Kaunokirjallisen työn esitys
Tapahtui liittyen kaljatelttaan
Koitin hakea patenttia seisoma-asennolle, mutta tuntemattomasta syystä hakemukseni hylättiin. Tarkemmin ajateltuna: en olisi halunnutkaan! Anniskeluluvan saanti sen sijaan hoitui ongelmitta, koska minulla ei ollut juuri sillä hetkellä minkäänlaista konkurssia pään vaivanani. Päädyin sitten projektipäälliköksi erääseen kaljatelttaan. Olin otettu uudesta tittelistäni, vaikka todellisuudessa myin vain bisseä (amalgamipurukumi oli valitettavasti päässyt loppumaan).
Kaljateltan yhteydessä olevan miksauskopin pleksiseinällä komeili - mikäs muukaan, kuin kosteusmittari. Teltan aukioloaikoina se usein poksahti rikki korkeiden kosteusarvojen vuoksi, mutta onneksemme meillä oli sponsorisopimus K-raudan kanssa. Tarjosimme heille vastineeksi ehjistä mittareista tunnekokemuksia drinkkilippujen muodossa. Luojan kiitos kaljatelttamme ohjelmistoon ei kuulunut sinfoniaorkesterin esityksiä, sillä siinä tapauksessa olisi ollut syytä kysyä, kuka maksaa viulut. Watser Musiikin henkilökunta sai kuulemma tunnekokemuksia silkasta luomisen tuskasta. Ihan miten vain..
Tammikuun puolessa välissä kynähametrendiaalto lisäsi yllättäen tofulonkeron myyntiä (vaikka eihän tavallisessa lonkerossakaan ole nimestä huolimatta eläinkunnan tuotteita. Ehkä asiassa painoi ennemmin ajanhermolla keikkuminen kuluttajavalintojen kautta). Alkoholittoman Koskenkorvan jättitukkutilaus sen sijaan oli minulta projektipäälikkönä virhearviointi. Tosin kyseinen tuote sopi loistavasti Club Alkoholistikotikoon, joka oli päihderiippuvaisten ikioma lattarihenkinen tanssitapahtuma. Tilaisuudessa miespuolisilla henkilöillä oli pukupakko, koska on tutkitusti todistettu, että pukuun pukeutuneena miehet ovat 28 prosenttia todennäköisemmin selvinpäin.
Taisi olla juuri eräs Alkoholistikotiko-ilta, kun smaragdin vihreään kynähameeseen sonnustautunut vaaleaverikkö saapui paikan päälle lipittämään alkoholittomia väkeviä. Nauroin pilkallisesti kun kuulin, että tuo rottinkipöydän äärellä kikatteleva ilmestys oli erään teurastajan sijaisrakas, kunnes tajusin olevani itse yhtä naurettavassa tilanteessa! Tosin minä (luojan kiitos) sijaistin teurastajan sijasta miksaajan tyttöystävää. Tämän takia olin muka puhtaasti työturvallisuusasioista kiinnostuneena vapaaehtoinen vaihtamaan rikkinäisen kosteusmittarin ehjään joka ilta. Voitteko kuvitella, miten lapsellista!
Kun suhteeni miksaajaan paljastui pääosaiselle tyttöystävälle, suuttui miksaaja itselleen ja Suomen valtiolle, ja väänsi kostoksi ristipäämeisselillä rumpukanavasta äänitason niin kovalle, että 89 prosenttia kuulijoista sai kroonisen asennevamman, jonka yleisinpänä oireena ilmeni tinnitystä. Miksaaja luonnollisesti vaihdettiin ja Tuotantoyhtiö Kaljateltta Oy alkoi rikkoa työturvallisuuslakia, kun kukaan ei enää vapaaehtoisesti suorittanut kosteusmittarin vaihtamista.
K-raudan henkilökunta ei enää sponsorisopimuksen päätyttyä saanut välttämättömiä tunnekokemuksia, joten heidän työtehokkuutensa laski kuin Kurahaalari-Hillevi päiväkodin liukumäestä. Sen vuoksi he vielä tänäkin päivänä ovat niin jumalattoman hitaita ja asiakaspalvellullisesti hengettömiä.
Minä taas aloin saada Sibelius–Akatemiasta opintopisteitä pelkästään pääni sisällä tapahtuvien ilmiöiden johdosta. Opintoni rahoitin myymällä niin hedelmä- kuin vihannesavokadojakin. Kuulin näet vasta yli parikymppisenä, ettei avokadoja ole ainoastaan hedelmä- vaan myös vihannesmuodossa.
Mainittakoon vielä, että Leningradin jokavuotiset Kalenteripäivät olivat avokadojen myynniin sesonkiaikaa.
Koitin hakea patenttia seisoma-asennolle, mutta tuntemattomasta syystä hakemukseni hylättiin. Tarkemmin ajateltuna: en olisi halunnutkaan! Anniskeluluvan saanti sen sijaan hoitui ongelmitta, koska minulla ei ollut juuri sillä hetkellä minkäänlaista konkurssia pään vaivanani. Päädyin sitten projektipäälliköksi erääseen kaljatelttaan. Olin otettu uudesta tittelistäni, vaikka todellisuudessa myin vain bisseä (amalgamipurukumi oli valitettavasti päässyt loppumaan).
