Kaunokirjallisen työn esitys
Kuuletko puiden kuiskauksen,
Kivien itkun lehtien alla?
Mikään ei ole sitä
Mitä äsken luulimme.
Muuttuva maa ja
Punainen taivas.
Välillämme aukeaa
Ikiroudan railo.
Anna minulle sielusi,
Kiedo se selkäytimeeni.
Lempeät sanasi
Satuttavat silmiäni.
Kirkkautesi palaneessa maassa
Polttaa ruumistani sieluun asti
Näin sinä herätät minut unesta,
Muistan taas eläväni.
Päivien utua ja öiden usvaa,
Polkuni on kadonnut minulta.
Älä sinä silti katoa, lankea jäähän,
Jonne minä olen uponnut kiinni sinussa.
Työn tiedot
Henkilökohtainen Hulluuteni
Ylva
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 55 sanaa» Työ lisätty: 04.12 - 2008» Kommentoitu: 4 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 1 kerta(a)
Tietoa työstä:
Ystävälleni Johannekselle tehty runo joululahjaksi (se ei malttanut odottaa jouluun asti) ja sain luvan laittaa sen myös tänne näytille, joten kommentteja ja tulkintoja otetaan mielenkiinnolla vastaan.
Kommentit
Osmaani
09:08 // 04.12 - 2008
Tulkitsemaan, jos lähden niin hyi kuolema, mutta hyvä työ. Pidin erityisesti alun personoinnista, sitä näkee turhan harvoin harhakuvassa :(
Fioona
09:43 // 04.12 - 2008
Tulee mieleen parisuhde, jossa kaikki on hyvin, mutta silti ahdistaa. Ja kun pelkää kovasti kyllästyvänsä siihen toiseen ihmiseen, toivoisi vain että tulisi jääkausi joka jäädyttäisi ihmiset yhteen ikuisiksi ajoiksi. Onnellista loppua harvoin saavuttaa oikeassa elämässä. Siinä mun tulkinta. Voisin laittaa suosikeihin.
koinonia
10:56 // 04.12 - 2008
Ihana lopetus ja alun personifikaatio puree muhun oikeinkin paljon (suuri kyseisen keinon fani kun olen). :)
dbgirl
20:21 // 04.12 - 2008
Kuuntelen juuri Bonnie 'Prince' Billyn laulua I See A Darkness. Laulun melankolia sopii tähän aivan täydellisesti. Kaunis, surumielinen teksti, ja raastavan romanttinen. Pitkään aikaan en ole lukenut näin koskettavaa runoa täällä. Pidän siis :)
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!