Kaunokirjallisen työn esitys
Jalanjälkiä
Noudatetut haalenemattomat haaveet
Kuiskaavat toivonsa etsijän korvaan
Hiljaisuuden laskeutuessa
Ne paljastavat syvimmän salaisuuden vain itselleen
Ja muisuttavat miksi se yksi muiden joukossa
On polttava ja hapan,
Karheinta hiekkapaperia matto
Ja parketti kylmintä terästä.
Suljet silmäsi ja kosketat eilistä elämänlähdettä,
Synnyt uudelleen korkealla vuorella pudoten huoneesi lattialle
Nauraen sitä naurua, jota et koskaan ole nauranut yksin.
Katsot peiliin ja näet kaupungin kadut,
Näillä kaduilla näit hänen hameen helmojensa tanssivan tuulessa
Olit silloin onnellinen.
Kysy niiltä kaduilta, joilla kuljit seuraten unelmaa,
Mikä hänen nimensä oli.
Kuvaile hänet kauneimmaksi,
piirrä hänen kasvonsa talojen seinille ja kysy
Muistavatko kadut rakkautesi.
Jos eivät muista,
odotat unelmaa ja heräät myöskin huomenna
Kirjoitat pari lauselmaa
Ja kuljet kadut uudestaan.
Jos kadut muistavat,
Se olet sinä, joka et muista.
Öisin muistot pyytävät sinut kahville,
Onnellisena syöt muistojen makeita hedelmiä
Ainoastaan väistäen menetyksen kirpeän sitruunan.
Kadut puhaltelevat lumihiutaleet teiden reunoille.
Jalanjäljet lumessa haihtuvat,
Jäljet niistä kengistä, joissa on kultaiset korot.
Kaupunki nukkuu kun sinä kävelet,
Puutkin nuokkuu,
kuiskaan nimeäsi parvekkeelta,
Kirjaimet jäätyvät, ilma on kylmä.
Noudatetut haalenemattomat haaveet
Kuiskaavat toivonsa etsijän korvaan
Hiljaisuuden laskeutuessa
Ne paljastavat syvimmän salaisuuden vain itselleen
Ja muisuttavat miksi se yksi muiden joukossa
On polttava ja hapan,
Karheinta hiekkapaperia matto
Ja parketti kylmintä terästä.
Suljet silmäsi ja kosketat eilistä elämänlähdettä,
Synnyt uudelleen korkealla vuorella pudoten huoneesi lattialle
Nauraen sitä naurua, jota et koskaan ole nauranut yksin.
Katsot peiliin ja näet kaupungin kadut,
Näillä kaduilla näit hänen hameen helmojensa tanssivan tuulessa
Olit silloin onnellinen.
Kysy niiltä kaduilta, joilla kuljit seuraten unelmaa,
Mikä hänen nimensä oli.
Kuvaile hänet kauneimmaksi,
piirrä hänen kasvonsa talojen seinille ja kysy
Muistavatko kadut rakkautesi.
Jos eivät muista,
odotat unelmaa ja heräät myöskin huomenna
Kirjoitat pari lauselmaa
Ja kuljet kadut uudestaan.
Jos kadut muistavat,
Se olet sinä, joka et muista.
Öisin muistot pyytävät sinut kahville,
Onnellisena syöt muistojen makeita hedelmiä
Ainoastaan väistäen menetyksen kirpeän sitruunan.
Kadut puhaltelevat lumihiutaleet teiden reunoille.
Jalanjäljet lumessa haihtuvat,
Jäljet niistä kengistä, joissa on kultaiset korot.
Kaupunki nukkuu kun sinä kävelet,
Puutkin nuokkuu,
kuiskaan nimeäsi parvekkeelta,
Kirjaimet jäätyvät, ilma on kylmä.
Työn tiedot
Jalanjälkiä
darop
» Kategoria: Kirjallisuus » Runot» Työn pituus: 237 sanaa» Työ lisätty: 30.01 - 2006» Kommentoitu: 1 kerta(a)» Lisätty suosikkeihin: 0 kerta(a)
Tietoa työstä:
Talvi on koht pois, et en enää kauaa kirjota lumesta. :P
Kommentit
amelia__
13:56 // 18.02 - 2006
mä oon kai aikasemminki lukenu tän mut nyt vast sillee kunnolla. Vitsi aina kun luen sun runoja toivon vaan et saisin ne kirjana ja niitä vois lukea ja se kirja olis mun runohyllyssä, eikä yhtään huononpana kuin muutkaan! Alkukappaleessa mun ajatus ei kyl pysy kasassa mut sitten rullaaapi.
Lähetä kommentti
Sinun pitää kirjautua sisään lähettääksesi kommentteja!