Harhakuva.org

Apua, mikä se oli?

Nyt täytyy mennä takaisin eteiseen. Minun on nähtävä se uudestaan.

Hemmetti, mikä tuo ilmestys on, joka tuijottaa minua silmiin MINUN omassa kodissani.
Otan askeleita eteenpäin kaksi, peruutan kolme
ja tuo ilmestys seuraa minua.
Menen kyykkyyn, nousen ylös ja se matkii minua.
Olenkohan viimeinkin menettänyt viimeisenkin järjen hivenen.
Nyt täytyy rauhoittua ja miettiä.

Poistun nurkan taakse ja varovasti kurkkaan eteiseen.
Ilmestys näyttää ihan peikolta, ei kuitenkaan mitenkään ilkeältä sellaiselta.
Tarkastelen sitä hiljaa ja varovasti. Oikeastaan se on aika surullisen näköinen,
silmissä on tyhjä katse. Ei ole raukka tainnut nukkua aikoihin,
kun on noin mustat silmänaluset.
Hiukset ovat tyypilliset peikkohiukset. Tai ainakin luulen, että peikoilla
on aina tuollaiset hoitamattomat, joka puolelle sojottava hiuspehko.
Aivan ylipitkä. Värikin on mielenkiintoinen, harmaita raitoja koko pää täynnä.
En minä sillä, että harmaa hius olisi aina ruma, mutta nyt on!
Ja voi herttinen aika, sillä on korvakoru. Tosiaan, vain yksi korvakoru.
Toisessa korvassa on kyllä reikä, mutta koru puuttuu. Eikö se sen vertaa huomaa,
että laittaisi toisenkin paikalleen. Huolehtisi itsestään edes vähän.
Minusta tuntuu, että se haiseekin. Koska lienee käynyt pesulla viimeksi.
Hyi!

Toista se olen Minä. Olen aina huolehtinut ulkonäöstäni.
Hiukset on leikattu huolella ja värjätty. En halua, että harmaat näkyvät.
On se hyvä, että nykyään on niin hyvät nuo hiusvärit!
Aamulla, ennen töihin lähtöä, olen aina käynyt suihkussa.
Ei tulisi mieleenikäään, että lähtisin ihmisten ilmoille haisevana,
tukka sekaisin ja meikkaamattomana.
Luo itsevarmuutta, kun tietää olevansa huoliteltu.
Kauniskin oikeastaan.

Nousen seisomaan ja otan muutaman askeleen lisää eteisen puolelle.

Kamala millainen pusero sillä on päällä, mistä lie roskiksesta dyykannut.
Sehän monta numeroa liian iso ja aivan nukkanen.
Alla oleva keltainen T-paita näkyy olevan väärinpäin.
Edessä sojottaa huvittavasti etiketti lappu. Hassua!
Näkyy olevan kokoa 40.
Kovin on makkaroita tytöllä kertynyt vyötärön seutuun,
rinnatkin roikkuvat velttoina. Tarttis varmaan antaa sille rintaliivit.

Ranteetkin se on raapinut naarmuille, mistä lie metsästä ilmestynyt.

Ja sitten takapuoli, on kyllä hyllyvää ainesta. Tai ei kai se niin paha olisi,
mutta kun liha on sullottu monta numeroa liian pieniin trikoisiin.
Hyvä, että saumat ei ratkea. Varsinainen väripaletti koko vaatetus;
keltainen T-paita, ruskea villatakki ja kirkuvan punaiset trikoot.
Taitaa raukka olla värisokea. Kaiken kruunaa eripari sukat.

Minä olen ikäni ollut urheilullinen. Käynyt uimassa ja salilla viikoittain.
Olen elänyt terveellisesti ja se kyllä kropassani näkyykin.
Ei ylimääräisiä kiloja, vartalo notkea ja siro.
Sille en mitään ole voinut, että lyhyeksi jäin,
mutta muuten jokainen mitta kohdallaan.
Makeasta olen kieltäytynyt lähes kokonaan,
koska tiedän olevani lihavuuteen taipuvainen.
Ei voi riskeerata hyvää vartaloa.
Vaatteet on aina olleet muodin mukaiset
ja värisilmäni on ollut ehdoton.
Kaiken pitää sointua toisiinsa.
En minä mikään itseriittoinen narsisti ole koskaan ollut,
mutta pidän kauniista asioista.
Haluan näyttää hyvältä. Kauniit asiat tuovat hyvää mieltä.

Peikkotyttö mussuttaa nytkin suklaata.
Tuijottaa alakuloisen näköisenä silmiini.
Melkein kuin apua anoen. Minun tulee surku häntä.
Pakko poistua paikalta.

Illalla ystäväni tulee kylään.
En usko hänen kertomaansa.
Minäkö muka olisin maannut sohvalla
kaksi kuukautta tuijottaen kattoon. Toki olen ollut väsynyt,
mutta en sentään niin väsynyt…
Diagnoosi vakava masennus, minullako??
Höpö höpö.

Lähtiessään ystäväni halaa peikkotyttöä. Minua ei näy missään.


Yöllä peikkotyttö maalasi kotini peilit mustiksi.