Kaunokirjallisen työn esitys
Sinä itket keittiön pöydän ääressä, poltat tupakkaa nikotiinin kellastamin sormin. Puhut sekavia kyynelten lävistämin kasvoin, enkä minä tajua mitä sanot. Tiedän, että olet surullinen ja sinua on satutettu, kerrot sen minulle eleillä ja äänillä, mutten osaa auttaa sinua. Puhut töistä ja annat gebardikuvioisen kylpytakkisi roikkua velttona kapeiden hartioittesi ympärillä.
Sinulla on mustelmia kasvoillasi ja terävillä solisluillasi. Olenko minä tehnyt jotain niin pahaa, että sinua on täytynyt kohdella näin? Yskit ja vedät sihisten henkeä, puhut taas ja itket ja minä istun sinun edessäsi hiljaisena ja kuuliaisena ja yritän keksiä keinon, jolla voisin auttaa.
Nyökkäilen kun katsot minuun, itkeä en saa, sitten sinäkin itkisit, vielä kovemmin ja halaisit ja pyytäisit anteeksi.
Sanot, että olet huono, eikä kukaan rakasta sinua. Minä rakastan, miksei se riitä? Minusta sinä olet hyvä ja täydellinen, miksei se saa sinua hymyilemään? Miksi sinä tarvitset jonkun muun meidän väliin, valehtelemaan ja satuttamaan sinua? Minä en koskaan tekisi sinulle pahaa.
Minä tein sinulle kortinkin ja kirjoitin siihen, että olet maailman paras. Minä annoin sen sinulle ja taas sinä itkit. Miksen minä osaa tehdä mitään oikein?
Jos minä olisin kiltimpi ja kauniimpi ja tottelisin aina, sinäkin olisit iloinen ja jaksaisit katsoa minun piirustuksiani ja tehdä ruokaa, etkä sinä tarvitsisi ketään muuta kuin minut. Sinun ei tarvitsisi enää juoda tuota pahaa juomaa, eikä itkeä enää, eikä olla öitä poissa kotoa. Jos minä vain olisin sinulle parempi, sellainen kuin haluat, sinä lukisit minulle satuja ja tekisit minulle iltapalaa ja me katsoisimme piirrettyjä yhdessä.
Sinä et puhu enää ja minä tiedän että sinä nukahdat kohta. Kiipeän tuolilta ja tulen luoksesi ja pyydän sinua nukkumaan. Sinä otat minusta tukea ja nouset ylös ja minä saatan sinut omaan sänkyysi, vedän peiton päällesi ja otan lasisi ja laitan ne yöpöydälle. Kipitän takaisin keittiöön ja sammutan jättämäsi tupakan.
Tänä yönä minä lähden, kerään reppuun lämpimiä vaatteita ja viltin ja kirjoitan sinulle lapun, jossa sanon, että menen mamman luokse. Jos minä olen poissa, ehkä sinäkin voit olla taas iloinen. Ja minä olen hirveän pahoillani, että olen näin tuhma, enkä saa sinua hymyilemään.
Hyvää yötä, äiti, nuku hyvin.
Työn tiedot
Gebardikuvioinen kylpytakkisi
Ketturuukku
» Kategoria: Kirjallisuus » Novellit» Työn pituus: 334 sanaa» Työ lisätty: 01.12 - 2008» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Lapsen ajatusmaailmaa...
Kommentit
lara
20:59 // 01.12 - 2008
Tämä pitäs lähettää monelle vanhemmalle ja yhteiskunnan päättäjille. Niin täysin totta, mutta lievimmästä päästä ehkä näitä tapauksia.
elvistellen
01:53 // 02.12 - 2008
Ahdistavaa todellisuutta, ei lapsi ymmärrä...buhuaaaaaa, nyyh!prkl. Erittäin koskettava ja toimiva kirjoitus.
me katsottaisiin=katsoisimme-->rikkoo kieliopin jota muuten käytät.
Dot
12:39 // 02.12 - 2008
Nimi yksin voisi tuoda mieleen vaikka mitä!
Mutta kun lukee tekstin huomaa, että on tekemisissä vakavan asian kanssa.
Lapsi, tuo viaton, joka katsoo ja ajattelee asiat omalta pieneltä, rajoittuneelta näkökulmaltaan hahmottaa aikuisten maailman aivan toisin kuin me osaamme ennakoida.
Lapsi kohdistaa syyllisyyden itseensä, koska kokee äitinsä niin rakkaaksi!
Tekstisi on hienosti kirjoitettu lapsen ajatusmaailman kannalta. Olet päässyt hyvin lapsen "sisään".
Kirjakieli, jota käytät tässä on kyllä aivan sopivaa, koska kirjoitat lapsen ajatuksia.
Mutta minulla kävi myös mielessä, miltä tämä teksti vaikuttaisi/kuulostaisi paikallisella murteella (lapsen suusta, hänen omalla kielellään) ... se voisi antaa lisäväriä tähän tekstiin? ... olisi mukava lukea joskus sekin versio!
December
17:38 // 03.12 - 2008
Hyvin kirjoitettu, satuttava tarina, joka kuvaa osuvasti lapsen hämmentyneitä ajatuksia.
Tämän taustalle sopii muuten yllättävän hyvin Magyar Possen King of Time-levy :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!