Kaljateltan yhteydessä olevan miksauskopin pleksiseinällä komeili - mikäs muukaan, kuin kosteusmittari. Teltan aukioloaikoina se usein poksahti rikki korkeiden kosteusarvojen vuoksi, mutta onneksemme meillä oli sponsorisopimus K-raudan kanssa. Tarjosimme heille vastineeksi ehjistä mittareista tunnekokemuksia drinkkilippujen muodossa. Luojan kiitos kaljatelttamme ohjelmistoon ei kuulunut sinfoniaorkesterin esityksiä, sillä siinä tapauksessa olisi ollut syytä kysyä, kuka maksaa viulut. Watser Musiikin henkilökunta sai kuulemma tunnekokemuksia silkasta luomisen tuskasta. Ihan miten vain..
Tammikuun puolessa välissä kynähametrendiaalto lisäsi yllättäen tofulonkeron myyntiä (vaikka eihän tavallisessa lonkerossakaan ole nimestä huolimatta eläinkunnan tuotteita. Ehkä asiassa painoi ennemmin ajanhermolla keikkuminen kuluttajavalintojen kautta). Alkoholittoman Koskenkorvan jättitukkutilaus sen sijaan oli minulta projektipäälikkönä virhearviointi. Tosin kyseinen tuote sopi loistavasti Club Alkoholistikotikoon, joka oli päihderiippuvaisten ikioma lattarihenkinen tanssitapahtuma. Tilaisuudessa miespuolisilla henkilöillä oli pukupakko, koska on tutkitusti todistettu, että pukuun pukeutuneena miehet ovat 28 prosenttia todennäköisemmin selvinpäin.
Taisi olla juuri eräs Alkoholistikotiko-ilta, kun smaragdin vihreään kynähameeseen sonnustautunut vaaleaverikkö saapui paikan päälle lipittämään alkoholittomia väkeviä. Nauroin pilkallisesti kun kuulin, että tuo rottinkipöydän äärellä kikatteleva ilmestys oli erään teurastajan sijaisrakas, kunnes tajusin olevani itse yhtä naurettavassa tilanteessa! Tosin minä (luojan kiitos) sijaistin teurastajan sijasta miksaajan tyttöystävää. Tämän takia olin muka puhtaasti työturvallisuusasioista kiinnostuneena vapaaehtoinen vaihtamaan rikkinäisen kosteusmittarin ehjään joka ilta. Voitteko kuvitella, miten lapsellista!
Kun suhteeni miksaajaan paljastui pääosaiselle tyttöystävälle, suuttui miksaaja itselleen ja Suomen valtiolle, ja väänsi kostoksi ristipäämeisselillä rumpukanavasta äänitason niin kovalle, että 89 prosenttia kuulijoista sai kroonisen asennevamman, jonka yleisinpänä oireena ilmeni tinnitystä. Miksaaja luonnollisesti vaihdettiin ja Tuotantoyhtiö Kaljateltta Oy alkoi rikkoa työturvallisuuslakia, kun kukaan ei enää vapaaehtoisesti suorittanut kosteusmittarin vaihtamista.
K-raudan henkilökunta ei enää sponsorisopimuksen päätyttyä saanut välttämättömiä tunnekokemuksia, joten heidän työtehokkuutensa laski kuin Kurahaalari-Hillevi päiväkodin liukumäestä. Sen vuoksi he vielä tänäkin päivänä ovat niin jumalattoman hitaita ja asiakaspalvellullisesti hengettömiä.
Minä taas aloin saada Sibelius–Akatemiasta opintopisteitä pelkästään pääni sisällä tapahtuvien ilmiöiden johdosta. Opintoni rahoitin myymällä niin hedelmä- kuin vihannesavokadojakin. Kuulin näet vasta yli parikymppisenä, ettei avokadoja ole ainoastaan hedelmä- vaan myös vihannesmuodossa.
Mainittakoon vielä, että Leningradin jokavuotiset Kalenteripäivät olivat avokadojen myynniin sesonkiaikaa.
Työn tiedot
Tapahtui liittyen kaljatelttaan
pinkkiz
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 364 sanaa» Työ lisätty: 01.12 - 2008» Kommentoitu: 2 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 2 kerta(a)
Tietoa työstä:
Tajunta virtaa aina silloin tällöin.
Kommentit
elvistellen
18:25 // 01.12 - 2008
Huvittavaa verbaalitykitystä, juuri sopiva annos ettei mene tylsäksi tyyliin Juopon päiväkirja. Taidan suosikoida, sillä avauslause on parasta pitkään aikaan.
Crazy-Clown
18:47 // 01.12 - 2008
Mahtava. Tässä ei ole juuri mitään järkeä. Ja avauslauseen parhautta komppaan elvistellenin kanssa. Yleensä en HArhakuvassa edes innostu lukemaan novelleja, mutta avauslauseen takia oli pakko lukea. :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!