän hoiti minua ja kääri minut toukaksi nyt puoliksi lattialla retkottavalla viltillä. Niin. Ei mikään. Vaikka tahdon tahdon kaiken unohtaa, tiedän etten voi. Pakko myöntää silti välittävänsä. En tahdo olla Teron hakiessa tavaroitansa täällä. Vastaan Terolle asiallisen, lyhyen viestin :" selvä, minulla on juuri silloin asioita hoidettavana, mutta sinullahan on avain. Jättäisitkö sen sitten keittiönpöydälle, kiitos." Painan 'lähetä' nappia. Lähettää.. Lähettää. Viesti lähetetty. Noin. On tuo asia sentään.. ei hoidettu. Ei unohdettu. Ei loppunut. Se on loppu vasta sitten kun unohdan kaiken. Ei siis milloinkaan.
Voisin vuokrata jotain ja mässytellä oikein kunnolla. Nyt minulla on siihen oikeus. Naisella on aina oikeus. Suuntaan lähimpään Makuuniin ja katselen hirveitä teurastamiselokuvia. Otan pari elokuvaa kannen perusteella ja suuntaan karkkihyllylle. Täytän pussin täyteen helposti. Maksettuani alan tallustella kotiinpäin. Yksin oleminen masentaa kauheasti. Tuntuu kuin hukkuisi. Tyhjyyteen. Kun seinät kaatuisivat päälle. Seinillä ei kuitenkaan ole mitään. Olet aivan yksin. Poikkean vielä Alkossa. Silloin en ole yksin. On minä ja minun juomani.
Päähän sattuu. Eilinen. Muistelen sitä haparoiden. Nyt muistan. Hanski. Baari. Alko. Sammuminen kotisohvalle jossa juuri heräsin kuola valuen poskeani vasten. Televisio on jäänyt päälle eilisestä. Etsin käsiini kaukosäätimen. Se on jäänyt tyynyjen alle. Laahustan murheellisena keittiöön keittämään teetä.
- "Auauauauauu." Kylläpä osasi jomottaa. Laitettuani veden tippumaan menen takaisin olohuoneeseen ja aukaisen tietokoneen. Teen tippuminen. Se rauhoittaa mieltäni. Ikäänlaista kurnutusta. Naurahdan ääneen. Kurnutusta.
Aamu oli aurinkoinen. Lämmin tuuli pelmahti sisään kun aukaisin ikkunan. Se raikasti mieltäni hieman. Nyt on aika mennä suihkuun että herään lopullisesti. Pyyhin kuivuneet kuolavanat poskeltani ja menin kylpyhuoneeseen. Riisuduin eilisistä päivätamineistani ja katsoin peiliin. Pakottauduin hymyilemään nähdessäni kuvani
- "Olempas kaamea krapulaisena." Kapusin suihkuun. Viileä vesi tuntui ihanalta ihollani. Lähdin suihkusta vasta siten kun tunsin sormieni muuttuvan rusinoiksi. Kipitin makuuhuoneeseen pyyhe päälläni. Kaivan kapistani ison valkean puseron ja valutan sen päälleni jonka jälkeen harjasin punertavat hiukseni, jotka ovat menneet kiharalle märästä. Hain keittiöstä teekupin ja lähdin etsimään kännykkääni. Sen täytyy olla siinä punaisessa olkalaukussa jota eilen käytin. Löydän laukkuni sohvan alta ja alan kaivaa sen sisältöä. En löydä kännykkääni.
- "Äh!" Tuskaisen ja käännän laukkuni kokonaan ylösalaisin. Tavarat tippuvat ja päällimmäiseksi leijuu se paperinpala johon Hanski oli kirjoittanut meseosoitteensa. Yllätyin kun olin kokonaan unohtanut hänen antaneen sen ja otin paperinpalan käteeni. Kävelin koneeni ääreen ja kirjauduin messengeriin sisään sekä kirjoitan Hanskin osoitteen 'lisää yhteistieto' kohtaan. Pitäisiköhän minun lisätä häntä. Hän on kumminkin joku seko joka tahtoo sänkyyn kanssani. Mutta hän oli kyllä hyvännäköinenkin ja hauska myös. Lisään Hanskin osoitteen. Sitä seuraa äänimerkki. Uusi keskustelu. Vastaanottaja : Hanski.
- "Hei lisäsithän sinä minut. Mikä kesti muru?" Hauskaa Hanski. Yritän pitää pokkani. Hän on vain joku juntti niinkuin muutkin miehet. Kirjoitan vastauksen.
