Kaunokirjallisen työn esitys
Kuinka haluaisinkaan repiä sydämen rinnastani,
luovuttaa, antautua.
Tahtoisin vain nauttia siitä mitä tarjotaan, enkä kärsiä siitä mitä tuputetaan.
Miksei kaikki vain voisi virrata eteenpäin, miksi stressin pitää olla olemassa?
Miksi minun pitää niin olla kiintynyt siihen saatanan tuntemukseen, että minusta ei ole mihinkään?
Miksi pitää aina pyrkiä parhaaseen ja pettyä kun ei saavuta sitä, tai vaikka saavuttaisi?
Miksei toisista asioista voi vain ajatella: "Katsotaan nyt, toivotaan parasta" vaan aina pitää tuumia "Apua, apua, minun on pakko onnistua, tai muuten.."
En jaksa, pääni hajoaa, halkeaa, poksahtaa, räsähtää.
Samapa tuo mitä sille käy, liitoksistaan se ratkeaa kuitenkin, tavalla tai toisella.
- Krunts.
Työn tiedot
Aaaahdistus.
sisvel
» Kategoria: Kirjallisuus » Kaikki muu sanallinen taide» Työn pituus: 94 sanaa» Työ lisätty: 11.10 - 2008» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Ahdistaa nyt niin paljon kaikki, että ei mitään määrää.
Ihan kuin maailma kaatuisi päälle, eikä nousisi siitä ikinä pois.
Tekstin ei ole tarkoitus olla hieno, koskettava, eikä millään tavalla taiteellinen. Ainoa sen tarkoitus on purkaa paineita.
Kommentit
Ikhtus
16:26 // 11.10 - 2008
Tiedän varmaankin mitä tarkoitat. Tiedän ainakin ihmistyypin, koska hyvin läheltä sellainen löytyy. Minä taas menen virran mukana, ainoa nyt on, että pitäisi johonkin kouluun yrittää. Mutta kun siihen jaksaisi nyt panostaa, niin sitten voikin alkaa taas kulkea virran mukana :) Kunnes tulee työt, mutta hei, sinne asti en aio ajatella. Lillun vaan vedessä ja kuljen.. Se on helppoa kun sen osaa.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!