Kaunokirjallisen työn esitys
Lumisateella
Valkoinen lumi tuiskusi kasvoilleni. Minun oli vaikea nähdä eteeni, kulkiessani autioita katuja pitkin. Olin kiskonut takkini hupun päähäni suojaksi tuulelta ja pukeutunut lämpimästi, mutta silti minun oli kylmä. Kiedoin kädet ympärilleni suojatakseni itseäni. Lumi peitti muuten niin harmaan ympäristöni valkoiseen ja sai rauhan tunteen heräämään sisälläni. Kasvoilleni kohosi onnellinen hymy. Kuinka pidinkään talvesta.
Sydämeni sykähteli ilosta, kun näin tumman hahmon lähestyvän minua. Tunnistin sinun siluettisi helposti, se oli syöpynyt sydämeeni. Huomasin sinunkin hymyilevän ja sydämeni syke lisäsi nopeuttaan. Voi kuinka rakastinkaan sinua. Kätesi kietoutuivat ympärilleni ja minun ei ollut enää kylmä. Suutelit lyhyesti huuliani ja kuiskasit korvaani: ”Et uskokaan, kuinka paljon ikävöin sinua”. Minä kiedoin käteni tiukemmin sinun ympärillesi ja painauduin tiukasti rintaasi vasten. ”Et varmasti enempää, kuin minä sinua”, minä kuiskasin sinulle ja suutelin hellästi poskeasi. Erkaannuit hieman minusta ja kiedoit toisen kätesi vyötärölleni. Lähdimme kävelemään eteenpäin.
Oli hiljaista. Tuuli oli tyyntynyt ja lunta satoi enää hiljalleen. Oli kaunista. Katselin kasvojasi, näytit yhtä onnelliselta, kuin minäkin. Hymyilin hieman ja käperryin tiukemmin kainaloosi. Sinä katsahdit minuun hymyillen. Emme sanoneet sanaakaan.
Pysähdyimme katulampun alle ja vedit minut tiukasti itseäsi vasten. Minä kohotin katseeni taivaalle. Lumihiutaleet leijailivat hiljakseen meitä kohti. Käänsin katseeni sinun kauniin sinisiin silmiisi ja hymyilin onnellisena. Suutelit huuliani ja minä vastasin suudelmaan hellästi. Hetki oli täydellinen. Olimme kumpikin onnellisia, olimme kumpikin rakastuneita.
En tiedä, kuinka kauan seisoimme siinä. Ajalla ei ollut merkitystä. Millään muulla ei ollut merkitystä, kuin sillä, että olimme yhdessä.
Vielä tänäkin päivänä sydämeni kaipaa sinua. Vieläkin muistan kasvosi pienintä piirrettä myöten. Kaipaatko sinä koskaan minua?
Valkoinen lumi tuiskusi kasvoilleni. Minun oli vaikea nähdä eteeni, kulkiessani autioita katuja pitkin. Olin kiskonut takkini hupun päähäni suojaksi tuulelta ja pukeutunut lämpimästi, mutta silti minun oli kylmä. Kiedoin kädet ympärilleni suojatakseni itseäni. Lumi peitti muuten niin harmaan ympäristöni valkoiseen ja sai rauhan tunteen heräämään sisälläni. Kasvoilleni kohosi onnellinen hymy. Kuinka pidinkään talvesta.
Sydämeni sykähteli ilosta, kun näin tumman hahmon lähestyvän minua. Tunnistin sinun siluettisi helposti, se oli syöpynyt sydämeeni. Huomasin sinunkin hymyilevän ja sydämeni syke lisäsi nopeuttaan. Voi kuinka rakastinkaan sinua. Kätesi kietoutuivat ympärilleni ja minun ei ollut enää kylmä. Suutelit lyhyesti huuliani ja kuiskasit korvaani: ”Et uskokaan, kuinka paljon ikävöin sinua”. Minä kiedoin käteni tiukemmin sinun ympärillesi ja painauduin tiukasti rintaasi vasten. ”Et varmasti enempää, kuin minä sinua”, minä kuiskasin sinulle ja suutelin hellästi poskeasi. Erkaannuit hieman minusta ja kiedoit toisen kätesi vyötärölleni. Lähdimme kävelemään eteenpäin.
Oli hiljaista. Tuuli oli tyyntynyt ja lunta satoi enää hiljalleen. Oli kaunista. Katselin kasvojasi, näytit yhtä onnelliselta, kuin minäkin. Hymyilin hieman ja käperryin tiukemmin kainaloosi. Sinä katsahdit minuun hymyillen. Emme sanoneet sanaakaan.
Pysähdyimme katulampun alle ja vedit minut tiukasti itseäsi vasten. Minä kohotin katseeni taivaalle. Lumihiutaleet leijailivat hiljakseen meitä kohti. Käänsin katseeni sinun kauniin sinisiin silmiisi ja hymyilin onnellisena. Suutelit huuliani ja minä vastasin suudelmaan hellästi. Hetki oli täydellinen. Olimme kumpikin onnellisia, olimme kumpikin rakastuneita.
En tiedä, kuinka kauan seisoimme siinä. Ajalla ei ollut merkitystä. Millään muulla ei ollut merkitystä, kuin sillä, että olimme yhdessä.
Vielä tänäkin päivänä sydämeni kaipaa sinua. Vieläkin muistan kasvosi pienintä piirrettä myöten. Kaipaatko sinä koskaan minua?
Työn tiedot
Lumisateella
Quisalast
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 257 sanaa» Työ lisätty: 23.11 - 2008» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Kirjoitettu marraskuisen lumimyräkän aikaan kynttilänvalossa. Lumi on kaunista.
Kommentit
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!