- "Hei vaan itsellesi. Tottakai lisäsin. Sait minut nauramaan pitkästä aikaa."
- "Hah, no kiva kuulla ! Miten olisi sellainen kauhea puujalkavitsi sitten tähän heti alkuun?"
- "Ei kiitos. Mutta kiitos kun piristit mua eilen, tarttesin sitä todella !" Vastasin takaisin.
- "Eihän siinä mitään. Mitä vain kauniille neidolle." Hah, saat minut taas hymyilemään. Kirjoitan näpäkän vastauksen Hanskille ja haen lisää teetä. Tullessani olohuoneeseen siirtelen pudonneita tyynyjä takaisin ohvalle ja istun sitten takaisin tietokoneen ääreen. Hanski on jo vastannut. Hörppäsen teetä. Se on vielä kuumaa. Polttaa. Työnnän kielen ulos ja läähätän. Alan keskustella Hanskin kanssa Helsingistä ja ilmastonmuutoksesta, kumpaakaan aiheet eivät kiinnosta pätkääkään joten pian keskustelu kääntyy kumminkin kummallekin mieluisiin aiheisiin : elokuviin, ruuanlaittoon ja musiikkiin. Hanski kertoo olevansa basisti jossain kaveriensa perustamssa bändissä. Heillä on jo ollut muutamia pieniä keikkoja mm. häissä ja pari kertaa siinä baarissa jossa hän minua käytti. Hän kertoi, että hänen bändinsä soittaa klassikoitten lisäksi myös omaa materiaalia. Vau, muusikko. Nostaa heti pisteitä.
- "Meil on perjantaina keikka siellä baarissa, huvittaisko tulla? Voisin eeehkä saada sut backstagelle."
- "Jos mulla ei oo töitä perjantaina, saatan ehkä tulla." Tiedän varsin hyvin ettei minulla ole töitä perjantaina, lomani loppuu vasta ensi viikolla. En halua vaikuttaa silti liian innostuneelta. Kännykkäni piippaa. Tekstari, se on Terolta. Hän ilmoittaa hakevansa omat tavaransa huomenna iltapäivällä. Loistavaa. Nyt ei enää mikään muistuta minua hänestä. Paitsi ehkä nallepehmolelu jonka hän lahjoitti minulle viime ystävänpäivänä tai kahvipaketti joka avaamattomana pölyyntyy kaapin hyllyllä. Ei sekään kun olin kipeänä hän hoiti minua ja kääri minut toukaksi nyt puoliksi lattialla retkottavalla viltillä. Niin. Ei mikään. Vaikka tahdon tahdon kaiken unohtaa, tiedän etten voi. Pakko myöntää silti välittävänsä. En tahdo olla Teron hakiessa tavaroitansa täällä. Vastaan Terolle asiallisen, lyhyen viestin :" selvä, minulla on juuri silloin asioita hoidettavana, mutta sinullahan on avain. Jättäisitkö sen sitten keittiönpöydälle, kiitos." Painan 'lähetä' nappia. Lähettää.. Lähettää. Viesti lähetetty. Noin. On tuo asia sentään.. ei hoidettu. Ei unohdettu. Ei loppunut. Se on loppu vasta sitten kun unohdan kaiken. Ei siis milloinkaan.
Työn tiedot
Mustelmat pt. 2
Manson
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 666 sanaa» Työ lisätty: 07.10 - 2008» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Jatkoa "Mustelma" novellilleni ! (eka osa löytyy profiilistani 'Mustelma pt.1')
Ilmoittakaa mahd. kirjoitusvirheet ynnä muut häiritsevät kohdat ! :)
Risut ja ruusut ! ♥
//Reps, 666 sanaa. :'''>
Kommentit
Pupulainen
17:08 // 08.10 - 2008
Kiitos kun kerroit jatko-osasta, olisi ollut harmi jos se olisi jäänyt huomaamatta. :) Kuten edellinen osa, tämäkin jätti odottamaan jatkoa.
Oletkohan muuttanut jossain vaiheessa tekstin aikamuotoa? Nyt verbit ovat välillä preesensissä ja välillä imperfektissä, mikä on melko hämäävää. Esimerkiksi tässä: " Kipitin makuuhuoneeseen pyyhe päälläni. Kaivan kapistani ison valkean puseron ja valutan sen päälleni jonka jälkeen harjasin punertavat hiukseni, jotka ovat menneet kiharalle märästä."
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!